Tässä triidissämme ja sitä koskevassa toisessa triidissä meillä alkaa olla kasassa hyvin selkeä kuva biodynaamisesta viljelystä. Suomessa ja maailmalla.
Se, mikä vielä uupuu, mikä on edellä myönnettykin, on selkeä kuva sen merkityksestä luomuaatteen ja -käytännön kehitykselle.
Itsessään sillä on hyvin vähäinen merkitys. Joka Suomessa näyttää yhä pienentyvän. Joka sekin on tullut kummassakin triidissä esiin. — Nyttemmin sen mitättömyys on tullut esiin myös sellaisissa asioissa, joissa ehkä kuvittelimme toisin olevan.
Olisiko se jossain sellaisessa, että on siis mahdollista rakentaa (filosofinen)
järjestelmä ruoan ja viljelyn ympärille. Jossa on ehdottomat säännöt ja ohjeet?
Vaikkapa lannoite- ja torjunta-aineasiat voisi periaatteessa käsitellä erikseen. Mutta niin ei tehdä. Vaan meillä on (IFOAM:in ja) EU:n luomusäännöt.
Siinä voisi olla steinerilaisuuden pysyvä perintö?
Luomuväki ottaa sen tietysti vahvuutena (Pro Luomu):
Luomumerkki kertoo, että ruoka on tuotettu valvotusti EU:n luomutuotannon ehtojen mukaisesti. Sama luomumerkki ja samat luomuehdot ovat käytössä kaikissa Euroopan unionin maissa.
Mutta sellaista luomua ei sitten ole, jossa ei varmasti löydy torjunta-ainejäämiä. Mutta joka on tuotettu
("vihreän") keinotekoisen typen turvin.
Tai sitten EU:n "kuuma peruna". Muuten hyvin luomuista, mutta geenieditoiduilla lajikkeilla? Ei kyllä ole. Eikä näillä näkymin tulekaan.
Steinerilaisuus on kokonaisvaltainen fllosofia tai ideologia. Mutta kaikessakin luomuaatteessa näkyy
hiukan samaa.
Hiukan rakennetaan ihmisen koko elämää ja identiteettiä ruoan varaan.
