Tuosta eriytymisestä voidaan napata tällaisia välähdyksiä Luomuliiton 20-vuotishistoriikista ((2005, pdf):
Luomuliitto 20 VUOTTAHannu Kovanen, Luomuliiton toiminnanjohtaja 1987 – 1991
Luomuviljelylle
virallinen asema
[...]
Maakunnista katsoen julkisuus painottui bio-
dynaamisen tuotantoon ja Etelä-Suomeen.
Biodynaaminen yhdistys oli vanhin ja jä-
senmäärältään suurin, puolet kaikista luo-
muyhdistysten jäsenistä. Etelä-Pohjanmaal-
la, Hämeessä, Kainuussa ja Etelä-Savossa oli
kuitenkin toinen puolisko, jotka halusivat tul-
la myös kuulluksi. Meneillään oli eriytymi-
nen biodynaamisen tuotantotavan ja orgaanis-
biologisen, pohjoismaissa nyt vallitsevan luo-
mun välillä.
Vieläkin Suomen hyvin harvat Demeter-tilat löytyvät Etelä- tai Länsi-Suomesta.
Kari Ilmarinen, Luomuliiton puheenjohtaja 1985 – 1988
Tavoite oli uskottavuus
[...]
Ilmarisen tilalla suomalais-kansainväli-
syys ilmeni käytännössäkin. ”Meillä luomu-
viljely lähti liikkeelle A. I. Virtasen opeilla ja
siitä jatkettiin jenkkien biodynaamisen vilje-
lyn malleja hyväksikäyttäen”.
Jenkkien? No, kaipa se aate
sitäkin kautta on voinut kulkeutua.
. Vuonna 1983 Suomessa ei ollut yksiä val-
takunnallisia luomusääntöjä. Etelä-Savon luo-
muyhdistyksellä, Ekoviljelijöillä, Biodynaami-
sella yhdistyksellä ja 4H:n Bios ry:llä oli kul-
lakin omat, toisiaan muistuttavat, säännöt tai
ohjeet.
Ruotsinkielinen Pohjanmaa oli 1990-luvul-
la pitkään Suomen johtava luomumaakunta.
Maakunnassa olivat jo ennen Backia vaikut-
taneet monet biodynaamisen viljelyn pionee-
rit. Luomusopimuksia Pohjanmaalla tehtiin
keväällä 1990 eniten koko maassa, niitä sol-
mittiin 106.
Ketähän tuossa tarkoitettiin? Minun tietämäni biodynaamisen viljelyn pioneerit Suomessa asuivat muualla. *)
Sirkka ja Kalervo Rekola, Vuoden luomuviljelijät 1994
Kokonaisuus ennen
kaikkea, myös juhannuksena
[...]
Rekolan biodynaamista leipää
syötiin 20 vuotta sitten Vaasas-
ta Helsinkiin, Porista Lahteen.
”1990-luvulla tulivat luomu-
leivät. Ne veivät meidän leipämme markki-
noita, mutta kilpailu on luonnollista. Vaikka
markkinat ovat nyt pienet, haluan pitää bio-
dynaamisen leivän markkinoilla, se on tärkeää”
sanoo Sirkka Rekola.
Rekola on maamme vanhoja luomutiloja,
biodynaaminen tila ja tilakokonaisuus. Sirkka
ja Kalervo ottivat tilan haltuunsa vuonna 1973
ja neljä vuottamyöhemmin koko tilaa viljeltiin
jo biodynaamisesti.
[...]
Tuki lisäsi nopeasti myös muiden luomu-
tilojen määrää. Biodynaamikoille tuli asiaksi
miten erottua luomusta. Biodynaamisten vil-
jelijöiden kesken puhuttiin yleisesti, että ”hy-
vä kun tulee paljon luomuviljelijöitä, osa siir-
tyy aikanaan biodynaamiseen”. ”Siihen en enää
usko” Kalervo korostaa nyt, ”se oli väärä ajatus,
sillä biodynaamisessa viljelyssä on kyse paljon
elämän asenteesta ja viljelytavan muutos ei vie-
lä johda siihen.”
Noin minäkin 1980-luvun muistan. Silloin myynnissä oli biodynaamista leipää (kuten muitakin tuotteita). Nyt biodynaamista leipää ei saa
juuri mistään. Rekolankin tilalla on kyllä yhä kotileipomo, joka toimittaa leipäänsä Tampereelle ja Kangasalle. Tiettyihin kauppoihin, ilmoittaminaan aikoina.
Myös Urho Kari oli jonkinaikaa Luomuliiton puheenjohtajana. Hän ei tuossa historiikissa kertonut
biodynaamista kokeiluistaan. Mutta tiedämme siis, ettei asia ollut vieras hänellekään. Eli tietty merkityksensä aatteella oli, vaikka ei tätä ihan sellaisenaan uskoisikaan:
Suomessa biodynaamista viljelyä harjoitti vuonna 2000 noin 60 ammattiviljelijää noin 1000 ha:n alalla. Biodynaamisten viljelijöiden osuus oli noin 1 %.
Olen
tuolla toisaalla jo luvannut asian eli niiden lukumäärän, eri vuosina, tavalla tai toisella tarkistaa. Kunhan kerkiän.
________
*) vastaus tuohon löytyy jäjempänä 29.03.20
(lisäys 4.1.2020)