Ilmaston muutoksen torjunnan kustannukset yksilölle

[Heikki Jokipii]

Niitä ovat mm. nämä:

Modern Transportation – A Miracle under Attack By Climate Zealots

Modern transportation is amazing. Each day, millions of people fly, drive, or are transported across our world for business, pleasure, or to see distant family members. These trips, which are powered by petroleum-based fuels, were all but impossible a century ago. But today, many of our leaders call for elimination of hydrocarbon-fueled transportation.

Between 1840 and 1860, more than 250,000 people traveled by wagon train from Independence, Missouri to the west coast on the Oregon Trail. Horses and oxen carried the settlers on this 2,000-mile, six-month journey. Disease, attacks by Native Americans, and run-overs by wagons claimed the lives of more than 15,000 travelers. Today, a family can make this same journey in a few days in the safety of their air-conditioned vehicle.

Jos nyt jostain syystä haluaisi käydä Amerikassa, siihen on toki vaihtoehtoisia keinoja, vaikkapa tämä:

Ilmastoaktivisti Greta Thunberg aloittaa purjehduksen Atlantin yli

Tarvitaan siis vain tuttava/kaveri jolla sattuu olemaan matka samaan suuntaan ja n. 4000 000 dollarin vene. Ja itsellä riittävästi aikaa. Matkapahoinvointiin eli merisairauteen ei myöskään sopisi olla kovin taipuvainen.

En ole itse kovin innokas matkustamaan. Mutta samanlainen asetelma on lihansyönninkin välttämisen suhteen. Myös kulinaristiset arvot ja niistä saatu nautinto vaihtelevat ihmisestä toiseen.

Mutta joka tapauksessa se lupaus, että ilmastonmuuoksen torjumisen ohella ihmisten elintasoa voidaan yhä nostaa, jopa tuplata, ei ole täysin rehellinen:

jos sillä tulevalla isommalla rahamäärällä ei sitten voikaan ostaa kaikkea mitä nyt, se ei ole kaksinkertainen.

Tässä minulla ei ole valmista ajatusta eli teesiä, mutta avasin näin keskustelun.

[Jarrumies]

Täytyi oikein tarkistaa tuon Greta Thunbergin purjeveneen hinta.

Kyllä Ylläpitäjän tiedot pitivät paikkansa, rakennuskustannukset olivat yli 4 miljoonaa euroa.

https://news.sky.com/story/greta-thunberg-is-her-transatlantic-trip-really-that-green-11784480
"However the boat's construction cost is upwards of €4m (£3.7m), according to RT."

[Heikki Jokipii]

Lisäksi tuohon tulee vielä tämä saksalaisen lehden (TAZ) laskelma siitä, miten Gretan manöveerin hiilidioksidipäästöt ovat moninkertaiset normaaliin yli lentoon verrattuna:

https://notrickszone.com/2019/08/16/gretas-transatlantic-sail-turning-into-grand-farce-will-wind-up-causing-many-more-tons-of-co2-emissions/

Mutta tuo on oikeastaan epärelevanttia keskusteluaiheemme kannalta. Jos olisi toisinkin, tavallisella kansalaisella ei siihen kuitenkaan olisi mahdollisuuksia.

Hesari yritti epätoivoisesti tänään todistella tämän mahdolliseksi:

Kun ilmastoahdistus ja lentohäpeä suitsivat kaukomatkailua, voisiko Suomesta päästä junalla Thaimaahan kolmessa päivässä?

Artikkeli paperilehdessä myöntää, ettei talvilomaviikko tuohon riittäisi, kaksi viikkoa tarvittaisiin.

Mutta kuinka se sitten taloudellisesti menisikään, nököttäminen päiväkausia junassa on kustannus eikä ilo. Vaikka nyt yritetäänkin väittää kuinka hienoa on katsella junan ikkunasta maisemia.

Eikä ole välttämättä tuo matka ilo Gretallekaan. Kaksi viikkoa keikkuvassa veneessä, ja jonkun tiedon mukaan hän jo heti alussa tunsi meritaudin oireita. Vaikka siinä hyvin edustavasti maailmaa näkeekin: maapallon pinta-alastahan 70% on merta!


PS. 19.08.19: Olen ohimennen seurannut netistä tuota matkaa. Gretan onneksi tuuli ja samalla myös aallokko on ollut kohtuullista, ja näyttää säilyvän sellaisena tuon parin viikon ajan. Kohtuullisissa sääolosuhteissa matka purjeveneellä saattaa olla jopa tasaisempaa kuin saman kokoisessa moottorialuksessa. Jos osaa unohtaa sen, että ollaan lähes koko ajan vähän kaltevassa asennossa.

[Heikki Jokipii]

Tästä otsikon kysymyksestä on päätetty ottaa selvää tällä tavalla:

Ihmiskoe ilmaston pelastamiseksi – Vapaaehtoisia haetaan testaamaan puolentoista asteen elämäntapaa

Vaikka tuosta kyllä "tuoksuu" läpi, että kaikkien osanottajien oletetaan olevan innokkaina mukana. Ihan tieteellinen tapa olisi arpoa osallistujat satunnaisotannalla. Jolloin mukaan osuisi varmaan myös vastahakoista väkeä.

[Heikki Jokipii]

Vielä myynnissä olevassa Tiede-lehdessä:

Planetaarinen ruokavalio kutistaa päästöt

Paperilehdessä tulee esille, että jos kaikki suomalaiset omaksuisivat tuon dieetin, asian maailmanlaajuinen vaikutus olisi promilleluokkaa.

Mutta vakaasti paperiversiokin uskoo, että me olemme siitä huolimatta kaikki valmiita tuohon kilvoitteluun. Kilvoittelun vaikeus toki myönnetään:

Jos planetaarinen ruokavalio tuntuu vaikealta, on toki muitakin keinoja vähentää oman ruokavalion ilmastopäästöjä. Perusohjeet ovat pitkälti samat kuin terveyttä tukevassa ruokavaliossa ylipäänsä.

Mutta tämä on sitten ihan helppoa (?):

Ravitsemuksen kannalta turhia ovat makeiset, virvoitusjuomat, alkoholi ja perunalastut. Niiden käyttöä vähentämällä voi keventää sekä ilmastotaakkaansa että painoaan.

Jos nyt reagoisi ihan henkilökohtaisesti, niin se olisi näin:

piruako minä luovun herkullista pihveistä, hyvistä karkeista tai pikku lasillisesta silloin tällöin vain sen takia, että Saksa voi jatkaa ydinvoimansa alasajoa! Elämä on lyhyt! Ihan minun elämäni!

[Heikki Jokipii]

Em. artikkelin lopussa oli paperiversiossa myös Luken Pertti Virkajärven pari slogania:

- Thaimaan lentomatkan (tietysti edestakainen) päästöillä söisi naudanlihaa 4 vuotta
- sähkön vaihtaminen vihreään sähköön on asiassa 7 kertaa tehokkaampi toimenpide kuin lihansyönnin lopettaminen

Vaihtaminen ydinsähköön on siten myös. Sen olen jo tehnyt. Thaimaassa en ole ikinä käynyt. Kuinka monta hypoteettista tekemätöntä matkaa voin itselleni laskea?

Mutta tuo on muistutus myös siitä, että ensin olisi käytävä läpi ihmiselle helpot ja halvat toimenpiteet. Maailman parantamisen perustaminen pyhimysten varaan johtaa ... niin, tuskin johtaa oikein mihinkään.

[Heikki Jokipii]

Lentohäpeän vaikutukset eivät Ruotsissakaan ole niin dramaattisia kuin tässä halutaan kertoa:

Ruotsin lentomatkustajamäärät jatkavat vapaata pudotusta – vilkas lomakausikaan ei tuonut muutosta

Laskin karkeasti, että ruotsalaisista lensi keskimäärin lomallaan 37% kun suomalaisista teki saman 41%.

Viimeksi olen itse lentänyt - Tukholmaan. Jos asiaa ruotsalaisilta kysyisi, voisi tulla sellainenkin tulos, että mitä sitä lentämään kun autolla pääsee niin mukavasti, Keski-Eurooppaankin.

Kyllähän siitä noloudesta pääsee toiseenkin:

Lentohäpeästä viljelijähäpeään – keskustelu ilmastovaikutuksista roihahti Ruotsin sosiaalisessa mediass

Kirjoituksen lopussa sitten neuvotaan, miten häpeää siirretään eteenpäin. Ostat halpaa tuontiruokaa? Sinun pitäisi hävetä!

***

Yksi kustannus yksilölle voi olla sekin, että kaikkea voi kyllä tehdä kuin ennenkin, mutta kaikki täytyy tehdä huonolla omallatunnolla. Tai häpeissään. Pääsevätkö siitä rikkaatkaan, vaikka pystyisivät kompensoimaan päästösyntinsä rahalla?

[Heikki Jokipii]

Tämä on kustannus, konkreettisesti ja symbolisesti, tarpeiden tyydyttämisen kannalta:

Keski-ikäiset nihkeimpiä maksamaan ilmastopäästöjen vähentämisestä — vain harva on valmis maksamaan ruuan päästöjen vähentämisestä

Myös Suomen Kuvalehdessä oli tätä asiaa koskeva kirjoitus:

Voiko köyhä elää ekosti, ministeri?

Koko tuon kirjoituksen läpi (luin sen paperilehdestä) seuraa tämä ennakko-oletus:

Jääsalaatti ja luomujääsalaatti: luomun kilohinta noin kolminkertainen.

Siis se, että luomutuote olisi se ekologisempi. Mehän tiedämme sen käsityksen virheelliseksi. Mutta muutoin kirjoitus kyllä antaa ajattelemisen aihetta.

[Heikki Jokipii]

Lisäksi tuohin tulee vielä tämä saksalaisen lehden (TAZ) laskelma siitä, miten Gretan manöveerin hiilidioksidipäästöt ovat moninkertaiset normaaliin yli lentoon verrattuna:

https://notrickszone.com/2019/08/16/gretas-transatlantic-sail-turning-into-grand-farce-will-wind-up-causing-many-more-tons-of-co2-emissions/

Mutta tuo on oikeastaan epärelevanttia keskusteluaiheemme kannalta. Jos olisi toisinkin, tavallisella kansalaisella ei siihen kuitenkaan olisi mahdollisuuksia.

Eikä ole edes näillä tuhansilla kansalaisjärjestöjen edustajilla, eri puolilta maailmaa, jotka osallistuvat tähän YK:n järjestämään tilaisuuteen:

Thousands to participate in UN Annual Civil Society Conference in Salt Lake City

Salt Lake Cityyn on käytännössä pakko lentää.

Onkohan siellä edustajia Suomesta? Media voisi siinä tapauksessa nyt hiukan haastatella.

[Heikki Jokipii]

On siinä tämäkin puolensa (HS Mielipide, tänään):

Piittaamattomuus ympäristön tilasta uhkaa maapalloa

SIETÄMÄTTÖMÄNÄ pidän sitä, että päättäjät sysäävät ratkaisun tavallisille ihmisille vaatimalla kulutuskäytöksen muutosta. Se on epärealistista, tehotonta ja epärehellistä. Tarvitaan paljon ankarampia toimia. Peruskysymys on: auttavatko välttämättömät, ankarat toimet maailman poliittisten päättäjien urakehitystä? Ilmeisesti eivät, mutta tyhjät julistukset kylläkin.

Eli se ei onnistu niin, vetoamalla yksilöiden valintoihin. Tosin Eero Paloheimo tuossa sitten oli jo suosittanut vaihtoehtoa, joka varmasti kajoaa yksilöiden oikeuksiin, ja aiheuttaa yksilöille kustannuksia:

Nämä reunaehdot johtavat maailman kahden miljardin ihanneväestöön. Ilman ohjeistusta nykyinen väkiluku, noin 7,7 miljardia, kaksinkertaistuu, vaikka sen pitäisi nopeasti puolittua ja sitten pienentyä hitaasti ihannetasolle.

SEURAAVAKSI päättäjien olisi pohdittava, miten ja missä aikataulussa ihannetasoon päästäisiin. Esimerkiksi kansainvälinen sopimus kahden lapsen politiikasta ei riitä. Silloin ylikuluttava väestö kuormittaisi planeettaamme vuosisatojen ajan. Loppupäätelmä on väistämätön mutta ei poliittisesti korrekti: Kiinassa aiemmin käytössä ollutta yhden lapsen politiikkaa pitäisi soveltaa jonkin aikaa heti tiheimmin kansoitetuilla alueilla.

Tiheimmin kansoitettu alue on muuten Eurooppakin. Täällä tuota tehdään tiettävästi jo nyt, vapaaehtoisesti. Euroopan kantaväestö ei luultavasti juuri missään maassa kasva (?). Mutta koko väestö kasvaa kyllä.

Oma kysymyksensä on Paloheimon ehdotuksen realismi: voiko sen odottaa onnistuvan maailmassa, joka entistä enemmän korostaa demokratiaa ja yksilöiden oikeuksia. Kokeiltuaan edellisten sukupolvien aikana laajalti muunlaisia vaihtoehtoja.

Mutta siitä voi Paloheimoa kyllä kiittää, että hän aika tehokkaasti tuossa nostaa kissan pöydälle. Ilmastomuutoksen torjuminen ei ole välttämättä kivaa. Ihan Pentti Linkolan joskus suosittamia tai ainakin vihjailemia sumeilemattomia vaihtoehtoja hän ei sentään tuo esiin.

***

Tuohon voi ottaa konstrastiksi tämän tuoreen artikkelin, vaikkei siinä ilmastonmuutosta tai luonnon kestokykyä mainitakaan. Siinäkin moititaan päättäjiä saamattomuudesta:

Raportti: Vuonna 2030 yli puolet köyhistä on Saharan eteläpuolisen Afrikan lapsia – Hallituksia moititaan toimimattomuudesta

Köyhyys keskittyy Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, jossa äärimmäisen köyhiä on noin 40 prosenttia väestöstä. Lapsiköyhyys kasvaa, sillä naiset saavat keskimäärin 4–5 lasta. Vuonna 2030 jo yli kolmannes maailman synnytyksistä tapahtuukin juuri Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, raportissa kerrotaan.

Lapsiköyhyyden seurauksena on muun muassa aliravitsemusta ja huonoa koulumenestystä – vaikka juuri koulutus voisi olla pääsylippu pois köyhyydestä, raportissa muistutetaan.

Raportin mukaan jotta ongelmaan voitaisiin puuttua, tarvitaan talouskasvua, jonka hedelmät jaetaan oikeudenmukaisemmin, progressiivista verotusta sekä julkisten varojen ohjaamista etenkin heikoimmassa asemassa olevien lasten tukemiseen. Keinoiksi suositellaan esimerkiksi käteissiirtoja sekä varhaislapsuuden ravitsemukseen investoimista.

Tuossa voisi kiinnittää huomiota siihen, mitä ei suositella.

[Heikki Jokipii]

Tämä on Eero Paloheimolta selkeää logiikkaa:

Kestävässä tilanteessa, jossa elintaso ja kulutus säilyisivät vuosisadasta toiseen vakiona, ihmisten alhaisin elintaso olisi maailman nykyisen keskitason luokkaa. Elintaso olisi siis keskimäärin nykyistä korkeampi ja kulutus väistämättä suurempi. Elintason keskiarvo vaikuttaa ympäristöön, sen jakautuminen ei niinkään.

Mutta se epämiellyttävä looginen seuraus tuosta on, että länsimaisen ihmisen elintason täytyisi rajusti laskea. Tai ainakaan se ei voisi enää nousta. Puhe jonkin ryhmän tulotason "jälkeenjääneisyydestä" loppuisi tykkänään, täällä.

[Heikki Jokipii]

Tässä selvityksessä tämä asia oli keskiössä ...

Muuttuuko maailma paremmaksi? Nämä neljä estettä kahlitsevat kehitystä

Tutkijaryhmä, jossa oli Furmanin lisäksi 14 muuta tutkijaa, kävi läpi olemassa olevaa tutkimusta ja arvioi kestävää kehitystä sen perusteella. He havaitsivat neljä ilmiötä, jotka jarruttavat merkittävästi kestävän kehityksen etenemistä: eriarvoisuuden lisääntyminen, jätteiden lisääntyminen, ilmastonmuutos ja biodiversiteettikato.

(lihav. HJ)

... kun taas Paloheimo (edellä) ei nähnyt tuolla jakautumisella olevan paljon merkitystä. Minä kysyisin tästä pari kysymystä:

Globaalia eriarvoisuutta on kasvattanut talouskasvun epätasainen jakautuminen: rikkaat ovat rikastuneet enemmän kuin köyhät. Raportin mukaan tiettyihin ihmisryhmiin kuuluminen lisää äärimmäisen köyhyyden todennäköisyyttä. Tällaisia ryhmiä ovat muun muassa naiset, alkuperäiskansat, etniset vähemmistöt ja vammaiset.

Väestönkasvu ja vaurastuminen johtaa rajuun luonnonvarojen käytön lisääntymiseen. Raportin mukaan raaka-aineiden käyttö kaksinkertaistuu vuosina 2017–2060. Tämä tarkoittaa myös jätteen määrän kasvua.

1. Ollaanko ihan tosissaan valmiita suomaan kaikille maailman köyhille sama elintaso kuin meillä rikkailla on tänään (ja en tietystikään tarkoita miljardöörejä)?

2. Jos köyhien elintason sallitaan kasvaa, tyytyvätkö jo suhteellisen hyvinvoivat (= me) siihen, ettei heidän elintasonsa enää kasva?

Tuo on sikäli jännä kysymys, että yleisesti meillä on vallalla käsitys, että 1980-luku oli hyvinvointiyhteiskunnan aikaa. Vaikka kaikki tilastoluvut osoittavat, että silloin voitiin kehnosti. Mutta silloin kehitys parempaan oli suhteellisen nopeaa. Nyt voimme kaikki suhteellisen hyvin. Mutta kehitys aika hidasta. Ja ihmiset tyytymättömiä. Hallitukseen ja omaan oloonsa, elintasoonsa jne.

Tässä toinen uutinen samasta raportista:

”Talouskasvun luominen vain lisäämällä kulutusta ei ole enää toteuttamiskelpoinen vaihtoehto” – Tutkijaryhmä vaatii nopeita keinoja kestävän kehityksen edistämiseksi

Siinä asia sanotaan vähän selvemmin:

Kehittyvissä maissa kasvua yhä tarvitaan, kehittyneissä maissa taas on muutettava tuotanto- ja kulutustapoja, todetaan YK:n pääsihteerin nimittämän työryhmän raportissa, joka arvioi maailman kestävän kehityksen tilaa.

Vielä selvemmin sanottuna: elintason parantaminen on nyt täällä meillä loppu. 1980-luku ei koskaan enää palaa.

Kuitenkin tässä rivien välissä kerrotaan, että markkinatalouden uskotaan säilyvän:

Kehittyneiden maiden taas on muutettava tuotanto- ja kulutustapojaan ja rajoitettava esimerkiksi muovin ja fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Tutkijaryhmä esittää myös, että YK voisi edistää esimerkiksi uutta kestävän kehityksen investointimerkintää, jossa olisi selkeät ohjeet. Se kannustaisi ja palkitsisi investointeja, jotka edistävät kestävää kehitystä.

Jos investonteja palkitaan, on kyllä oikeanlaista työtäkin palkittava. Ja tähän asti kumpainenkin on yleensä tapahtunut rahalla. Eli siis tavaralla.

[Heikki Jokipii]

On ilmestynyt tällainen tutkimus ja näkökulma. Asiaa on tarkasteltu kehitysmaiden ihmisten kannalta. Ja vaihteeksi näkökulman esittäjä ei ole Bjørn Lomborg.

Tutkijat: Köyhien maiden on kasvatettava hiilijalanjälkeään, jotta nälkä voidaan voittaa

Sama laajemmin englanniksi Sciencedailystä:

To address hunger, many countries may have to increase carbon footprint

Fanaattinen ja yksipuolinen keskittyminen ilmastotoimiin (erityisesti ilmastoruokavalioon) on toisin sanoen kustannus kehitysmaiden ihmisille. Hyvin isokin kustannus, jos tuohon tutkimukseen on uskominen.

[Heikki Jokipii]

Tästäkin näkyy, että ihmiset Suomessakin pyrkivät minimoimaan sitä harmia ja rajoituksia, jotka asiasta aiheutuvat. Eli kustannuksia.

Ensimmäinen laaja ilmastonmuutosta ja liikkumista koskeva kyselytutkimus julki: Iso osa on valmis muuttamaan tapojaan ainakin vähän

Vaikka siis ovat periaatteessa mukana.

Tällaista taustaa vasten ...

Suosituimpia pienempiä muutoksia ovat kyselyn mukaan oman autoilun vähentäminen jonkin verran sekä pienempipäästöisen bensa- tai dieselauton hankinta.

Merkittävistä muutoksista sähkö- tai kaasuauton osto sekä biopolttoaineiden tankkaamiseen siirtyminen ovat selvästi suosituimpia vaihtoehtoja kuin oman autoilun merkittävä vähentäminen.

Vastaajien mielestä lentoliikenteen päästövähennykset ovat tärkeämpiä kuin henkilöautoilun. Vastaajista noin puolet voisi vähentää lentomatkojaan ilmastonmuutoksen vuoksi.

... voi sitten kysyä, millä oikeudella tai kohtuudella voimme sitten yhtään toivoa, että kehitysmaat eivät seuraisi meitä materiaalisen elintasonsa kehittämisessä.

[Heikki Jokipii]

Tuolta toisesta keskustelusta tulee kysymys, koska lentohäpeän lisäksi ryhdytään puhumaan

- ratsastushäpeästä ja
- (koiran) ulkoilutushäpeästä?
- tai kissavideohäpeästä?

Minulla ei nyt ole lemmikkiä (oli kissa) mutta tiedän, että lemmikit ovat eräille ihmisille hyvin tärkeitä. Jopa ratsastus on eräille sukulaisilleni ollut sellaista.

Pystyn siis ymmärtämään, että tuosta kaikesta luopuminen olisi heille iso kustannus, ja elämänlaadun huononnus. Jos sellaista vaadittaisiin.