Erilainen suhtautumistapa

[Heikki Jokipii]

Tiivistettynä tämän artikkelin loppukappaleissa:

Pelätäänkö lännessä enemmän Venäjän voittoa vai häviötä?

EUROOPASSA ollaan oltu haluttomia julkisesti keskustelemaan siitä, miten eri maat näkevät sodan lopputuloksen. Yleinen toteamus on ollut, että tämä on asia, jonka Ukraina päättää.

Forsbergin mukaan tämä on tapa väistää hankalaa kysymystä.

Hänestä on silti ymmärrettävää, että Ukrainaa avustavat maat eivät vielä pysty julkisesta kertomaan lopullisia tavoitteitaan.

”Mutta jossain vaiheessa Euroopan pitää löytää yhteinen näkemys siitä, mikä Ukrainan ”end game” on, ja milloin voidaan suositella, jos ei painostaa jonkinlaisen rauhan hyväksymistä”, Forsberg sanoo.

[Heikki Jokipii]

Onnellisesti saavutettiin lopulta yksimielisyys siitä...

EU:n ydinjoukko laittoi Unkarin ruotuun huippukokouksen aamuna

... että EU voi sijoittaa 50 miljardia euroa tuhoon ja hävitykseen Uktainassa. Jos (ja kun) Ukraina haluaa sen niin käyttää. Suomikin oli tyytyväinen:

EU vahvisti pitkäaikaisen tuen Ukrainalle – Pääministeri Orpo tyytyväinen

[Heikki Jokipii]

Suomikin tekee osansa:

Nammon tehtailla valmistetaan ystävänpäivänä ammuksia lakosta huolimatta – tuotantolinjat Teollisuusliiton lakkokohteiden ulkopuolella

Katsotaan mihin tuo kaikki riittää:

The Telegraph: Länsimaiden asetuotanto jäämässä Venäjän jalkoihin

Yksi on tietysti ihan varmaa. Tämä lista päivittyy: molempien osapuolien tappioiden lista. Jonka HS julkaisi kuukausiliiteessään. Mutta ei ole jostain syystä laittanut sitä edes otsikkona nettiin. Otsikko oli "Sodan välitilinpäätös". Perustui hollantilaisen tutkimusryhmä Onyxin lukuihin.

[Heikki Jokipii]

Hänen näkemyksensä:

Ilmari Käihkön kolumni: Ukrainan sodasta käydään surkeaa keskustelua

Ei välttämättä samoin perustein, mutta tuo otsikko on minustakin oikea. Näin:

Suomesta puuttuu hyvä foorumi syvälliselle pohdinnalle sodasta. Välitilinpäätös Ukrainan sotaan liittyvästä julkisesta keskustelusta on: se on osiensa summaa heikompi.
[..]
Siinä on ongelmansa, sillä etenkin klikkiotsikoilla elävän uutismedian luonteeseen kuuluu keskittyminen yksittäisiin tapahtumiin. Sota typistyy mediassa usein politiikan kustannuksella vain sotatoimiin, yleensä käynnissä oleviin taisteluihin.

Uutistempo on, etenkin sodan alkuvaiheessa, hyvin nopea. Se tekee keskustelusta reagoimista sen sijaan, että yrittäisimme ennalta varautua tapahtumien mahdollisiin seurauksiin.

Vaikka yksittäiset taistelut voivat olla tärkeitä, ne ovat laajamittaisessa valtioidenvälisessä sodassa harvoin lopputuloksen kannalta ratkaisevia. Taistelukeskeisyys on kuitenkin hämärtänyt sodan laajempaa kuvaa ja haitannut ymmärrystä sodasta poliittisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä – varsinkin, kun nykytilanteessa sodan pitkittyminen tekee ei-sotilaallisista seikoista yhä tärkeämpiä.

Ja tämä:

Osaltaan analyyttisemman keskustelun puutetta selittää vahva tunnelataus. Tunteet ja niistä ammentava vihapuhe ovat vaikeuttaneet rauhallista, asiakeskeistä analyysiä.

On ymmärrettävää, että toivottamalta tuntuvassa tilanteessa haetaan ja valetaan toivoa todisteiden kriittisen tulkinnan kustannuksella. Tästä johtuen Ukrainan sodan analyysi on usein tuntunut nurinkuriselta: on hehkutettu Ukrainan toivottua voittoa, mutta ei perattu nykytilannetta, jossa sodan nopea voittaminen ei tunnu kummallekaan osapuolelle todennäköiseltä.

Ensimmäinen askel paremman keskustelun suuntaan olisi hyväksyä se tosiasia, että sodankin ymmärrystä tukee tutkittu tieto, eivät suuret tunteet.

Muutetttavat muuttaen tuo sopii hyvin myös Gazan sotaan.

[Heikki Jokipii]

YLE:n pikauutisista:

Saksan puolustusvoimien komentaja: Sotaan oltava valmius viiden vuoden päästä

Saksan on varauduttava siihen, että Venäjä pystyy aiheuttamaan sille sotilaallista uhkaa 5–8 vuoden kuluttua. Näin sanoo Saksan puolustusvoimien komentaja Carsten Breuer Welt am Sonntag -lehden haastattelussa.

Kenraali korostaa haastattelussa, että tilanne ei välttämättä johda sotaan, mutta se on mahdollista.

– Koska olen sotilas, sanon, että viiden vuoden kuluttua meillä täytyy olla valmius sotaan, Breuer sanoo.

"Soldaten wie die anderen auch".

[Heikki Jokipii]

Tuliko Hamasille tai palestiinlaisille yllätyksenä, että näin saattaisi käydä?

YLE:n lyhytuutisista:

Gazan sota on tuhonnut sekä Gazan kaistan että Länsirannan talousnäkymät, sanoo Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n johtaja Kristalina Georgieva.

Gazassa talous on pysähtynyt lähes täysin sodan alettua.

Länsirannalla taloudellisen aktiivisuuden laskuun vaikuttaa muun muassa se, että Israel on perunut palentiinalaisten työlupia, pystyttänyt runsaasti uusia tarkastuspisteitä ja pidättäytynyt maksamasta palestiinalaisille kuuluvia verotuloja.

Tällaisten tekstien pohjalta tuli.


PS. 13.02.24: Yllätyksenä tai ei meille muille, mutta tämä ilmiö meilläkin näkyy:

The commodification of Palestinian pain
Western activists have turned the war in Gaza into a moral snuff movie. It is obscene.

[Heikki Jokipii]

Pääkirjoitus: Navalnyin murha saattaa pelkurit häpeään – Stubb sanoi totuuden stalinismista

Toivottavasti Navalnyin murha havahduttaa demokratioiden pelkurit siihen, että stalinistista Venäjää ei pysäytetä millään muulla kuin voimalla eli aseistamalla Ukrainaa nopeasti ja enemmän.

Tuon kuoleman takia on useampien nuorukaisten kuoltava. Ja ennen sitä tapettava ja tuhottava.

Askel askeleelta:

Ukrainalaiskomentajan viesti Suomelle: Nyt tarvitaan aseita ja vapaaehtoisia

Seuraavaksi paheksutaan sitä, etteivät suomalaiset ota enempää rintamavastuuta.

***

Tähänkin tapaan:

Venäjä sortuu hitaasti, Ukraina nyt nopeammin

Talouspakotteiden kanssa ollaan tarkkana, jottei läntisiä lakeja rikottaisi. Samaan aikaan länsimaat antavat ukrainalaisten kuolla meidän puolestamme meidän kitsautemme tähden, koska tästä lännen rikoksesta mikään oikeusistuin ei tule jälkikäteen vaatimaan tilille.

(lihav. HJ)

Otsikko tulee HS:n pääkirjoituksen loppukappaleesta:

Samaan aikaan kun Euroopan päättäjät hahmottelevat laillisuusperiaatteita Venäjän keskupankkirahan käytölle [..] Ukrainan armeija vetäytyy miehistö- ja ammuspulan vuoksi Avdijavkasta.
[..]
Kuten Gurijev kuvailee, Venäjä sortuu hitaasti, Ukraina sortuu nyt nopeammin.

[Heikki Jokipii]

Niinpä:

Euroopan rauhanprojektista tuli sotaprojekti

Lauantaina kuollut rauhantutkimuksen veteraani Johan Galtung ehti sen nähdä.

[Heikki Jokipii]

Tänään Hesari halusi itse osallistua täysin rinnoin sotaprojektiin. Koko lehtikin (paitsi kulttuuriosa), mutta esimerkkinä pääkirjoitukset:

Eurooppa ei saa enää pelätä Venäjän tappiota Ukrainassa

Poliitikkojen on nyt kannettava vastuunsa. Euroopan on alettava nopeasti vahvistaa omaa puolustustaan, eikä siinä riitä pelkkä asetuotanto. Sitäkin on tosin lisättävä voimakkaasti omaksi turvaksi ja Ukrainan avuksi.

Venäjän suurhyökkäyksen toisen vuosipäivän karu viesti on, että Ukrainalle sodan kolmas vuosi tarkoittaa samanlaista selviytymistaistelua kuin hyökkäyksen ensimmäisinä päivinä kaksi vuotta sitten. Lännen on voimistettava tukeaan nopeasti. Myös itsekkäistä syistä.

Putinin kanssa ei pidä sopia enää mistään

Kaikki on ratkaistavissa vain taistelukentällä. Panssarein ja ohjuksin. Ym.

[Heikki Jokipii]

Uutisia kuuntelen:

Epätoivoisesti yritetään tulitaukoa Gazaan.

Päättäväisesti toimitaan, ettei sellaista tule Ukrainaan.

Tarvittaessa näin?

Länsijoukkojen lähettäminen Ukrainaan ei ole Macronin mukaan poissuljettua

[Heikki Jokipii]

Näin:

Elina Valtonen A-studiossa: Venäjältä jäädytetyt tuotot Ukrainan aseistamiseen

Mutta muisti myös tämän:

– Puolustusmateriaalin toimittamiseen ehdottomasti ja tietysti pitkällä aikavälillä Ukrainan jälleenrakentamiseen.

Mitä enemmän aseita käytetään, sitä enemmän tietysti on jälkeenrakentamista. Urakkaan voi tustustua alustavasti YLE:n sotapornosivuilta:

https://yle.fi/a/74-20070881

[Heikki Jokipii]

Tähan ei tietenkään voinut ajatellakaan suostuvansa:

Tällaisilla rauhan­ehdoilla Venäjä olisi vetäytynyt Ukrainasta kuusi viikkoa sodan alun jälkeen

Venäjä ja Ukraina etsivät vuoden 2022 keväällä ulospääsyä Ukrainan sodasta sopimuksella, jonka myötä Ukrainan edellytykset puolustaa itseään olisivat koko lailla rapistuneet.

Ja niin jouduttiin sellaiseen tilanteeseen, jollaiseen ei voinut ajatellakaan joutuvansa. Ja mitä ilmeisemmin: vuosiksi.

[Heikki Jokipii]

Tästa keskustelusta...

Asiantuntija: Saksalla ainakin kaksi syytä, miksi se ei suostu toimittamaan Taurus-ohjuksia Ukrainaan

... minulle tulee kyllä mieleen tämä:

Tai sitten ydinaseet — julkisesti ja mitään salailematta — annettaisiin kaikille itsenäisille valtioille. Liechtensteinia myöten. Jokaisella olisi "turvatakuut". Tottakai tuon lauseen perään täytyisi laittaa hurja määrä kysymysmerkkejä. Mutta niin pitäisi laittaa myös ehdotuksille, jotka perustuvat nykyisen perusasetelman säilyttämiseen.

Suuren kansan usko ja toivo on enää tässä (muistinvarainen lainaus): "Kyllä joku ampuu sen... ennenkuin se ehtii painaa nappia." Enää ei luoteta siihen, että ydinasevaltioiden johtoon aina valikoituisi järkevä ja vastuullinen ihminen.

Niille, jotka haluavat säikyttää sodan maailman optiona, tuo ei käy. Eikö olekin niin, että sodan olemassaolo instituutiona edellyttää sitä, että osapuolet ovat eri vahvuisia? Sitten on kiva rakentaa  sankaritarinoita siitä, kuinka heikompi osapuoli kuitenkin urhoollisuudellaan tms. pärjää?

Sota on osittain hyvin kaunista ja kiihottavaa. Sodan kauheuksilla nyt estottomasti mässäillään. Mutta löydetään kyllä aina välillä sydäntä särkevän liikuttavia tarinoita.

[Heikki Jokipii]

Hesarissa tämäkin:

Riittämätön aseapu pitkittää Ukrainan sotaa

Niin, kyllä tuollaista mielipidettä edustavat muutkin. Ja ihan maailman huipulla. Tämä kyllä vähän kaihertaa kirjoittajaa:

Lopulta EU:n on kannettava vastuuta aseapupolitiikkansa seurauksista. Jos apu vain pitkittää siviilien kärsimystä eikä lopeta sitä, tukemisen strategiaa on syytä tarkastella uudelleen.

Kuten niitä muitakin. Mutta nyt ainoa vastaus tuntuu olevan, että se kaikki aseapu pitää antaa. Sota loppuu vain sotimalla.

[Heikki Jokipii]

Mutta tässäpä todella rohkea henkilö ja/tai rohkea ehdotus:

Paavi Franciscus puhui Ukrainan luovuttamisesta – IL seuraa sotaa

Paavi Franciscus sanoi haastattelussa, että Ukrainan ”tulisi uskaltaa heiluttaa valkoista lippua” ja neuvotella sodan loppumisesta Venäjän kanssa.

Paavin lausunnoista uutisoi Reuters. Franciscus oli antanut ne viime kuussa sveitsiläiselle tv-kanavalle RSI:lle. Paavin koko haastattelu on tarkoitus julkaista kulttuuriohjelmassa myöhemmin tässä kuussa.

Paavilta kysyttiin, mikä on hänen kantansa väittelyssä, jossa punnitaan pitäisikö Ukrainan luovuttaa, koska se ei ole onnistunut torjumaan Venäjää. Vastaavasti luovuttaminen tarkoittaisi, että se ikään kuin laillistaisi Venäjän toimet. Haastateltava käytti asiayhteydessä valkoinen lippu -fraasia.

– Luulen, että vahvin osapuoli on se, joka katsoo tilannetta, ajattelee ihmisiä, uskaltaa heiluttaa valkoista lippua ja neuvottelee, Paavi sanoi viitaten Ukrainaan.

Franciscus pitää neuvottelua vahvana sanana, sillä siihen heijastuu yleensä häviö ja asioiden meneminen huonosti. Silloin vaaditaan rohkeutta neuvotteluiden aloittamiseen.

Mutta tuollaista ... miehekkyyttä lienee nyt turha odottaa.

YLE samasta:

Paavi kehotti Ukrainaa neuvottelemaan, lausuntoa jouduttiin tarkentamaan

Paavin kommentit herättivät vastalauseita Ukrainan tukijoiden puolelta. Vatikaanin viestintäpäällikkö Matteo Bruni antoi lausunnon, jossa hän täsmensi paavin viestiä. Brunin mukaan paavi puhui valkoisesta lipusta tarkoittaen sodankäynnin keskeyttämistä, tulitaukoa, joka saavutetaan rohkeudella neuvotella.

Minusta tuo tarkennus oli sitä, että paavi tarkoitti, mitä sanoi.