Tässä yhteenveto Smilin johtopäätöksistä maanviljelyn osalta (lihav. HJ):
Maapallon väestön on arvioitu kasvavan noin yhdeksään miljardiin ja Smil arvioi, että 25 % on ehdoton enimmäismäärä, jonka peltoala voi kasvaa ilman valtavia ongelmia. Parasta olisi, jos ihmisen käyttämien fytomassojen viljelyyn käytettävä maa-ala saataisiin pysytettyä nykyisellä tasolla. Nämä ovat suuria haasteita, jos tavoitteena on samalla turvata koko väestölle monipuolinen, kohtuullisen määrän eläinproteiineja sisältävä ruokavalio. Rikkaissa maissa väestöt ovat tottuneet terveyden kannalta perusteettoman runsaaseen karjataloustuotteiden käyttöön, kun taas Saharan eteläpuolisessa Afrikassa eläinproteiinien käytön kasvattamiselle olisi tarvetta.
Vaikka joissain osissa kehittynyttä maailmaa hehtaarisadot alkavat olla jo niin suuret, että niiden lisääminen ei ole käytettävissä olevin keinoin mahdollista, on maailmassa silti edelleen paljon vajaatuottoisia peltoja. Erityinen murheenkryyni on Saharan eteläpuolinen Afrikka: vehnäsadot olivat maanosassa vain 25 % maailman keskisadosta ja maissisadotkin vain 65 % maailman keskisadosta. *) Ongelmia on kuitenkin myös kehittyneissä maissa. Smil arvioi, että Englannin vehnäsatoja olisi mahdollista nostaa tonnilla hehtaarilta paremmilla viljelymenetelmillä.
Smil ei selvästikään usko nykykonseptin mukaiseen, torjunta-aineettomaan luomutuotantoon maapallon väestön ruokkimisessa ja fytomassan tuotannon turvaamisessa. Sen sijaan hän suosittelee permakulttuuriin liittyviä ratkaisuja, kuten ravinteiden tehokasta kierrätystä ja vuoroviljelytekniikoita yhdistettynä parhaiden lajikkeiden ja maatalouskemikaalien sekä keinolannoitteiden käyttöön. Kirjoittaja suosittelee tutkimukseen panostamista varsin haasteellisissakin kasvinjalostuksellisissa kysymyksissä, kuten typpeä sitovien viljakasvien kehitystyössä.
Mitä Smil todella tarkoittaa "permakulttuurilla", täytynee vielä kirjastakin tarkistaa. Suomessa ja maailmallakin kun sillä hyvin usein tarkoitetaan viljelyideologiaa, joka
ei juuri luomusta eroa.
Huomattava on, että vaikka Smil vastustaa rikkaiden maiden ylenmääräistä lihansyöntiä, hän ei lähde vegaanivaihtoehdosta tai sitä kannata, vaan tavoitteena on maailman "koko väestölle monipuolinen, kohtuullisen määrän eläinproteiineja sisältävä ruokavalio". Aiemmissa puheenvuoroissaan Smil on ajanut linjaa, että juuri sillä 2/3:lla laidunmaita, joista maailman maatalouspinta-ala myös muodostuu, ainakin pääsääntöisesti tuotettaisiin eläintuotteet. Eikä eläimille syötettäisi viljaa, ainakaan niin paljon kuin nyt.
_______________
*) toisaalta noissa luvuissa on myös mahdollisuus: satotasojen nostaminen ei ole välttämättä vaikeata, koska luonnonolosuhteet (vaikka joskus/usein vaihtelevia) eivät suinkaan ole toivottomia. Erityisesti maissin osalta satotasot ovat nostettavissa tuota maailman nykyistä keskisatoa paremmiksikin! Vaikka Zimbabwessa Mugaben karkoittamat "valkoiset" viljelijät saivat rutiininomaisesti noin 5 tonnin hehtaarisatoja - josta siellä sitten taannuttiin n. tonnin-puolentoista tasolle, kun hänen maataloudessa kokemattomat puoluetoverinsa ryhtyivät niitä samoja maatiloja pitämään.