Author Topic: Synteettisen typpilannoitteen historia ja tulevaisuus  (Read 36665 times)

Heikki Jokipii

  • Ylläpitäjä
  • *****
  • Posts: 25023
    • View Profile
    • Email
Vs: Synteettisen typpilannoitteen historia ja tulevaisuus
« Reply #105 on: 15.03.24 - klo:06:55 »
Kyse on muistakin kuin typpilannoitteista, mutta niistäkin puhutaan tässä:

Vihreä ammoniakki ei poista ravinnekierrätyksen tarvetta – ”Muuhun kuin maakaasuun nojaava ammoniakin tuotanto olisi enemmän kuin tervetullutta”

Ensin tämä:

Quote
Suomessa fosforilannoitustarpeesta 90 prosenttia voitaisiin kattaa kierrätyksellä.

Siitä ja sen hankaluuksista fosforitriidissämme. Mutta tämän pessimismin halusin tuoda tuosta esille:

Quote
Laajamittainen siirtymä vihreään vetyyn vie kuitenkin aikaa, Niskanen sanoo. Optimististen skenaarioiden mukaan maailmanlaajuisesti ammoniakin tuotannosta neljännes voisi olla vihreään vetyyn perustuvaa vuonna 2040.

Tavoitteen maali liikkuu koko ajan. ”Ammoniakin globaali tuotanto kasvaa, mutta niin kasvaa kysyntäkin.”

Tämähän siitä seuraa:

Quote
”Ravinnehuoltovarmuuden kannalta typpi on kriittisin ravinne. Se on myös geopoliittisesti merkittävin”, Niskanen sanoo ja viittaa Euroopan riippuvuuteen Venäjästä kaasussa ja lannoitteissa.

”Muuhun kuin maakaasuun nojaava ammoniakin tuotanto Euroopassa olisi siis enemmän kuin tervetullutta.”

Vrt. optimismini teknisen kehityksen suhteen juuri edellä.

Heikki Jokipii

  • Ylläpitäjä
  • *****
  • Posts: 25023
    • View Profile
    • Email
Vs: Synteettisen typpilannoitteen historia ja tulevaisuus
« Reply #106 on: 27.03.24 - klo:05:26 »
YLE:

Suomeen suunnitteilla jättimäinen vetyinvestointi – lopettaisi kokonaan ammoniakin tuonnin Venäjältä

Quote
Tavoitteena on tuottaa vetyä ja ammoniakkia niin paljon, että Suomesta tulisi omavarainen ammoniakin tuotannossa. Se lopettaisi lannoitteiden raaka-aineiden tuonnin Venäjältä kokonaan.

Suomalainen Green North Energy suunnittelee vihreän vedyn ja ammoniakin tuotantolaitosten rakentamista Poriin ja Kemiin. Laitoksissa hyödynnettäisiin Naantaliin rakennettavan vety- ja ammoniakkilaitoksen konseptia.

Samalla Suomesta tulisi omavarainen lannoitteissa tarvittavan ammoniakin valmistamisessa, ja raaka-aineiden tuonti Venäjältä loppuisi. Ammoniakkia on tuotu Venäjältä Suomeen koko Ukrainan sodan ajan, koska sitä ei ole suuria määriä mahdollista saada Suomeen muualta.

Yritys suunnittelee Naantaliin vastaavaa tuotantolaitosta, joka olisi mallina myös Porin ja Kemin laitoksille. Naantalissa tuotanto on tarkoitus käynnistää vuoden 2027 lopulla.

Porin ja Kemin laitokset valmistuvat aikaisintaan 2030-luvun alkupuolella.

Mutta miksi aloittaa tavallaan aivan alusta? Mikä on esimerkikiksi tämän hankkeen kohtalo?,