Lehtiartikkelin sisällön oikeellisuudesta kertonee se, jos kirjoittelun kohde ei nosta oikeusjuttua (tai edes keskustelua) solvaamisen tai väärän tulkinnan perusteella.
Mielestäni asia ei mene ihan noin yksiviivaisesti. Solvaamisesta nostettu juttu tekee asiasta vielä julkisemman kuin se jo oli, samalla altistuu puolueettomalle(kin) arvioinnille ja lopputulos saattaa olla solvaajalle myönteisempi kuin solvatulle. Jos siis solvattu jostain syystä haluaa pitää matalaa profiilia, ei solvaussyytösten nostaminen välttämättä ole se paras keino.
Jokainen tietenkin arvioi ihan itse milloin solvaukseen tarttuu, eikä solvauksen osuvuudella/oikeellisuudella todellakaan ole mitään tekemistä sen kanssa onko siitä nostettu juttu vai ei. Vai pitäisikö loogisesti ajatella, että ne kaikki mitättömätkin solvaukset, joista ei koskaan nosteta juttua, ovat oikeutettuja ja/tai tosipohjaisia?
Ehkä jopa päinvastoin, jos solvaus osuu todella arkaan paikkaan, niin syytöksen nostaminen voi olla solvatulle ainoa perusteltu keino yrittää pelastaa maineensa ja se onnistuu, jos solvaaja ei pysty näyttämään puheitaan toteen - ja aika harvoin kai pystyy, sillä usein on vain henkilön sana toisen sanaa vastaan.