Nyt myös Monsanto on ilmoittanut kannattavansa
kansallista GMO-merkintästandardia:
Monsanto supports a national GMO labeling standardUutisoiko HS lopulta asian ihan oikein, kun se väitti näin:
Ruokateollisuus on ajanut sinnikkäästi ja menestyksekkäästi kantaa, jonka mukaan kuluttajan ei tarvitse tietää, onko elintarvikkeissa muuntogeenisiä (gm) ainesosia vai ei.
Teollisuuden mukaan merkinnät ovat tarpeettomia, koska muuntogeenistä ruokaa ei ole osoitettu millään tavoin haitalliseksi.
Vaikka tuo perustelu on sinänsä oikein, näyttäisi siltä, että "ruokateollisuus" on siellä nyt ottanut lusikan kauniiseen käteen, ja kyse on enää lähinnä tästä:
Ruokateollisuuden järjestön mukaan on kestämätöntä, että osavaltiot voivat päättää merkintöjen vaatimisesta itse.
Mutta näinhän se EU:ssakin menee! Täälläkään eivät "osavaltiot" asiasta päätä.
Se on taas hyvin perusteltua, täysin kohtuullinen vaatimus. Lainaan tuota Robb Fraleyn lausuntoa:
You read that correctly: Monsanto strongly supports a national approach and the right of companies to voluntarily label their products as containing GMOs using a variety of methods.
Unfortunately, the alternative to decisive federal leadership. . . is a state-by-state approach where misleading GMO labeling requirements could vary from state to state. . . With a patchwork approach, farmers and food producers may have to separate, repackage and re-label products differently for sale in each state, raising their costs at a time when American agriculture can least afford it.
Turhia kustannuksia tuottajille, turhia kustannuksia ja muuta harmia kuluttajille, jos toisin meneteltäisiin. Eli ei siis ole näin (lihav. HJ) ...
Yhdysvalloissa käydään eurooppalaisesta näkökulmasta erikoista taistelua muuntogeenisen ruoan merkitsemisestä.
(lihav. HJ)
... vaan ihan
samasta asiasta on kyse. Tässä asiassa halutaan toisin sanoen välttää sellainen "Baabelin" merkintäsysteemien sekaannus, joka esimerkiksi luomutuotteissa maailmalla vallitsee.
***
Halutaan siis välttää tämä tilanne:
All ecolabels Vaikka tuossa on mukana hiukan muitakin kuin luomumerkkejä, maailmalta löytyy siis (ainakin)
463 erilaista ekomerkkiä. Jokaiseen liittyy tietysti aina oma myöntämisjärjestelmänsäkin.
Ovat siellä mukana suomalaisetkin merkit - joista ei käsittääkseni ole hennottu täällä
vieläkään luopua, vaikka EU:n yhteinen luomumerkki otettiinkin käyttöön, jo vuosia sitten (
2010).
Luomutuotteiden osalta tuosta aiheutuvat kustannukset eivät tietysti ole niin merkityksellisiä, kun koko "ala" pyrkii vetoamaan juuri siihen kuluttajajoukkoon, joille hinta ei niin paljon merkitse. Ja luomun lisähintakin tavallaan maksetaan - tuosta merkistä!