Luomusatojen kehitys ajan myötä

[Heikki Jokipii]

Tällainen opinnäytetyö, ja suoraan otsikomme problematiikkaan:

Maaperän kasvukunto Anttilan tilalla
Juhola, Joona (2023)

Opinnäytetyön tavoitteena oli perehtyä maaperän kasvukuntoon Anttilan tilalla Hausjärvellä. Anttilan tila on ollut luomussa vuodesta 2018 lähtien ja tilan peltojen kasvukunto on luomuun siirtymisen jälkeen ollut laskemaan päin. Työssä perehdyttiin maaperän kasvukuntoon eri osa-alueittain. Kasvukuntoa lähestyttiin fysikaalisesta, kemiallisesta ja biologisesta näkökulmasta opinnäytetyön teoriaosassa.

(lihav. HJ)

Yllätys tekijälle? Tuon enempää en ole siihen tutustunut. Yhteenvedosta vielä tämä:

Kemiallisen kasvukunnon suurin haaste on tilan peltojen alhaiset fosfori- ja rikkivarannot yhdistettynä lannoittamatta viljelyyn. Biologisessa kasvukunnossa suurimpia riskejä ovat säännöllisen nurmikierron katkeaminen, yksipuoliset nurmensiemenseokset ja peltojen alhainen multavuus.

(lihav. HJ)

Forforista on täällä ollut puhetta useassakin triidissä. Myös siitä, että luomu ei välttämättä lisääkään sitoutunutta hiiltä ja multavuutta. Vaikka sen lisääntyminen tiiviisti kuuluu luomun mytogiaan. Ks. esim. edellä tässä triidissä.

[Heikki Jokipii]

Luomuinstituutti on nyt ottanut tämän haasteen vastaan:

Luomuiälläkin on merkitystä

Yksi huonosti tunnettu kontekstiriippuvuutta aiheuttava tekijä on luomuikä, eli montako vuotta tutkitut luomutilat ovat olleet luomulla. On ekologisesti loogista ajatella, että maankäyttöhistorialla on merkitystä—tapahtuuhan uusien lajien kolonisaatio tai kantojen voimistuminen yleensä viiveellä. Luomuviljelyn jatkuvuuden merkitystä luonnon monimuotoisuudelle on maailmalla tutkittu vain vähän, ja siksi päätimme yhdessä ruotsalaisten kollegoideni kanssa selvittää, missä määrin luomutilojen ikä vaikuttaa peltojen kasvilajimäärään ja lajikoostumukseen.

Vaikka painopiste olisi tuo, niin varmaan samassa yhteydessä tulee tutkittua luomuiän vaikutus satotasoihinkin? Tieteellisesti, ei "mutulla".