Kummasti tässä artikkelin pääasiassa tämä luomuprofessori antaa synninpäästön viljelylle ja naudoillekin ...
Nauta voi olla ilmastonmuutoksen torjunnassa rosvo tai sankari... kunhan kaikki tehdään kyllin tehottomasti. Mutta ohitetaan se nyt, ja poimitaan siitä tällaisia mielenkiintoisia tietoja:
Luomutuotannon tulee perustua mahdollisimman suljettuun ravinne-, aine- ja energiankiertoon. Tasapaino kasvi- ja eläintuotannon välillä pitää säilyttää. BERAS-tilan kriteerinä on, että korkeintaan 15 prosenttia tilalla käytetyistä rehuista tulee tilan ulkopuolelta. Rehuomavaraisuusvaatimuksen voi täyttää myös tekemällä yhteistyötä lähialueella sijaitsevien tilojen kanssa.
Granstedt sanoo, että Ruotsissa tehdyn Greppa näringen -projektin (vapaa käännös: ravinteet haltuun) yhteydessä tehdyn selvityksen mukaan noin 40 prosenttia luomutiloista on jokseenkin omavaraisia lannan ja ravinteiden suhteen. Osalla tiloista eläimiä on liikaa, ja silloin rehua joudutaan tuomaan tilan ulkopuolelta.
Näin siis ainakin noin 60% ruotsalaisista luomutiloista "lainaa" ravinteita tavanomaisilta tiloilta, koska tuo luomutilojen keskinäinen vaihdanta tuossa luokiteltiin omavaraisuuden puolelle.
Tuo Granstedt näyttää kyllä yleisesti olevan hyvin tietoinen siitä, että nykyisellään luomuviljely loisii. Hänen ihanteenaan on kyllä toisenlainen asiantila.
Hänellä on eräänlainen pikku pakko puolustaa nautoja:
Nurmen viljely on keskeisessä asemassa luonnonmukaisessa tuotannossa, ja märehtijät syövät nurmea.
– Ravinteet pitää saada kiertämään niin, että hiili sitoutuu maaperään ja että maatalous on riippumaton fossiilisia polttoaineita kuluttavista keinolannoitteista ja tuontirehuista. Nurmiviljely ja niiden hyödyntäminen nautojen kautta, auttaa lisäämään luonnon monimuotoisuutta ja niiden avulla voidaan pelastaa myös Itämeri, Granstedt luettelee.
Mutta hiukan hän tuossa kierteleekin asiaa. Nurmiviljelyn kautta voidaan ehkä saavuttaa luomun omavararaisuuus typen osalta. (Vaikka naudat eivät sitä typpeä yhtään lisää! Hyödyntäminen tapahtuu vain niiden "kautta".) Mutta muiden ravinteiden osalta asia on huomattavasti monimutkaisempi, kuten edellä on hyvin tullut esille.
Missä määrin noin pelastetaan Itämeri, on sitten kokonaan toinen juttu, ja kuten sanottu, ohitetaan nyt tässä.