Synteettisen typpilannoitteen historia ja tulevaisuus

[Heikki Jokipii]

Kyse on muistakin kuin typpilannoitteista, mutta niistäkin puhutaan tässä:

Vihreä ammoniakki ei poista ravinnekierrätyksen tarvetta – ”Muuhun kuin maakaasuun nojaava ammoniakin tuotanto olisi enemmän kuin tervetullutta”

Ensin tämä:

Suomessa fosforilannoitustarpeesta 90 prosenttia voitaisiin kattaa kierrätyksellä.

Siitä ja sen hankaluuksista fosforitriidissämme. Mutta tämän pessimismin halusin tuoda tuosta esille:

Laajamittainen siirtymä vihreään vetyyn vie kuitenkin aikaa, Niskanen sanoo. Optimististen skenaarioiden mukaan maailmanlaajuisesti ammoniakin tuotannosta neljännes voisi olla vihreään vetyyn perustuvaa vuonna 2040.

Tavoitteen maali liikkuu koko ajan. ”Ammoniakin globaali tuotanto kasvaa, mutta niin kasvaa kysyntäkin.”

Tämähän siitä seuraa:

”Ravinnehuoltovarmuuden kannalta typpi on kriittisin ravinne. Se on myös geopoliittisesti merkittävin”, Niskanen sanoo ja viittaa Euroopan riippuvuuteen Venäjästä kaasussa ja lannoitteissa.

”Muuhun kuin maakaasuun nojaava ammoniakin tuotanto Euroopassa olisi siis enemmän kuin tervetullutta.”

Vrt. optimismini teknisen kehityksen suhteen juuri edellä.

[Heikki Jokipii]

YLE:

Suomeen suunnitteilla jättimäinen vetyinvestointi – lopettaisi kokonaan ammoniakin tuonnin Venäjältä

Tavoitteena on tuottaa vetyä ja ammoniakkia niin paljon, että Suomesta tulisi omavarainen ammoniakin tuotannossa. Se lopettaisi lannoitteiden raaka-aineiden tuonnin Venäjältä kokonaan.

Suomalainen Green North Energy suunnittelee vihreän vedyn ja ammoniakin tuotantolaitosten rakentamista Poriin ja Kemiin. Laitoksissa hyödynnettäisiin Naantaliin rakennettavan vety- ja ammoniakkilaitoksen konseptia.

Samalla Suomesta tulisi omavarainen lannoitteissa tarvittavan ammoniakin valmistamisessa, ja raaka-aineiden tuonti Venäjältä loppuisi. Ammoniakkia on tuotu Venäjältä Suomeen koko Ukrainan sodan ajan, koska sitä ei ole suuria määriä mahdollista saada Suomeen muualta.

Yritys suunnittelee Naantaliin vastaavaa tuotantolaitosta, joka olisi mallina myös Porin ja Kemin laitoksille. Naantalissa tuotanto on tarkoitus käynnistää vuoden 2027 lopulla.

Porin ja Kemin laitokset valmistuvat aikaisintaan 2030-luvun alkupuolella.

Mutta miksi aloittaa tavallaan aivan alusta? Mikä on esimerkikiksi tämän hankkeen kohtalo?

[Heikki Jokipii]

Tämä on tärkeä juttu. Ja typpilannoitteen ympärillä se asia pyörii.

Ministeri Essayah: EU:n proteiiniomavaraisuutta on vahvistettava

”EU:n oma korkeaproteiinisen kasvivalkuaisen tuotanto ei ole ollut riittävää. Covid-pandemia ja Venäjän hyökkäyssota ovat ikävällä tavalla konkretisoineet EU:n liiallisen riippuvuuden valkuaisen tuonnista ja sen tuomat riskit. On tärkeää vähentää tuontiriippuvuutta erityisesti fossiilisessa energiassa, lannoitteissa ja valkuaisrehun raaka-aineissa”, ministeri Sari Essayah kertoi aiheen  taustoista.

(lihav. HJ)

Ei tule kuitenkaan esille, että asiaa aiottaisiin yrittää luomukonstilla.

[Heikki Jokipii]

Tämäkin liittyy viime kädessä typpilannoitteeseen. Ja sen tulevaisuuteen:

Omavaraisuus, ruokaturva ja huoltovarmuus – sisällöltään toisistaan eroavat käsitteet sekoittuvat keskustelussa herkästi

Suomessa ruoan omavaraisuus on Luken laskelmien mukaan 80 prosenttia, mutta tuotantopanosten osalta emme ole omavaraisia. EU rajoittaa Suomen mahdollisuuksia säädellä ulkomaankauppaansa, joten ruokaomavaraisuus riippuukin pitkälti kuluttajien ostopäätöksistä, muistuttaa Kaisa Karttunen.

Maakaasua ei tietääkseni ole Suomessa löydettävissä. Mutta monta muuta asiaa on tehtävissä.

[Heikki Jokipii]

MT tarjoaa säästövinkkiä:

Ostotypen käytön voi puolittaa viljelykiertoa kehittämällä – virnat voivat sitoa jopa 400 kiloa typpeä hehtaarille

Säästö satasia (aivan satunnainen esimerkki):

https://www.maatalousisokarhu.fi/verkkokauppa/lannoitteet

[Heikki Jokipii]

Ei ole tekniikka tai ainakaan talous asiassa edennyt:

HS: Yaran mukaan Eurooppa on vaarallisen riippuvainen venäläisistä lannoitteista – urean tuonti Venäjältä kasvanut sodan aikana

Eli typpilannoitteen valmistaminen ilman maakaasua. Ei ole Yarallakaan raportoida menestyksestä sen omissa hankkeissa.

Eräänlainen "kultareunus", Suomen kannalta  Kokkolan ammoniakkitehdas lähtee siis yhä "paalupaikalta". Eikä ole jäänyt kilpailijoistaan jälkeen (?).

Tästä uutisesta:

Hallituksen lakihanke voi uhata jopa kahden miljardin investointeja

Esimerkiksi Flexens-niminen suomalainen yhtiö suunnittelee Kokkolaan 650 miljoonan euron investointia vihreää vetyä ja siitä ammoniakkia jalostavaan laitokseen.

”Hanke on hyvin pitkällä”, Sandberg sanoo.

Tuo on sitten sovitettava yhteen tämän tiedon kanssa.

[Heikki Jokipii]

Ei ole oikeastaan CO2-vapaan ammoniakin kehityksen kannalta hyvä uutinen:

Lannoitteiden raaka-ainehinnoissa laskua uuden kauden lähestyessä – urea halvinta vuosiin

Lannoitteiden raaka-aineiden hinnat ovat laskeneet toukokuussa, ilmenee Maailmanpankin tilastosta.

Urea oli toukokuussa halvimmillaan sitten vuoden 2021 tammikuun. Toukokuussa hinta oli 284 dollaria tonnilta.

Kun tiettyä lyhytnäköisyyttäkin markkinataloudessamme on.

Vaikka kyllä tuo hintakin jo itsessään kyseenalaistaa erilaiset luomuväen argumentit. Mm. tämän:

”Köyhillä (afrikkalaisilla) viljelijöillä ei ole varaa keinolannoitteisiin”

***

On se jo ihme, jos tästä ei tule potkua Suomen ammoniakkihankkeille:

Pakko päästä irti dieselistä

Wärtsilä|Wärtsilä uskoo, että ennen pitkää suuri osa maailman laivoista kulkee kokonaan hiilettömällä ammoniakilla. Yhtiön tutkimuskeskuksessa Vaasassa käy kuhina, josta tulee mieleen kaikkien aikojen legendaarisimman suomalaisyhtiön huippukausi

[Heikki Jokipii]

Pieni silmäys siihen aikaan, kun keinotekoista typpeä ei vielä ollut:

Keskiajalla lannoitetta riitti peltoon vain yhdessä maakunnassa

Tuosta osaa valistunut lukija nähdä, miten osuva oli Vaclav Smilin kirjan nimi, "Enriching the Earth", maailman tekeminen rikkaammaksi.

[Heikki Jokipii]

Periaatteessa ihan varmasti totta:

Tutkimus: Typen jakaminen tasaisemmin parantaisi maailman ruokaturvaa

Typpilannoitteiden käytön osittainen siirtäminen rikkaista köyhiin maihin kaksinkertaistaisi sadot ruokaturvattomimmissa maissa, tutkimuksessa arvioidaan.
TILAAJALLE

Mutta mistä tuo siirtämisen idea tuohon on tullut? Eiköhän vain taka-ajatuksesta, että typpilannoitetta on maakaasusta riippuvainen rajallinen määrä maailmassa, joten jos jossain lisätään, jossain täytyy vähentää?

Onko siinä myös taustalla usko siihen, että kaikesta täsmälannoituksesta huolimatta kehittyneissä maissa yhä käytettäisiin typpilannoitteita liikaa?

[Heikki Jokipii]

Melko tarkkaan vuoden takainen:

Ammoniakkia ei valmisteta Suomessa vielä lainkaan, mutta pian voi olla toisin – neljä syytä, miksi tuotantoa tarvittaisiin

Mutta näin on asia Suomessa yhä jumissa.

Vaikkei noista 4 syystä ole mikään poistunut. Ja tämän olisi hyvin voinut ottaa omaksi kohdakseen:

Koska Suomessa ei ole omaa ammoniakin tuotantoa, typpilannoiteteollisuus on täysin riippuvainen ammoniakin tuonnista.

Se taas on suuri haaste maatalouden huoltovarmuudelle, mikä on huomattu varsinkin Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainaan. Valtaosa ammoniakista on aiemmin tuotu Venäjältä, joka on Kiinan jälkeen sen toiseksi suurin tuottaja.

Ammoniakin ja lannoitteiden tuonti Venäjältä on pyritty korvaamaan muilla markkinoilla.

[Heikki Jokipii]

Tässä yhä mennään ilman muita visioita:

Kaasun hinta nousi jyrkästi – lannoitteiden hinnoissa korotuksia
Israelin ja Iranin kiristynyt tilanne ja sodan laajenemisen uhka Lähi-idässä nosti kaasun hintaa jyrkästi.
Tilaajalle

[Heikki Jokipii]

Outo sokea piste oli Liisa Pietolallakin tässä artikkelissa (MMM:n keskustelussa):

Luonto on puolellamme

Ilman ravinteita kasvit eivät kasva, eikä ole ruuan tuotantoa. Koska syömme lautaseltamme kasvinravinteita, kuten typpeä, sitä pitää voida palauttaa peltoon, uuteen kasvuun ja satoon. Olemme kuitenkin tuontitypen varassa. Ravinteet ja energia eivät kierrä, kuten luonto olisi sitä valmis kanssamme kierrättämään. Sen sijaan tuomme edelleen typpeä, kriisioloissakin, mistä asiantuntijaryhmä esitti huolensa hyökkäyssodan alettua Ukrainassa.

Nuo eivät ole ainoat vaihtoehdot. Vaan on olemassa se kolmas, jota tässä triidissä on lavealti esitelty: "vihreän" ammoniakin valmistus itse, esim. Suomessa. Tuossa Sitran asiantuntijalinkissä muistutetaan aivan oikein (lihav. HJ):

Typpi on sadon kannalta kriittisin ravinne. Kasvit tarvitsevat typpeä kasvunsa ja etenkin valkuaisaineiden muodostamiseen. Typen kierrätystä tehostamalla voisimme vähentää riippuvuutta fossiilisella energialla sidotusta mineraalitypestä, vaikka kierrätettävän typen kokonaispotentiaali ja biologisen typen sidonnan lisääminenkään eivät riittäisi kattamaan ruuantuotantomme typpilannoitustarvetta.

[Heikki Jokipii]

Kun tätä keinoa on niin luontevaa käyttää, yhtäkkiä huomataankin, että ollaan tällaisessa tilanteessa:

“Green” Hydrogen Subsidies Are 1,900x Larger Than What’s Given To Nuclear

Hydrogen producers can get up to $25B per EJ in federal tax credits! That’s 9x solar, 47x wind, & 1,800x hydrocarbons [..]

Meillä "vihreän vedyn" saama tuki ei taida olla vielä ryöstäytynyt. Meillä voisi jopa olla pienoinen tuki vihreälle ammoniakille tarpeen. Jotta hankkeet pääsisivät taas liikkeelle.

[Heikki Jokipii]

Maatalouden tuotantopanosten hintojen nousu tasaantui

Sekä typpi- että yhdistelmälannoitteet halpenivat touko–heinäkuussa noin 13 prosenttia vuoden takaiseen verrattuna. Vuoden 2022 hintapiikistä lannoitteiden hinnat ovat puolittuneet. Merkittävänä syynä tähän on typpilannoitteiden valmistuksessa käytettävän maakaasun hinnan tasaantuminen lähelle energiakriisiä edeltävää hintaa.

Masentaako tuo taas em. "vihreitä" ammoniakkitehtaita suunnittelevat? 

[Heikki Jokipii]

Vailla mitään visioita tämäkin MT:n uutinen:

Lannoitekauppa on rauhoittunut – kaasun hinta laskenut
Suuret kaasuvarastot laskivat sen hintaa Euroopassa. Riskejä kaasun saatavuudessa on silti edelleen.
Tilaajalle

Se on vain se maakaasu. Niinkuin on aina ollut.