(Tuon otakantaa.fi:n softa on kelvoton - olisiko teetetty OM:n virkamiehen "lahjakkaalla sukulaispojalla"? Se (muun kelvottomuuden lisäksi) mussasi tämän jäsennellyn puheenvuoroni yhdeksi pitkäksi tekstiksi, vailla kappalejakoja. Olen lähettänyt palautteen. Koska mielestäni tämä puheenvuoroni tästä asiasta onnistui aika hyvin, tässä sen kopio sellaisena kuin sen lähetin)
Aiheesta
"Luomun pinta-alatavoite johtaa ruoan tuontiin" ______________
Agricola: "Vastalause halvasta trikistä: x prosenttia tehotuotantopellostakaan ei voi tuottaa samaa prosenttia Suomen ruuasta. Ihmiset syövät nimittäin paljon muutakin kuin pellon antimia."
Vastalause vastalauseelle: luonnonantimien merkitys ihmisten ruokkimisessa on mitätön. Jossakin on käytännössä aina viljelysmaa, josta ruoka lopulta tulee.
100% tehotuotantopelloista eli viljelysmaasta tuottaa noin 80% Suomen ruoasta, tuonti kun on n. 20%.
Luomupeltojen n. 9% osuus tuottaa ehkä n. 3% ruoasta. Luomuna sitä myydään "virallisesti" 1,5% kulutuksesta. Kun siitä on n. 30% tuontia, päädytään tavarana ("kaloreina") noin prosenttiin. Luomun hinta huomioon ottaen ehkä vain puoleen prosenttiin.
Jonkin verran sitten luomua myydään tavanomaisena. Mutta siinä oli tämä surkeus - ilmankos asiassa täytyy tehdä "kytkykauppaa", ja yrittää myydä samalla "muitakin hyötyjä kuin litroja ja kiloja ruokaa".
Minusta - meistä - nämä "hyödyt" ovat tarinoita, tarjolla on tarinaruokaa. Jotkut ovat tarinoista valmiita maksamaan. Valtiovallan ei pitäisi sitä tehdä.
***
Ruotsissa luomun osuus kasvoi myynnistä 2 prosentista 4 prosenttiin vuodesta 2003 tähän vuoteen mennessä eli noin 10 vuodessa.
Vuonna 2003 tuontiluomun osuus oli 20 prosenttia ja nyt se on 50 prosentia.
Niinpä Ruotsissa tuotettu luomu kohotti kyllä osuuttaan kaikista ruokaostoista 1,6 prosentista kahteen. Mutta samaan aikaan tuontiluomu siis kohotti osuuttaan 0,4 prosentista kahteen. Kotimaisen luomun osuus siis kasvoi viidenneksellä, ulkomaisen luomun osuus taas viisinkertaistui.
Tämä kehitys on odotettavissa meillä. Jos kallin luomun osuutta yritetään väkisin lisätä, niin yksityisessä kuin julkisessakin kulutuksessa, halvemman ulkomaisen luomun houkutus kasvaa väistämättä yllivoimaiseksi, niin asiakkaalla, myymälänhoitajalla kuin rahapulan ja vaatimusten paineessa olevalla laitoskeittiön emännälläkin.
Luomussa paine tuontiin on suurempi kuin tavanomaisen kohdalla. Kansanedustajien pitää olla tästä tietoisia, eikä elätellä täysin epärealistisia unelmia siitä, että Suomi voisi jopa viedä kaiken "erityisen puhtaan" luomutuotantonsa Eurooppaan (tälläisia luulemuksia on ko. laitoksen "pöntöstä" useita kertoja esitetty).
Esimakua realiteeteistä saimme tästä s-ryhmän saksalaisesta, suomalaista halvemmasta luomumaidosta.
Kaiken kaikkiaan suomalaisen ruoan kilpailukyky toteutuu - jos on toteutuakseen - Suomessa, ei viennissä.
***
Jos tässä nyt mitään muutoksia tehdään, pitäisi samassa yhteydessä (ja ilmankin) pistää pystyyn vastaava tilastointijärjestelmä kuin Ruotsissa, jotta edes tarkkaan tietäisimme miten asia on, ja miten asiassa kävi, päätösten jälkeen.
Nyt tilastointisysteemi Suomessa on sellainen, että maasta viedyn luomun määrä tiedetään tarkkaan, tuonnin luvuissa on turvauduttava kaupan arvioihin.