Henkilökohtainen epäluuloni lähtee juuri tämän tyyppisistä lauseista:
Se sallii kemialliset [torjunta-aineet] ja lannoitteet, mutta ainoastaan silloin, kun muita keinoja ei ole käytettävissä.
Tässä "haisee" se perusideologia, että kaikki
kemiallinen olisi jo periaatteessa
pahaa, vaikka siis tässä yhteydessä hyväksyttynä "välttämätönä pahana".
Mutta onko näin ja missä määrin? Olemme etsineet totuutta keskustelussamme
"Torjunta-aineiden todella aiheuttamat haitat". Ja keinotekoisten lannoitteiden osalta läpi koko sivustomme.
Luulen, että EU-poliitikot ovat hyväksyneet direktiivin hyvinkin "tunteella".
Tosin tietysti ko. direktiivii konkretisoituu vasta kansallisessa lainsäädännössä.
Mutta kommentteja?
PS 26.7.2012: Tuo keinolannoitteiden välttäminen näyttääkin olevan YLEn toimittajien ihan oma keksintö, varmaan johdettuna ajatuksesta, että IPM on menetelmänä jotenkin tavanomaisen ja luomun "välimuoto". Itse asiassa - jos katsoo asian kuvauksia vaikka netistä - IPM ei ota lannoitekysymykseen
mitään kantaa! Kyse on vain tuholaisten torjunnan menetelmistä.