Köyhyyden yksi syy: työn tuottamattomuus

[Heikki Jokipii]

Sopinee tähän triidiin. Hyväntahtoinen ohje, mutta lyökö tämä leiville:

https://www.soppa365.fi/reseptit/kala-alkuruuat/kotiloiden-keitto-ohje

Uudenmaan Marttojen kotitalousneuvoja Hilkka Huttunen ja agronomi Pirkko Haikkala antavat vuosien kokemuksella neuvoja, kuinka yleensä inhotuista puutarhan harmistuksista, lehtokotiloista, loihditaan gourmet-herkkua.

Ennen ruuanvalmistusta lehtokotiloita pitää hoitaa kotona. Sen jälkeen niistä tehdään yhtä hyvää herkkua kuin etanoista.

1. Kerää kotilot isoon (noin muuttolaatikon kokoinen) muovilaatikkoon, jossa on kansi. Paastota kotiloita muutama päivä. Syötä (luomu)kauraleseitä, kunnes suoli tyhjenee.

2. Suihkuta niitä joka ilta. Ota kotilot isoon lävikköön ja huuhtele niitä juoksevan veden alla. Tällä välin pese laatikko, joka ilta. Muista laittaa kansi laatikon päälle, etteivät kotilot karkaa.

3. Jatka tätä, kunnes kotiloiden uloste on valkoista (kauralesettä).

4. Ruuaksi käytetään vain elävät kotilot, jotka laitetaan vähitellen kiehuvaan veteen, jossa on väkiviinaetikkaa (4 l vettä, 1 dl väkiviinaetikkaa). Keittoaika on 8 minuuttia. Kuori vaahto hyvin pois ja huuhtele kotilot hyvin juoksevan, kylmän veden alla.

5. Eläimet poistetaan kotiloistaan kotilon kierteiden suuntaisesti hammastikulla ja laitetaan karkealle suolapedille, jotta saadaan loppu lima pois.

6. Lopuksi ne huuhdellaan ja keitetään mausteliemessä puoli tuntia.

Kaksi hintatietoa etanoista, sekä S- että K-kaupasta:

Maison Gourmet 250G Etanat Isot
Hyllyväli 0
EAN: 3244214014089
3 99
0.12 kg
31.92€/kg

Chantifrais helix luc extra large etanoita 24kpl suolavedessä 200g/125g
5,89
/kpl
47,12/kg

Niin, ja jos kaapissa ei sattunut olemaan luomukauraleseitä, niin tämä vielä em. puuhastelun kustannuspuolelle:

Pirkka Luomu suomalainen kauralese 500g
1,75
/kpl
3,50/kg

Desistä väkiviinaetikkaa ei mainittavia kustannuksia synny.

Mutta noin ehkä viitisen euroa voi siis tuota Marttojen ohjetta seuraamalla (vaivannäöllä noin viikon ajan?) säästää. Oletuksena tuossa vertailussa on, että lehtokotiloita oli saatu alunperin pyydystetyksi tuo määrä, 24 kappaletta. Pyydystyksen vaivaa ei tuossa arvioida, kun voidaan kuvitella, että ne olisi joka tapauksessa puutarhasta etsitty.

[Heikki Jokipii]

Seuraava askel tässä hämäyksessä on pientilan määritelmä. Pientiloja ei suinkaan määritellä esim. hehtaarikokona, vaan ilmoitetaan, että käytetään kunkin maan omaa määritelmää (ja joissakin tapauksissa "tutkijoiden" itse valitsemaa).

Tämä tekee käytännössä eri maat täysin vertailukelvottomiksi, ja siinä on sisäänrakennettu vinouma: kehittyneistä maista, joissa maatalouden rakennemuutos on jo historiaa, "pientiloja" edustavat tilat, jotka kehitysmaissa olisivat lähes plantaaseja, kartanoita. Lisäksi kriteeritkin ovat sitten niitä, joita eri maissa käytetään.

Ääriesimerkki. USA:n osalta maan itsensä ilmoittama pientilan raja oli 250 000 dollarin liikevaihto vuodessa. Tämä tuntui tekijöistäkin kuitenkin liian suurelta, niinpä raja laskettiin 50 000 dollarin liikevaihtoon.

Mutta auttaako se, ja onko edelleenkään luvallista laskea maailman "pientiloja" yhteen?

Se on nyt tutkittu:

Smallholders produce one-third of the world’s food, less than half of what many headlines claim

Summary

 It is often claimed that smallholder farmers produce 70% or even 80% of the world’s food. This claim has even been made by the United Nations Food and Agriculture Organization (UN FAO).

It has been a linchpin for agricultural and development policies. But it is wrong. Recent studies suggest that this figure is too high: smallholder farmers produce around one-third of the world’s food, less than half of what these headlines claim.

A key problem is that some use the terms ‘family farms’ and ‘smallholder farms’ interchangeably. Family farms do produce around 80% of the world’s food. These farms can be of any size, and should not be confused with smallholders.

[Heikki Jokipii]

Saattavat tämä otsikko ja artikkelissakin olevat väitteet pitää paikkansa:

Kenian jättirautatie ruhjoo ympäristöä

Ihmiset kärsivät siinä kuin norsutkin.

Mutta varmasti olisi ulkomaiselle lukijalle ollut myös kerrottavissa, mitä hyötyä tuosta ratahankkeesta on.

[Heikki Jokipii]

Tällaiset teknis-sosiaaliset innovaatiot ovat mahdollisia:

Digitalisointi kannustaa kenialaisia pienviljelijöitä maatalousbisnekseen Keniassa – ”Digitalisaatio on mahdollistaja, ei itsetarkoitus”

Kenian Nakurussa järjestetään pienviljelijöiden virtuaalikoulutusta, jonka tavoitteena on koneistaa maatalous. Apuna on muun muassa traktorien ”Uber-sovellus ”, joka yhdistää traktorien omistajat ja tarvitsijat.

Ja suomalaisten kapakoiden naureskelun Afrikkaan kehitysavulla hankituista traktoreista, jotka ruostuvat pellon ojassa, soisi jo takertuvan noiden besserwisserien kurkkuun.

[Heikki Jokipii]

Tästä on ollut puhetta aiemminkin:

Drudgery relief advantages of GMOs: Genetically engineered corn in South Africa reduces burden of hand-weeding on women

The findings indicate that women farmers [in South Africa’s Kwa Zulu Natal province] value the labor-saving benefit of HT maize alongside the stacked varieties which offer both insect control and labor saving. Higher yields are the main reason behind male adoption, while female farmers tend to favor other aspects like taste, quality, and the ease of farming herbicide-tolerant (HT) crops.

(lihav. HJ)

Esimerkiksi täällä:

Tuota samaa asiaa, johon viitattiin uutisessamme, käsittelee tämä artikkeli:

Overlooking the Obvious: The Opportunity for Herbicides in Africa

(vapaasti = ”Miten ei huomata itsestään selvää:  rikkakasvien torjunta-aineiden mahdollisuudet Afrikassa”)

Siinä kerrotaan vähän tarkemmin, miten Nigerian naisilta (kyllä, pääosin naisilta - kulttuurikysymys!) menee valtavasti työtä rikkakasvien kitkemiseen.

Muutoinkin tässä triidissä on useita puheenvuoroja käsin kuokkivista naisista. Ja lapsista.

Erikseen on ollut puhetta IPS:n kuvitusperinteestä. Joka jatkuu. Vaikkapa tämän uutisen ( 20.8.2020) kuvituskuvassa on nainen kuokan kanssa, pieni lapsi selässään. Uutinen kyllä jollakin tavalla puhuu maatalouden tuottavuuden kohottamisesta. Mutta ei tuollaisista todella tehokkaista keinoista siihen kuten yllä.

[Heikki Jokipii]

Jos ihan puhtaasti rationaalista olisi, että kuluttajat tyytyisivät säilyketomaatteihin niin tässä toinen ongelma, jossa estetiikka on parhaan mahdollisen lopputuleman tiellä:

Edible but ugly: Bruised apples and spotty potatoes never make it to supermarket shelves. Tweaking crop genes could feed billions and help address climate change

On nimittäin ihan hyviä ja terveellisiä hedelmiä ja vihanneksia, jotka ovat liian rumia, jotta ne menisivät marketeissa kaupaksi.

No, ratkaisua ongelmaan jo tuossa väläytetään: geenieditointi.

[Heikki Jokipii]

Tässä IPS-jutussa on hieman ristiriitainen sanoma:

Jos naispuoliset maanviljelijät johtaisivat maailmaa, nälkä olisi voitettu

Naiset ovat maataloustuotannon avaintekijöitä, mutta maatalouspolitiikasta päättävissä pöydissä heitä ei näy, ja seuraukset ovat hälyttäviä. Näin latelee ajatuspaja Food Tankin johtaja Danielle Nierenberg.

Ruokajärjestelmien ja maatalouden tutkija Nierenberg*) uskoo, että naisten osallistuminen päätöksentekoon nopeuttaisi kestävän kehityksen päämäärien saavuttamista ja pitäisi maailman ruuassa.

Kun COVID-19 sekoitti maailman ruoantuotannon, eniten kärsivät naispuoliset maanviljelijät, jotka jo valmiiksi on suljettu maatalouden kehityksen ulkolaidoille.

Kuitenkin tuolta kehityksen ulkolaidoilta uskotaan heidän saavan sen ymmärryksen, jolla sitten eteenpäin mentäisiin (?).

Tietysti oikein positiivisesti tulkittuna olisi juuri niin. Naiset päättävissä pöydissä toteaisivat, yksimielisinä ja kokemuksiensa pohjalta: ei ikinä enää tätä nykyistä! 

***

Kuvituskuvassa päänsä päällä jotakin hedelmiä tms. kantavat kaksi naista eivät vieläkään edusta sitä, millaisena minä haluaisin nähdä kehitysmaiden tulevaisuuden. Tuohon osaisin kuvitella (peräkärryllisen) traktorin, jota yksi nainen ajaa. Kuvatekstissä voisi kertoa, että tytär ei enää ole kuvassa mukana, koska hän on maan pääkaupungissa opiskelemassa!

_____

*) tuossa se ei voimakkaasti tullut esille, mutta aiemmin kyseinen Nierenberg on suositellut juuri matalaa teknologiaa. Ja luomuviljelyä. Myös uutisessa mainittuun Barillan säätiöön olemme aiemmin törmänneet  perinteistä teknologiaa ja luomuviljelyä kannattamassa.