Ilmaston muutoksen torjunnan kustannukset yksilölle

[Heikki Jokipii]

Tehtiin näin:

Bidenin ilmastopaketti onkin inflaatiopaketti

Joe Manchin on huolissaan inflaatiosta, joten perjantaina hyväksyttäväksi tullut lakipaketti nimettiin uudestaan. Vähentääkö esitys inflaatiota muuten kuin nimessään, pohtii HS Vision toimittaja Patrik Haverinen.

Mutta muuttaako se ilmastoa? Ja millä hinnalla? Siitä:

WSJ and Lomborg show just how useless the “Inflation Reduction Act” is at tackling climate

So, as seen in the figure below provided by Lomborg, we get somewhere between 0.028 and 0.0009°F reduction in temperature by 2100 for about 400 billion dollars in climate spending contained in the bill.

Otetaan tuo summa tähän tarkasteluun:

At that rate, simple math (see Excel sheet below) suggests the amount of money required to achieve the much desired 1.5°C (2.7°F) reduction in temperature using the best case reduction of 0.028°F would be $38,571,428,571,428 or approximately 39 Trillion dollars. The worst-case temperature reduction of 0.0009°F would cost a staggering 1,200,000,000,000,000 dollars or ONE QUADRILLION TWO HUNDRED TRILLION DOLLARS

(lihav. HJ)

Yhtä nyt hengissä olevaa amerikkalaista kohti 117 238 dollaria. Tai 36 miljoonaa. Tasattuna loppuvuosisadaksi 1 465 dollaria. Tai puolisen miljoonaa. Dollaria vuodessa. Perhettä kohti noista sopivilla luvuilla kertomalla.

***

Tuossa ei ole kyse nyt siitä, että olisi sotkettu erilaiset suurten lukujen nimitykset. Varsinaiseen tavoitteeseen pääseminen maksaisi tuon. Kertarysäyksen (= Bidenin lakipaketti) vaikutus on täysin huomaamaton.

Mutta Hesari käytti uutisoinnissaan kuitenkin näitä määreitä:

Yhdysvaltain edustajainhuone hyväksyi Bidenin historiallisen ilmasto- ja terveyspaketin
Paketin avulla pyritään vähentämään merkittävästi kasvihuonepäästöjä.(lihav. HJ)

[Heikki Jokipii]

Joskus asiassa luotettiin hintamekanismiin:

— klips —

Ei enää. Tuossa Fortumin tapauksessa vaaditaan yhden suuren hiilivoimalan ylösajoa. Koska äänestäjät eivät pidä korkeista hinnoista.

Paavo Rautio oli huomannut saman:

Energia on politiikka potenssiin kaksi

Vielä muutama vuosi sitten usko markkinoiden voimaan oli luja. Julkisen vallan ja politiikan kuului siirtyä sivummas, jotta yksityinen raha etsiytyisi parhaaseen kohteeseensa.

Näin ajateltiin muun muassa energiantuotannosta. Yhteiset eurooppalaiset markkinat takaisivat sen, että sähköntuotannon ja kulutuksen vaihteluita voitaisiin maantieteellisesti tasata. Halpaa tuulivoimaa saataisiin tuulisilta alueilta tyynille. Ja kyllähän raha itse tietää, miten se hintatietoista kuluttajaa parhaiten palvelee.

Nyt laulu on loppu. Energia on hyvin kallista – ja hyvin poliittista. Euroopassa jokainen itseään ja uraansa kunnioittava poliitikko vaatii yhteiskuntaa suitsimaan markkinavoimia ja -hintoja. Puolueet hahmottelevat tukipaketteja, joilla tuettaisiin energian hinnan noususta kärsiviä. Etusijalla ovat tietysti ratkaisut, jotka osuisivat omille äänestäjille – riippumatta siitä, kärsivätkö he. Paketit saisivat olla lisäksi sellaisia, etteivät markkinavoimat saisi työnnettyä niihin ahnasta kättään.