Mistä näitä luomupirkkoja oikein riittää?

[Kokkikuutonen]

http://www.finfood.fi/finfood/ff.nsf/0/A1FD0C3D7299B498C22573610026E5A5?opendocument

Luomua ja eettisyyttä ei saisi käyttää edes samassa lauseessa. Mutta katsokaahan esimerkiksi loppupäätelmiään:

"Eettinen ruuankulutus vaatii siirtymistä fast food’ista, jota leimaa tehotuotanto, pitkät prosessoinnit, pakastukset, pakkaukset, kuljetukset, suuri jätemäärä ja suuri hävikki slow food –tyyppiseen syömiseen, johon liittyvät lähi- ja luomuruoka, vähäinen prosessointi, sosiaalinen syöminen ja ruuan kunnioitus. Slow food on eko-gastronomista syömistä, vielä parempaa olisi eettis-gastronominen syöminen.

Kirjoittaja on Suomen Kuluttajaliiton elintarvike- ja ravitsemusasiantuntija"

Tyttö patistelee löpinässään kuluttajia luomu-vegaaneiksi rivien välissä ja vähän riveilläkin. Voihan vee!

[Heikki Jokipii]

Tuo kaikki kuulostaa juuri siltä, mistä Thomas DeGregori eräässä artikkelissaan (jonka linkin vielä löydän - perusidea tästäkin löytyy) puhui, miten koko luomulike on osaltaan lähtenyt tietyn porvariston tarpeesta erottua "rahvaasta", myös syömisessään. Kun kaikkea ruokaa on nyt tarjolla kohtuuhintaan lähes kaikkialla - niin on keksitty, että "rahvas" valitseekin sieltä hyllystä väärin, ei kyllin hienostuneesti. Eikä osaa mitään muutenkaan ruokakulttuurissa. Kaikki tämä  "tuoksuu" tuossa lainauksessasi "läpi", ekologisesta puheesta  huolimatta.

Tämä "einesten" vaino on erityisen mielenkiintoinen tässä yhteydessä. No, itse asiassa minäkin kyllä kaupan "eineksen" sijasta pitäisin periaatteessa parempana "Huldan" aivan "prosessoimattomista" aineista tekemää - maksalaatikkoa.

Ajattelin jatkaa tätä asiaa vielä tuolla toisessa triidiissä, jossa kysytään, Onko luomu eettistä kulutusta?. Sen ajattelemani jatkon voisi oikeastaan laittaa tähän jatkoksi - no, laitetaan se tähän jatkoksi.

[Heikki Jokipii]

Luvattu jatko. Tämäkään ei liity luomuun, mutta kylläkin jo ruokaan. Paljon ei ole järkeä on tässäkään ”Eettisen valinnan” ohjeessa:

”3. Valitse prosessoimattomia tai vain vähän prosessoituja tuotteita
Mitä enemmän tuotetta on käsitelty ja mitä enemmän tuotteessa on yksittäisiä ainesosia, sitä enemmän sen tuotantoon on kulunut energiaa.

Ellei tässä nyt sitten vaadita, että kaikki on syötävä raakana - no, kyllä se tartar-pihvi on syötävissä, mutta ei se minun suussani mitään suurta herkkua ole - niin on kysyttävä, vähentääkö ”prosessoimattoman tuotteen” valitseminen yhtään energiankulutusta - vai peräti päinvastoin?

Oli einesten tms. mausta sitten mitä mieltä tahansa, niin on hyvin kuviteltavissa, että kun ne tehdään massana tehtaassa, niin yksikköä, yhtä ”maksalaatikkoa” kohti menisi vähemmän energiaa kuin jos sama pieni annos valmistettaisiin kotona.

Lisäksi ”prosessoiminen” eli puolivalmiiksi laittaminen myös hyvin todennäköisesti säästää raaka-aineita eli lopulta sitäkin kautta myös energiaa. Kotona ruoanvalmistuksessa yhtä ainesosaa helposti jää yli, ja ylijääneelle osalle ei helposti aina löydy käyttöä ja se ehtii pilaantua. Suurkeittiössä tai tehtaassa asia pystytään paremmin optimoimaan. No, sitten varmaan neuvotaan, että älä tee kotonakaan sellaisia ruokia, joissa on monia ainesosia???  (Mutta kyllä näissäkin ohjeissa ainesosia sentään oli useampia … )

***

Mutta eikö se - vaikka energiaa säästyisikin - olisi hyvin "epäkultturellia" ostaa kaupasta valmisruokaa? Kun meillä asian tekee paljon paremmin Hu..

[Heikki Jokipii]

Kaisa Kautto-Koivula on päästetty taas irti eräässä seminaarissa:

Luomulifesta saunaa vastaava kansainvälinen käsite?

Työpaja alkoi kahdella esityksellä, joilla asiantuntijoita johdateltiin päivän teemaan. Tulevaisuus-asiantuntija Kaisa Kautto-Koivula Mind Gardenia Oy:stä haastoi yleisön pohtimaan käynnissä olevaa suurta globaalia murrosta, josta selviäminen vaatii uudentyyppisiä ajattelutapoja ja monialaista lähestymistä.

Kautto-Koivula käytti termiä luomulife, joka hänen mukaansa sopisi saunan kaltaiseksi maailmanlaajuiseksi käsitteeksi. Se kokoaa ytimeensä vastuullisuuden, helppouden, liikunnan ja unen, jotka yhdessä muodostavat hengen, kehon ja luonnon hyvinvoinnin.

Käsite on laajempi kuin luonnonmukaisesti tuotettu ruoka, se kuvaa hyvää, kestävää elämää itselle ja tuleville sukupolville. Samalla jäsennetään, mikä on ruuan ja elämäntapojen rooli hyvinvoivan ihmisen inhimillisessä pääomassa. Kautto-Koivula kysyi tekevätkö osallistujien yritykset ja organisaatiot yhteistyötä filosofien kanssa? Psykologien? Muusikoiden? Harva käsi nousi.

Tulevaisuus-asiantuntija korosti, että tulevaisuudessa lisäarvoa saadaan nimenomaan aineettomalta puolelta: henkisestä, sosiaalisesta ja ekologisesta pääomasta. ”Ennen tuli savu piipusta, nyt se tulee korvista”, hän vertasi.

Ja muut kyseiseen seminaariin osallistujat kuuntelivat häntä ilmeisesti taas kiltisti.

Kiinnitimme huomiota tähän tulevaisuusvisioijaan jo aiemmin, uutisessamme

Käsittämättömiä näkyjä MTT:n seminaarissa