Ylläpito > Ongelmat ja kehitysehdotukset

Meidän tavoitteemme ja eduskuntavaalit?

(1/2) > >>

Heikki Jokipii:

"Vaalikoneissa", joita tässä eduskluntavaaleihin viritellään, ei välttämättä ole kysymyksiä, joissa me voisimme edistää näkemyksiämme, tai saada edes kuvaa, mikä on niiden kannatus.

Mitä voisimme asiassa tehdä? Onko ideoita?

Joku sähköposti ehdolla oleville tuntuisi vähän tylsältä ....

Heikki Jokipii:
Meillä on ollut täällä yritystä, sitä ei voine kukaan kieltää. Kohta 10 vuoden ajan.

Mutta menestystä meillä ei oikeastaan ole lopulta ollut.

Olen vilpittömän kateellinen Jussi Halla-aholle, joka netin kautta onnistui omalle asialleen saamaan selkeästi paljon tukea.

[Ja tämäkään - kuten moneen kertaan olemme korostaneet - ei ole kannanotto. Pitäydymme puoluepolitiikassa yhdistyksenä tiukasti puolueettomina!]

Miten tätä meidän asiaamme saisi paremmin esille?

Kirjoitettu on tänne. Kirjoitettu on hyviä artikkeleita paperilehtiin. On oltu telkkarissa (HJ), on oltu radiossa (MP). On oltu paneelikeskusteluissa. On oltu yhteydessä poliitikoihin suoraan. Yritetty vakuuttaa. On "voitettu" väittelyt.

Ja on varmasti yritetty seurata kansainvälistäkin keskustelua, tiedettä jne.

Mutta se menestys, läpimurto, se antaa odottaa itseään.

Mistä asia on kiinni?

Heikki Jokipii:
Toki olemme olleet koko ajan myös mukana muiden palstojen keskusteluissa. Ja siellä saaneet joko suoraa palautetta, tai pienen ”piikin” lukijoissa täällä.

Korrektia on, ja  sitä on noudatettu, että ”netiketin” mukaan on mainostettu sivustoamme vain asiayhteydessä.

Pitäisikö tätä toimintaa lisätä?

Voi tietysti olla, että silmittömämpi, ”räväkämpi” mainostus asialle yleensä olisi ollut tehokkaampaa. Toisaalta kuitenkin, vastentahtoinen ”tuputus” toimii usein toiseen suuntaan. Tiedä häntä.

Nyt vaikka tämä – vanha, mieleen tullut idea – että mainostaisimme asiaamme kaupankäynnin yhteydessä, esitteellä, saattaisi toimia hyvin. Tai sitten ei.

Mitä mieltä ollaan?

Kommentoi täällä tai sähköpostitse jokiheik@hotmail.com

***

PS. Hyvän ja jo perinteisen yhdistyksemme johtavat luottamustehtävät ovat kyllä - ennemmin tai myöhemmin - tarjolla meitä nuoremmille, asiaan innostuneille ja siihen sitoutuville henkilöille.

Jostain syystä – asia on intuitiivinen, ei perusteltavissa - toivoisin, että yhdistyksemme johtoon astuisi energinen ja innokas, nuorehko nainen.

Tässä asiassa luonnollisesti kaikki muut edellä sanotut adjektiivit ja substantiivit ovat tärkeämpiä - mutta eikö se tietty "positiivinen syrjintä" ollut lain mukaan sallittua?  :)

Heikki Jokipii:
Nuorena halusin tulla runoilijaksi. Niin kuin moni muukin. Tämä haave ei ole vieras tämän palstan muillekaan keskustelijoille, kuten jo tiedämme.

Nyt jostain muistan, että nuoruuteni aikana – ja myöhemminkin - kävi kuulemma keskimäärin näin, yhden runokokoelman kohdalla:

-   sitä painettiin 3000 kappaletta
-   ja myytiin noin 2000 kappaletta

Niinpä olemme täällä, nyt tähän päivämäärään mennessä, 19 keskustelun (säikeen, "triidin") osalta *) tulleet luetuiksi eli kuulluiksi enemmän kuin tämä teoreettinen keskimääräinen runoilija. Eli yli 2000 kertaa.

Se ei ole paljon, mutta voitaisiin toivoa – kuten runontekijänkin kohdalla – että meitäkin myös jossain siteerattaisiin. Tai meihin viitattaisiin. Eli sanoma menisi eteenpäin.

__________

*) Yleisellä keskustelualueella

Heikki Jokipii:
Yön pimeydessä, painajaisesta heränneenä, unettomana. Tämäkin synkkä tunnelma ehkä on kirjattava.

Olemmeko koko ajan liian kilttejä?

Olisiko "ruma sana sanottava niinkuin se on"?

Pitäisikö kuitenkin lähteä nk. "roskajournalismin" linjalle, tuoda esiin taloudellisia kytköksiä, oman voiton pyyntiä asiassa?

Sitähän epäilemättä asiassa on.

Sitä vartenhan jo vanhat roomalaiset kehottivat, että "vastusta alkuja". Kun joku asia on tullut isommaksi, kun siinä on jonkun rahat sijoitettuna ja siitä toimeentulo kiinni, on astetta ellei kahta vaikeampi häntä vakuuttaa, ettei asia käy, ettei siinä ole järkeä. Ja tämä "hän" vastaavasti innokkaampi etsimään, ja kun etsivä löytää, löytämään perusteita toiminnalleen. Ja innokkaampi vakuuttamaan muita.

Pitäisikö sittenkin lähteä "räävittömälle" linjalle, etsien, juuri muusta välittämättä, julkisuutta? Suurinpiirtein iltapäivälehtien tapaan?

Tämä linja vain itsessään vähän "tökkii", kun haluaisi uskoa rauhalliseen rationaaliseen keskusteluun ja sen voimaan.

Mutta tässä yön pimeydessä tulee mieleen, että jokin markkinoija jossain naureskelee koko meidän yrityksillemme, jotka hän yhdelllä kauniisti kuvitetulla artikkelillä tai TV-ohjelmalla tai mainoksella pyyhkäisee sivuun ihmisten mielestä ...

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu