Ehkäpä
EU:n tulevan luomun paivän kunniaksi hän sai tilaisuuden kirjoittaa MMM:n sivustolla:
Käsissämme on kruununjalokiviä – annammeko niiden loistaa?
Aura Lamminparras Julkaisupäivä 19.9.2024 Maabrändiä ja Suomen luomulle suosiollisia olosuhteita:
Luomun menetelmistä puhutaan Suomessa jo hyvin paljon. Viljelykierrot, kiertotalouslannoitteet, palkokasvit, nurmet sekä laidunnus vilisevät kestävää ruuantuotantoa kuvaavissa teksteissä ja puheissa. Yllättävän usein unohdetaan mainita, että joka kymmenes suomalainen tila on luomutila, joka noudattaa näitä menetelmiä säntillisesti ja aina, lainsäädännön velvoittamana.
Meillä on Suomessa todella vahvaa luomutuotantoa ja osaamista luomuun. Pohjoinen sijainti on myös erinomainen ympäristö luomutuotannolle ja Suomessa sijaitsee maailman suurimmat luomukeruualueet. Suomalainen luomu voisi hyvin olla maabrändimme kruununjalokivi.
Olemme jo nyt luomukauran suurvalta ja todennäköisesti hyvä osa maailmalla kiertävästä luomukaurasta on tuotettu Suomessa. Luomu tunnetaan kaikilla mantereilla ja sen vientipotentiaali on mittava. Ja ennen kaikkea siitä on mahdollista saada keskiarvoruokaa parempaa hintaa. Se jos joku on tärkeätä pohjoiselle maalle, jossa tuotantokustannukset ovat korkeat.
Tarvitsemme enemmän kisastudioita ja mitalikahveja. Menestyminen maailmalla vaatii nimittäin rohkeaa erottautumista ja kruununjalokivien hiontaa.
Vastaväitteet tuolle kaikelle on täällä ei puolilla jo ulos kirjoitettu. Mutta jos tuosta nyt erikseen nostaisi esille luomukauran. Olemme jo vuosia turhaan tivanneet laskelmia siitä, hyödyttääkö sen vienti lainkaan Suomea.
Ja me täällä emme unohda mainita, mikä
osuus Suomen viljelystä on luomuviljelyä. Mutta kerromme myös, miten vähän siitä saadaan syötävää.
Poll