Sitten Hesarin Lim Li Ching marssittaa esiin näitä tapausselosteita (”anecdotal evidence”, sanoo engelsmanni) tällaisen joukon. Laitan ne tähän, jos lukijoilta saisi vihjeitä, mistä näistä tapauksista saisi enemmän tietoa. Sanomalehtien käytäntö, jossa lähdeviitteitä ei käytetä, tekee tämän vaikeaksi, mutta olemme kiitollisia, jos joku tunnistaa hankkeen ja kertoo meille.
Etiopiassa vuodesta 1996 toimineen Tigray-hankkeen tiedot vuosilta 2002, 2003 ja 2004 osoittavat, että kompostimullalla lannoitetuista pelloista saatiin keskimäärin suurempia – joskus jopa kaksinkertaisia – satoja kuin kemiallisesti lannoitetuista.
Hernettä lukuun ottamatta kompostimullan käyttö kaksinkertaisti sadot verrattuna sellaiseen viljelyyn, jossa mitään lannoitteita ei käytetty. Kompostimulta tuotti suuremmat sadot myös verrattuna kemiallisiin lannoitteisiin, joskaan ero ei ollut yhtä selvä.
Tutkimus kertoo Afrikasta paljon muutakin tärkeää tietoa. Esimerkiksi maaperän ja vesien suojelu Burkina Fason ja Nigerin kuivilla alueilla on kohentanut jo kerran loppuun kulutetun viljelymaan laatua. Keskivertoperhe tuotti nyt 153 kiloa ylijäämäviljaa vuodessa, kun ennen sato jäi noin 644 kiloa vajaaksi.
Etiopiassa noin 12 500 taloutta on siirtynyt kestävään maatalouteen, minkä ansiosta niiden sadot ovat kasvaneet 60 prosenttia. Pohjois-Etiopian Tigrayssa kompostimullalla lannoitettujen peltojen sadot olivat 3-5-kertaiset verrattuna kemikaaleilla lannoitettuihin.
Malawissa kalankasvatuksen yhdistäminen vähäisten tuotantopanosten viljelyyn noin 2 000 tilalla lisäsi vihannessatoja 2 700:sta 4 000 kiloon hehtaaria kohden. Samaan aikaan perheet saivat 1 500 kiloa kalaa hehtaaria kohden ja uuden ruoanlähteen.
Myös Latinalaisesta Amerikasta saatiin hämmästyttäviä tuloksia. Hondurasissa ja Guatemalassa 45 000 perhettä on karkeasti ottaen viisinkertaistanut satonsa käyttämällä luomulannoitteita, peittokasveja, korkeuskäyrän mukaisia nurmikaistoja ja eläinten lantaa.
Perun, Bolivian ja Ecuadorin korkeiden vuoristoseutujen viljelijät kolminkertaistivat perunasatonsa pääasiassa käyttämällä luomulannoitteita maaperän rikastamiseen. Alueet kuuluvat maailman vaikeimmin viljeltäviin.
Brasiliassa luomulannoitteiden ja peittokasvien käyttö suurensi maissisatoja 20-250 prosentilla. Perussa perinteisten inkojen kehittämien pengerrysten hyödyntäminen lisäsi ylänköalueiden satoja 150 prosenttia.
Hondurasissa maaperän suojelu ja luomulannoitteet ovat kolmin- tai nelinkertaistaneet sadot. Kuubassa, jossa on yli 7 000 luomuviljeltyä kaupunkipuutarhaa, tuottavuus on kasvanut 1,5 kilosta 20 kiloon neliömetriltä.
Nepalissa luomuun siirtyminen on lisännyt satoja 175 prosenttia. Pakistanissa mangon ja sitrushedelmien sadot ovat kasvaneet 150-200 prosenttia luomumenetelmien ansiosta. Näitä ovat esimerkiksi multaus, suorakylvö, kompostointi sekä hedelmäpuiden istuttaminen kahden vaon tekniikalla.
Ensimmäisenä tässä listassa mainittu
Tigray-hanke on löydettävissä, ja toimii hyvin
esimerkkinä siitä, miten ihmeessä näin kuulemma menestyksellinen hanke
ei sitten sanottavasti
ole levinnyt. (Tai vaikuttanut – Tigray on nyt pahinta nälänhätäaluetta. Kuivuuskin siihen on nyt osasyynä, mutta eivätpä ole näine ”ylivoimaisine” luomumenetelmineen saaneet kasaan mitään viljavarastoja). Vaikka se siis on toiminut jo
13 vuotta, ja sillä on tietty tuli viranomaisiltakin, asiassa on tapahtunut lopulta hyvin vähän tänä aikana, mitä idean leviämiseen tulee. Meille ”12 500 taloutta” saattaa kuulostaa paljolta, mutta se ei kuulosta paljolta
Etiopiassa. Se ei vastaa lähimainkaan edes Suomen luomuviljelijöiden suhteellista määrää. Ja koko hanke on koko ajan ollut riippuvainen läntisistä sitä tukevista järjestöistä.
Malawin esimerkki – no, siitä on ollut jo
toisaalla puhetta. Malawi kuitenkin jatkaa valtiona nyt omaksumallaan keinolannoitteiden, tehoviljelyn linjalla, tänäkin vuonna. Ja uutta,
edelleen hyvää satoa odotellaan. Joka sato
ei ole luomua. Kuuba on erityisen hauska esimerkki. Sen piti olla
luomuviljelyn mallimaa – muutoinkin kuin vain kaupunkiviljelyssä – mutta edelleen se
ostaa eli tuo maahan elintarvikkeita suuria määriä - USA:sta. Kyllä, juuri USA:sta, tämä on kauppasaarron poikkeus.
Last year, Cuba spent some 1.6 billion dollars on food imports, a figure that is expected to grow to 1.9 billion dollars this year due to the sharp rise in global food prices.
- kun Kuubassa on n. 11 miljoonaa asukasta, henkeä kohti siis jotain lähelle 200 dollaria, yli 100 euroa, voiko tätä surkeutta edes uskoa, lähes
siinä puolen kuukauden tulot jokaiselta?
Tuontiruokaan, kun ruokaa piti luomulla saataman niin runsaasti ja helposti omasta maasta? Ja maassahan on edelleen voimassa ruokasäännöstely.
Osa esimerkeistä kuulostaa siltä, että niissä on yksikertaisesti ylipäänsä keksitty maan lannoittamisen merkitys,
ylipäänsä, lannoitteen laadusta riippumatta. Missään näistä esimerkeistä ei minusta tosiasiallisesti verrata modernia viljelyä ja luomuviljelyä, vaan vertailukohta on aina joku (määrittelemätön) primitiivinen viljelymetodi.
Onko teillä tietoa muista kerrotuista hankkeista?
