Vanha psykologian kirjan esimerkki, ”takete ja malumma”. Kaikki ”tietävät” suurin piirtein, mihin nuo sanat viittaavat, vaikka ne eivät varmasti tarkoita mitään.
”Takete” on jotain kulmikasta ja kovaa, ”malumma” pyöreätä ja pehmeätä, eikö?
Niin kuin ”luonnonmukainen” on varmasti pehmeässä sopusoinnussa luonnon kanssa? Eikö? *)
Lisää näitä on adjektiivi ”raavas”. Se on aina ”raavas mies”, ei koskaan nainen. Vaikka
tämän synonyymisanaston mukaiset (b-kohta) merkitykset ”aikuinen, täysikasvuinen, iso riuska, roteva, vahva, voimakas, väkevä” minusta ihan hyvin voisivat luonnehtia myös naista, jos hän tällainen on. Niin kuin tiettävästi Suomessakin joku nainen on, täällä lienee mm. voima- ja painonnostoa harrastavia naisia useitakin (eikö joku ollut maailmanmestarikin takavuosina?).
Muita esimerkkejä, miten kieli vie mennessään?
______________________
*) Vihje:
ei!
