Taidanpa tuntea piston omassatunnossani, lukiessani tätä Eurekalertin uutista:
Biodegrable or not?Eli "biohajoava vai ei". Se kertoo uusista menetelmistä analysoida, arvioida ja luokitella torjunta-aineita, niiden haittavaikutusten mukaan.
Se "pisto": olemmekohan mekin puhuneet liikaa näistä n. 5000 käytöstä olevasta torjunta-aineesta yhtenä "könttänä" - aivan kuin vastapuolikin, luomuväki?
Kuitenkin olisi torjunta-aineita ja torjunta-aineita, ja kaikkien kohdalla niiden myönteiset vaikutukset maataloudelle eivät ehkä painakaan vaa'assa riittävästi?
Toisaalta - ihan samalla akselilla, tai oikeastaan useammalla (myrkyllisyys, biohajoavuus jne.) - on myös toinen ääripäänsä: joissakin tapauksissa se, että torjunta-aineita pystyttäisiin vähentämään, ei olisikaan hyvä tavoite!
Niinpä tässä Steve Savagen artikkelissa ...
Pesticides probably less scary than you think... ("Torjunta-aineet ovat todennäköisesti vähemmän pelottavia kuin luulet") on sinänsä ihan vaikuttava taulukko siitä, miten 97% USA:ssa käytetyistä aineista on ihmiselle vähemmän myrkyllisiä kuin aspiriini. Niinpä pyrkimys välttää ja vähentää niitä
kaikkia voi usein olla hyödytöntä (luonnonkin kannalta). Mutta sitten: se jäljelle jäävä 3% (tai osa siitä) täytyy ottaa vakavasti!
Tai vielä yhdellä tavalla sanottuna: jos joku erittäin haitallinen aine pystytään
korvaamaan turvallisella, on vailla merkitystä, jos tätä turvallista (ja biohajoavaa jne.) ainetta jouduttaisiinkin käyttämään
kilomääräisesti enemmän.