Yrittääkö Suomi edistää kehitysmaissa luomuviljelyä?

[Heikki Jokipii]

*) ... jonka osalta yritetään sanoa, että "Agroekologia on tieteenala" - mutta kun siinä edelleen mainitaan Miguel Altierin nimi, se ei edelleenkään ole tieteenala, vaan viljelyideologia, joka on luomun alalaji. Itse asiassa tuo väite on siis faktuaalinen virhe!

Myös tämä GLP:ssä ilmestynyt artikkeli yrittää kertoa, että "agroekologia" olisi paitsi ideologia myös tieteenala ...

Has agroecology been hijacked by activists more concerned about anti-GMO purity than sustainability?

... tai ainakin voisi sellaiseksi kehittyä.

Mutta minä pidän tuota käsitettä jo menetettynä. Sitä ei luultavasti saa "kaapattua" takaisin. Siitä on käytännössä luovuttava, tieteen nimityksenä. Vähän sihen tapaan kuin tähtitiedettä ei enää voi kutsua (johdonmukaisella) nimellä "astrologia" vaan on turvauduttava "astronomia" -nimitykseen.

Ruotsinkielellä tietysti koko ekologisuuden käsite on vaarassa, kun luomuviljely on "ekologisk odling". Det är svårt att övertyga människor, att ekologisk odling är oekologisk ... (kun tavallisella ihmisellä on hänen käyttämässään kielessä jo suuri osa hänen todellisuuskuvastaan, "tieteestään".)

[Heikki Jokipii]

Mitähän tässä keskustelussa sovittiin:

Ruokaturva innostaa tutkimusyhteistyöhön

Kun yhtenä osapuolena oli IFPRI, ja kolmantena Afrikan maataloustutkimusfoorum FARA, niin uskoisinpa, että ei sovittu luomulinjalla etenemisestä. Tuskinpa edes kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio sellaista ehdotti, vaikka mieli olisi tehnytkin.

Tässä on Luken tiedote asiasta. Sieltäkään eivät yksityiskohdat ihan selviä. Mutta siinä mainitusta FoodAfrica -hankkeesta meillä on jo tieto, ettei se erityisesti suosi luomua.

[Heikki Jokipii]

Tämä Green Living Movement on kyllä kansalaisjärjestö, mutta sen luomuviljelyhanke Sambiassa (Swazimaassa olevista hankkeista ei ole tarkempaa tietoa) saa siis tukea Suomen ulkoasiainministeriöltä:

http://www.glmglobal.org/fi/news/

(Tuollaisen tukitilaisuuden järjestäminen asialle 5.11.15 voisi kyllä viitata siihen, että hanke on jatkossa menettämässä tukensa, kun kehitysapumäärärahoja nyt leikataan?)

***

Tämän Maailman ruokapäivän seminaarin sanomaa ja sisältöä ei tästä selostuksesta aivan tarkasti vielä tiedä, mutta ainakin kahden esitelmöitsijän nimet jo lupaavat selvää painotusta luomulinjan suuntaan:

Invitation: World Food Day seminar 29.10. - topic food security, social protection and living soils - welcome!

Jos esitelmät tulevat jälkikäteen verkkoon, voimme tarkemmin palata asiaan.

[Heikki Jokipii]

Tuon Maailman ruokapäivän seminaarin taustaryhmänä oli myös MMM, ja siten esitykset löytyvät nyt sen "varastosta". Löytyvät esim. tämän linkin kautta:

Maa- ja metsätalousministeriön tilaisuuksien esitykset saatavilla verkosta

***

Helenius pyörittelee asiaa vähän sinne tänne, mutta selvästi on tyytymätön "produktionistiseen paradigmaan" eli Vihreän vallankumouksen malliin, ja etsii tilalle (tai ainakin rinnalle) jotakin "ekologisesti integroitua paradigmaa". Joka kyllä on sitten sekoitus kaikenlaista, mutta selvästi siinä vähän luomuaatettakin on mukana.

Krogerin esityskään ei ole täysin eksplitiittinen, mutta kyllä se sieltä tässä lauseessa (s. 12) tuli:

"Agroecology has become the practical method for building food sovereignty at the farm scale (Altieri 2012)"

Eli luomuviljelyä sinne kehitysmaihin ajaa hänkin.

[Heikki Jokipii]

Mutta tämä projekti on jotain aivan toista!

Herättääkö Suomen tuki Sambian nukkuvan jättiläisen?

Hyvä, Suomi! Hyvä, Sambia! Tämä onnistuu, tämä onnistuu!

Nyt on rohkeat, kunnon visiotkin:

Otetaan esimerkiksi maissi, joka on Sambian viljellyin maatalouskasvi. Maissin keskimääräinen sato on noin kaksi tonnia hehtaarilta ja usein pieniviljelijöiden sato jää tästäkin, alle tonniin. Samaan aikaan suurviljelijät saavat samoista lajikkeista jopa 11 tonnin satoja hehtaarilta.

Ilmastonmuutos taitaa nykyisin olla ihan pakko mainita: siitä on vähän - muodollisesti - juttua artikkelin lopussa, mutta siitä ei tehdä pääasiaa.

[Heikki Jokipii]

Tämä vaatimus tai ehdotus on esitetty Ruotsissa, mutta kyllä tämä Suomeakin koskee:

SIDA måste återställa biståndet till jordbruket i Afrika!

Ehkä jopa yhteispohjoismaisena projektina:

Jag har i motioner och debattartiklar mm också förespråkat att t ex nordens länder går samman för att samla resurser och visa på den framgångsrika nordiska modellen för att utveckla jordbruket i dialog mellan lantbrukare, livsmedelsindustri och samhället.

SIDA måste enligt min uppfattning återställa en betydligt större del av biståndet att gå till att utveckla det afrikanska jordbruket.

Mutta ei luomulinjalla (johon Staffan Danielssonkaan ei takuulla tuossa tähtää!). Vaan maatalouden tuottavuuteen keskittyen, sitä tukien. Vaikka nämäkin olisivat tärkeitä tavoitteita ...

"Förutom traditionella mål som ekonomisk tillväxt och fattigdomsbekämpning ska regeringar idag också arbeta mot en mängd olika mål inom ramen för Agenda 2030: klimathänsyn, jämställdhet, biologisk mångfald med mera.[...]"

... niin Afrikka tarvitsee nyt tehokasta maataloutta. Eikä maanosaa pidä tuomita/uhrata eurooppalaisten vihreiden unelmien ja utopioiden kokeilualueeksi.

[Heikki Jokipii]

Mitähän tässä keskustelussa sovittiin:

Ruokaturva innostaa tutkimusyhteistyöhön

Kun yhtenä osapuolena oli IFPRI, ja kolmantena Afrikan maataloustutkimusfoorum FARA, niin uskoisinpa, että ei sovittu luomulinjalla etenemisestä. Tuskinpa edes kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio sellaista ehdotti, vaikka mieli olisi tehnytkin.

Tässä on Luken tiedote asiasta. Sieltäkään eivät yksityiskohdat ihan selviä. Mutta siinä mainitusta FoodAfrica -hankkeesta meillä on jo tieto, ettei se erityisesti suosi luomua.

Eikä suosikaan. Hesarissa oli tänään pitkä juttu yhteistyöstä viljavuustutkimuksessa, ja täsmälannoituksessa, Afrikassa. FoodAfrican mainitaan olleen ja olevan tuossa hankkeessa mukana. Ja muidenkin suomalaisten.

Yritän saada sen linkattua tänne. Uutisen arvoinen asia on, että vastaus otsikon kysymykseen alkaa olla: ei. Vaikka Suomen mepit EU-parlamentissa niin tekevätkin.

Klo 13:30: Tässä se on:

"Iso osa nälänhädästä on niin sanottua piilonälkää”, sanoo professori – nyt sitä torjutaan Afrikassa suomalaisista pelloista kerätyn tieto­pankin avulla

Hänen mukaansa myös lannoiteteollisuus Afrikassa on kiinnostunut käyttämään uutta tietoa. Professori Esala arvelee, että edessä on lannoiteteollisuuden murros.

Afrikan markkinoilla on pääosin vain pääravinteita sisältäviä lannoitteita.

”Nyt lannoitus voidaan suunnitella tasapainoiseksi kasvien, eläinten ja ihmisten kannalta. Kun viljelijöiden tietoisuus kasvaa, he osaavat vaatia monipuolisempia lannoitteita”, Esala sanoo.

[Heikki Jokipii]

Tämä projekti - joka siis ei ollut otsikkomme mukainen - meni Luken uutisen mukaan oikein hyvin:

Paremmat eväät kestävään ruoantuotantoon: FoodAfrica edisti ruokaturvaa kuudessa Afrikan maassa

Sell näkee tutkimuksella tärkeän roolin kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Kohdemaidensa lisäksi FoodAfricassa tuotettu tieto on jaettavissa kaikille vastaavissa olosuhteissa toimiville Afrikan viljelijöille ja voi siten vaikuttaa maanosan ruokaturvan parantamiseen pysyvästi.

”Aitoa, kestävää vaikuttavuutta saadaan, kun käyttöön otettavat menetelmät perustuvat luotettavaan tutkimustietoon. Siksi yksi FoodAfrican keskeisistä tavoitteista oli vahvistaa paikallista tutkimusosaamista kohdemaissa ja parantaa tiedon viljelijöiden, kotitalouksien ja hallinnon pääsyä tutkimustietoon.”

Tuossa projektissa luotiin mallia seuraavillekin Suomen kehitysapuprojekteille. Ja saatiin tietoa, jonka täytyy olla niidenkin lähtökohtana. Tämä koskien myös järjestöjen hankkeita. Joista - niistäkin, koska niissä useimmiten on mukana myös julkkista rahoitusta - jokunen vuosi sitten esitimmekin tämän vaatimuksen:

Missä viipyy raportointi epäonnistuneista luomuviljelyhankkeista kehitysmaissa?

[Heikki Jokipii]

Tuo projekti - eli FoodAfrica - meni ilmeisesti todella hyvin, koska jopa tai myös maailma.net julkaisi siitä näin myönteisen arvion:

Lautasmalli Beniniin – Suomalaisrahoitteinen tutkimushanke parantaa Afrikan ruokaturvaa

Vaikka yhtään epäselväksi ei jää, etttä mistään luomuviljelyn edistämisprojektista ei ollut kyse:

Esala oli mukana hankkeessa, jossa tutkittiin maaperän hivenaineita Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja kehitettiin uusi, halvempi menetelmä maaperän ravinteiden mittaamiseen.

”Uudella menetelmällä tutkimus voidaan tehdä suoraan viljelijän pellolla, eikä näytettä tarvitse lähettää monimutkaisiin laboratoriokokeisiin niin kuin ennen. Jos mittaus aiemmin maksoi viljelijälle 30 dollaria, uudella menetelmällä se maksaa dollarin”, hän kertoo.

Maaperän laatua ei ole alueella aiemmin tutkittu kattavasti. Hivenainetiedon perusteella voidaan kehittää kestävää lannoittamista, edistää paikallista lannoitetuotantoa ja kasvattaa satomääriä.

Jo Martti Esalan nimikin takaa, että ei ollut.

Tuollaisella kustannuksen pudotuksella 30:stä yhteen dollariin olisi tietysti merkitystä suomalaisellekin viljelijälle, muuta erityisen paljon se ymmärrettävästi merkitsee siellä, Afrikassa.

[Heikki Jokipii]

Hesarin Tiede-palstalla tänään oli kaunis ja informaatiota sisältävä kuva Sahelin alueen puista.

Laitan tämän tänne, koska sen alla oli artikkeli peltometsäviljelystä, jota (katso edellä) mainostettiin jotenkin Suomen taitotiedon vahvuudeksi kehitysavussa.

Sahelin toivo itää peltometsissä

Nälänhädästä kärsivä Saharan eteläpuolinen Sahel voisi tuottaa muutakin kuin pölyä. Vanha viljelymenetelmä panee kasvit auttamaan toisiaan.

Sa­hel on seu­tu, jos­ta tu­lee huo­no­ja uu­ti­sia. Par­hail­laan Sa­ha­ran ete­lä­puo­lis­ta sa­van­nia pii­naa pa­hin kui­vuus vuo­si­kym­me­niin, ja 18 mil­joo­naa ih­mis­tä nä­kee näl­kää. Edel­li­sen ker­ran alueen va­ka­va kui­vuus nou­si ot­si­koi­hin vuo­si­na 2010 ja 2005.

Pro­fes­so­ri Ola­vi Luuk­ka­nen kui­ten­kin väit­tää, et­tä jos sa­he­li­lai­set sai­si­vat rau­has­sa har­joit­taa pe­rin­teis­tä pel­to­met­sä­vil­je­lyä, he pa­ni­si­vat maan tuot­ta­maan pal­jon muu­ta­kin kuin pö­lyä. He kas­vat­tai­si­vat vie­rek­käin hyö­ty­pui­ta, dur­raa, hel­mi­hirs­siä ja ko­tie­läi­miä.

Tä­mä on eko­lo­gi­ses­ti kes­tä­vää – ja tuot­ta­vin­ta maan­käyt­töä, mi­tä luon­nos­taan ru­ti­kui­val­la tan­te­reel­la voi ol­la.

Luuk­ka­nen työs­ken­te­lee Hel­sin­gin yli­opis­ton Vii­kin tro­piik­ki-ins­ti­tuu­tis­sa ja on 30 vuot­ta tut­ki­nut pel­to­met­siä.

Eli yksi  tällainen asiantuntija Suomesta siis todellakin löytyy! Ettei se ollut ihan hatusta.

Tuon me siis jo 7 vuotta sitten totesimme. Asia saa vahvistuksensa Luomuliiton 12.6.2019 tiedotteesta (lihav. HJ}:

Puita pelloille? Peltometsäviljely tulee Suomeen

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on ehdotettu peltojen metsittämistä. Puiden tuomat hyödyt ja peltojen viljelykäytön voi kuitenkin myös yhdistää. Suomen peltometsäviljelyverkoston 17.6. Paraisilla järjestämässä tapahtumassa tuodaan alan oppeja muualta Euroopasta sekä esitetään keinoja soveltaa niitä Suomen olosuhteisiin.

Eli Suomella ei ole ollut eikä ole mitään erityisosaamista peltometsäviljelyssä.

Puhumatta nyt siitä, mitä järkeä koko niksissä on, kehitysmaissa tai Suomessa. Kun typpilannoite on (tehoonsa nähden) hyvin halpaa, ja sitä voidaan kohta valmistaa käyttämättä fossiilista energiaa ja raaka-ainetta. Vielä ehkä vähän kalliimmalla, mutta luulenpa tuon kehityksen aika pian näkyvän tarjonnassa ja hinnoissakin. Katson optimismini asiassa perustelluksi, se ei ole toiveajattelua. Koska kaikkeen fossiilivapaaseen nyt satsataan valtavasti, ja useita tapoja on jo demonstroitu mahdollisiksi. Jo kauan sitten ...

Typpilannoitteet - tehoviljely - eivät ole periaatteessa riippuvaisia fossiilisista polttoaineista

.. ja nyt siihen lisätään modernin tieteen uudet tulokset.


PS. taidanpa olla aika pitkävihainen. 

[Heikki Jokipii]

Tässä hankkeessa ei kiitettävästi luomuaate paljon tuoksu:

Ikuisuusongelma: miten saada kaikille riittävästi ruokaa? Uusi afrikkalais-eurooppalainen tutkimushanke etsii ratkaisua kaupunkien ”ruokalaboratorioiden” avulla

Mutta hiukan se vilahtaa:

Osasta viljelijöistä koulutetaan bisnesagentteja, jotka kouluttavat mobiilisovelluksen avulla paikallisia viljelijöitä siitä, miten maissia kannattaa viljellä ja varastoida, jotta sato olisi parempi. Keinot ovat yksinkertaisia.

”Viljelijöitä opastetaan esimerkiksi lisäämään papujen ja soijapapujen viljelyä maissin lomassa. Näin maaperään syntyy enemmän typpeä, jonka avulla maissi kasvaa paremmin”, Katareiha kertoo.

Vielä yksinkertaisempaa olisi ottaa typpeä sieltä lannoitesäkistä. Joista saisi yleensä samantien muutakin tarvittavaa. Mutta siihen ei opasteta.

Se tietty odotettavissa oleva vastaväite on jo käsitelty täällä.

Sekään ei tule kyllä esille, että ugandalaiset viljelijät itse ovat osoittaneet vahvaa kiinnostusta GMO-lajikkeita kohtaan:

‘Why use dangerous pesticides when GM maize can help us fight fall armyworm?’ Ugandan farmers ask government

Tai se, että maan hallituskin on tullut myönteisemmäksi GMO-lajikkeille, nyttemmin. Ja tällaisiakin yhteistyöprojekteja jo on. Mutta ei suomalaisilla ja eurooppalaisilla.

[Heikki Jokipii]

Uusimmassa (kotiini tulleessa) Kehitys-lehdessä (julkaisija UM) korostettiin eräässä artikkelissa tarvetta nostaa maanviljelyn tuottavuutta Afrikassa. Keinoina mainittiin keinokastelun jälkeen keinolannoitteet ja torjunta-aineet.

Jokin perustavanlaatuisesti muuttunut? (Olihan siitä jo vihjeitä edellä.)

Siinä tehtiin myös vertailu viljojen hehtaarisadoista maanosittain. Jossa Afrikan sijoitus oli erittäin kehno.