Otin puhelimitse yhteyttä asiassa UM:n sivulla mainittuun yhdyshenkilöön Iina Soiriin ja ihmettelin, miksi lausuntoa kehityspoliittisesta ohjelmasta pyydetään vain tietyiltä järjestöiltä. Hänen mukaansa kyse oli vain tietystä asioiden rationalisoinnista, ja vaikkapa meidän yhdistyksemme voi – tottakai - aivan vapaasti lausuntonsa antaa.
Puitiin yhdistyksessämme sähköpostitse asiaa ja päätettiin, että asiasta on lausunto annettava. Niinpä se lähetettiin, UM:m kirjaamoon, ajoissa eli eilen, ja lupaukseni mukaisesti myös kopiona Iina Soirille.
Tässä se on. Siinä on käytetty pohjana uutisemme tekstiä, vähän tiivistäen, vähän terävöittäen. Lihavoinnit ovat mukana myös lähetetyssä versiossa. Vielä tarkistin, että se meni kirjaamoon perille.
***
Ulkoasianministeriö
Lausuntomme Suomen kehityspoliittisen ohjelman luonnoksesta
Me kiitämme luonnosta siinä, että yleiseksi tavoitteeksi on asetettu tukea erityisesti kaikkein köyhimpiä kehitysmaita ja sielläkin köyhintä väestönosaa.
Kuten kaikki tietävät, nämä kaikkein köyhimmät maat ovat erittäin riippuvaisia maataloudesta. Silloin olisi odottanut Suomen kehityspoliittiselta ohjelmalta jotain muuta kuin tätä latteata tekstiä, joka on kyllä sinänsä totta, mutta josta puuttuu juuri se ohjelma.
Kehityspoliittisen toimenpideohjelman luonnos vain kuvaa, toteaa tilanteen - jopa ikään kuin sen hyväksyen, lähes siihen alistuen - ja on siis todellakin vailla mitään konkreettisia parannusehdotuksia, vailla edes sitä suuntaa, johon pyrittäisiin tai jota tuettaisiin.
Tähän tapaan – ja tässä on kaikki, mitä maataloudesta tai ruokaturvasta luonnoksessa mainitaan:
”Globaalin ruokaturvan saavuttaminen on kansainvälisen kehityspolitiikan suurimpia haasteita. Oikeus ruokaan on osa oikeutta ihmisarvoiseen elämään. Yli kaksi kolmasosaa äärimmäisessä köyhyydessä elävistä ihmisistä asuu maaseudulla. Maatalous on pääelinkeino suurimmalle osalle maaseudun ihmisistä. Viisisataa miljoonaa pienviljelijää, joista suurin osa on naisia, tuottaa ruokaa noin kahdelle miljardille ihmiselle. He viljelevät 80 prosenttia Aasian ja Afrikan viljelyalasta ja tuottavat 80 prosenttia ruuasta, joka kulutetaan kehitysmaissa. Kehitysmaiden pienviljelijät ovat avainasemassa globaalin ruokaturvan saavuttamisessa.”
Tässä ei ollenkaan sanota, mitä asiassa pitäisi tehdä. Eikä kunnolla sitäkään, mistä tämä köyhyys johtuu. Tuntuu jopa siltä, että tämän tilanteen oletetaan pysyvän. Teksti antaa ymmärtää, että meillä on jatkossakin nuo 500 miljoonaa pienviljelijää. Jotka ovat avainasemassa.
Jos puoli miljardia viljelijää tuottaa ruoan vain kahdelle miljardille ihmiselle, kysehän on äärimmäisestä tuottamattomuudesta: he ruokkivat käytännössä vain perheensä.
Todetaan siis ongelma, mutta yhtään toimenpidettä ei ehdoteta. On aika kummallista, ohjelman myöhemmissä teksteissä, vaatia jotain ”johdonmukaisuutta”, jos yhtään tavoitetta ei ole asetettu.
Kyllä, johdonmukaisuus on varmaan tärkeä asia. Mutta sitä ei voi syödä.
Mutta jos tämä kehitysmaan viljelijä pystyisi yhden hehtaarin sijaan viljelemään kaksi, se olisi lisää syötävää. Tai myötävää.
Tai jos tämä kehitysmaan viljelijä saisi hehtaariltaan nykyisen sijaan kaksinkertaisen sadon, se olisi myös lisää syötävää. Tai myötävää.
(Kyllä, jossain vaiheessa joku viljelijä sitten lopettaa, ja siirtyy muihin tehtäviin. Tai poika tai tytär ei jatka maanviljelijän ammatissa. Jne. Tätä kutsutaan myös ”rakennemuutokseksi”. Se ei ole paha asia. Se on tapahtunut Suomessa.)
Mutta tällaisia tavoitteita ei kehityspoliittinen ohjelma aseta, saati sitten keinoja, joilla niihin päästäisiin.
Tuon tekstiluonnoksen pohjalta on vaikea sanoa, mitä ylipäänsä tavoitellaan. Ollaan kyllä johdonmukaisesti huolissaan, ja toivotaan parempia aikoja. Eikö tällaista otetta asiaan kutsuta neuvottomuudeksi?
Mitään ei – ilmeisesti - uskalleta sanoa.
Me ehdotamme, että maataloutta koskeva osuus kirjoitetaan kokonaan uusiksi.
Keskeisenä tavoitteena siinä pitää mainita kehitysmaiden maatalouden tuottavuuden radikaali nostaminen.
Näistä tavoitteista ja keinoista löytyy tarvittaessa hyvää pohjatekstiä FAO:ssa v. 2011 hyväksytystä ”Save and Grow” –raportista.
Olisi jopa skandaalimaista, jos Suomen ohjelma – joka varmasti sitten käännetään englanniksikin – tyytyisi tuolla tavalla vain taivastelemaan olemassa olevaa tilannetta!
19.1.2012
Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa – Turvattu Luonto ry
