Puutaheinää puuvillasta

[Heikki Jokipii]

Helsingin Sanomien tiedesivuilla 11.3.2008 olleet artikkelit luomupuuvillasta olivat täysin harhaanjohtavia ja vilisivät virheitä.

Kerroimme asiasta uutisessamme, ja jatkamme asiasta täällä.

* * *

Siihen on jo tavallaan tottunut, että ko. lehden muille palstoille, vaikkapa "Hinta & Laatu", ujutetaan luomupropagandaa, mutta että vielä tiedepalstallekin.

Ujuttamisen keino lienee ollut se, että toimittaja Saarinen kertoo olleensa paikanpäällä - ja tällä sitten on tarvittava uskottavuus hankittu. Mutta vahvoilla ideologisilla silmälaseilla näkee kyllä haluamansa, mihin olemme jo kiinnittäneet huomiota aiemminkin, viimeksi - tavallaan - täällä.

Toimittaja Saarinen aivan varmasti "tiesi" kaiken kirjoittamansa jo paikalle lähtiessään. Artikkeliin "Luomupuuvilla elättää intialaisen" ei luultavasti tarvinnut lisätä kuin henkilö- ja paikannimiä *), piilomainonta-artikkelit "Sveitsin Coop ja Remei loivat luomukaupan" ja "Luomupuuvillan myynti kasvaa" saattoivat hyvin olla jo lähtiessä valmiina.

Artikkelissa "Luomupuuvillan myynti kasvaa" yritettiin teeskennellä objektiivisuutta, jotta HS:n tiedepalsta sen hyväksyisi, mutta "puolto" eli vääristymä on aivan selvä. Käydäänpä asiaa kohta läpi yksityiskohtaisemmin.
___________

*) Se muistuttaa kummasti tätä Sini Kuvajan artikkelia!

[Heikki Jokipii]

Tällaista väittää Saarinen ”tausta-artikkelissaan”, joka tietysti on otsikoitu ”Luomupuuvillan myynti kasvaa”

Kerrottuaan aluksi ongelmattomasti oikeita faktoja, hän jatkaa:

Puuvillan viljely perinteiseen tapaan kuormittaa ympäristöä. Kasvi on altis lukuisille sairauksille ja tuhohyönteisille ja kestää huonosti kuivuutta.

Tehoviljely on saastuttanut ja heikentänyt maaperää, mistä on esimerkkinä Aral-järven kuivuminen. Kymmenesosa kaikista maailmassa käytettävistä torjunta-aineista kuluu puuvillan viljelyssä.

Jopa 25 prosenttia hyönteismyrkyistä käytetään puuvillan tuotannossa.

Runsas kemikaalien käyttö on myös terveydellinen riski. Hyvin harva viljelijä käyttää tropiikissa suojausta levittäessään myrkkyjä pellolle. Torjunta-aineet joutuvat maaperään ja vesistöihin.

Maailmanpankin tilastojen mukaan maailmassa kuolee joka vuosi yli 300 000 ihmistä torjunta-aineiden myrkytyksiin

Tässä tapaamme tuon tutun luomumytologiaan kuuluvan väitteen, että tehoviljely saastuttaisi ja heikentäisi maaperää. Sen tausta on siinä uskomuksessa, että keinolannoitteilta jotenkin puuttuisi ”elämänvoimaa” eloperäisiin lannoitteisiin verrattuna. Uskomuksen perustelu on pelkästään filosofinen, minkään näköistä empiiristä näyttöä asiasta ei tietystikään ole olemassa. Kasvihan ”nauttii” lannoitteesta saatavat ravinteensa alkuainemuodossa, ei se ”tiedä”, mistä typpi tms. on peräisin. Sen sijaan lannoittamatta jättäminen kyllä heikentää maaperää, mutta se ei suinkaan ole ”tehoviljelyä” vaan ryöstöviljelyä.

Olenkin peräänkuuluttanut esimerkkiä siitä, missä ja milloin tehoviljely olisi maaperää heikentänyt. Nyt Saarisella on antaa esimerkki, mutta minkälainen: Aral-järvi. Asialla ei kuitenkaan ole minkään sortin tekemistä tehoviljelyn kanssa, vaikka pelloilla olisi keinolannoitteita ja torjnuta-aineita käytettykin. Syy Aral-järven  kuivuimiseen oli jokien uomien uudelleenohjaamisessa.

Sen jälkeen Saarinen pelottelee torjunta-aineilla. Varsinaisesti hän ei valehtele, riskejä niiden käyttöön liittyy, mutta ”tarkoituksenmukaista” kerrontaa on, että

a)   hyvin harva käyttää tropiikissa suojausta – koska tämä epäkohta on helpohkosti hoidettavissa, ohjeistuksella ja jopa lainsäädännöllä. Välineiden kehittämisellä, jos se on tarpeen. Asia ei ole mitenkään ylivoimainen
b)   300 000 kuolee. Näistä uhreista valtaosa, lähes kaikki, ovat kuitenkin ihmisiä, jotka tekevät itsemurhan juomalla torjunta-aineita. Mitenköhän sama ilmaistaisiin köydestä: ”Joka vuosi kuolee miljoona ihmistä köyden aiheuttamiin hengitysteiden toimintahäiriöihin”.   

Geenimuunneltu puuvillakaan ei ole tuonut yksiselitteistä apua. Kemikaalien käyttö on voinut lisääntyä tietyillä alueilla, kun gm-viljelyn vaikutuksia on seurattu pitkään.

Kiinassa ja Intiassa on havaittu tutkimuksissa, että Bt-kasvimyrkkyä erittävä geenimuunneltu puuvilla on kyllä vähentänyt kasvin ensisijaista tuholaista. Samalla se on luonut otolliset olot muille tuholaisille.

Tämä johtaa noidankehään: torjunta-aineiden käyttö lisääntyy ja sadot voivat pienentyä. Geenimuunneltu organismi voi myös siirtyä viljelykasvista rikkaruohoon. Silloin rikkaruohoja on yhä vaikeampi hävittää.

Kolmasosalla maailman puuvillapelloista kasvaa geenimuunneltua puuvillaa. Maailmanpankin mukaan Bt-puuvillan käyttö on vähentänyt kemikaalien käyttöä huomattavasti. Samalla se myöntää, että tulokset voivat vaihdella pitkän ajan kuluessa ja eri ympäristöissä.

Samoin tässä Saarinen ei suoranaisesti kerro mitään virheellistä, mutta harhaanjohtaa. Kuten ehdotuksessani kirjoitukseksi HS:n mielipidepalstalle jo sanoin:

Gm-puuvilla tuli Intiaan v. 2002. Vuoden 2007 lopussa Intiassa gm-puuvillaa oli 66% koko viljelypinta-alasta. Se kertoo yksiselitteisesti, että apua on tullut.

Vaikka Saarinen myöntää (ja viittaa myös Maailmanpankkiin asiassa), että tuloksia bt-puuvillalla on saatu, hän sitten ammentaa loput skenaarionsa suoraan Bioturvan tms. aineistoista, ja antaa kaikin tavoin ymmärtää, että tulokset voivat ”vaihdella pitkän ajan kuluessa”, so. huonontuvat myöhemmin. Vaikeudet, joista mainitsee, ovat kuitenkin täysin hoidossa, mitään ”noidankehiä” ei ole syntynyt.  Eivätkä sadot pienentyneet. Koska kaikkea tietysti ”voi” joskus hamassa tulevaisuudessa tapahtua, Saarinen on väitteineen ”turvassa”. 

”Geenimuunnellun organismin siirtyminen viljelykasvista rikkaruohoon” tarkoittaa ilmeisesti kyllä vain ko. geenin siirtymistä. Sekään ei kyllä bt-puuvillan tapauksessa liene mikään ongelma, Saarinen onkin ensimmäinen, jonka olen nähnyt asiasta tässä yhteydessä varoittelevan. 

* * *

Kun Saarinen toteaa, että …

Orgaanisen viljelyn osuus on edelleen alle prosentti kaikesta puuvillan tuotannosta, mutta luomupuuvillan kysyntä ja myynti on noussut kovasti viime vuosina.

… niin samalla hän kyllä faktisesti myöntää, että se ei ole luomupuuvilla, joka elättää intialaisen, vaan se 99% muuta puuvillaa. Josta siis 2/3 on bt-puuvillaa.

[Heikki Jokipii]

Tämä pääartikkeli vaatii vielä tarkemman pöyhimisen, minulla on siitä monia ajatuksia jo sanotun lisäksi, mutta lainaanpa sen tähän nyt kokonaan, jotta sitä ja kritiikkiämme voidaan verrata.

Luomupuuvilla elättää intialaisen

KASRAWAD, INTIA. Ilta-auringon säteet valaisevat Hasankhedin kylää, kun Gulab Rubsingh, 37, astelee kotiin puuvillapelloltaan.

Pellon laidassa seisoo uusi tiilitalo, jonka Rubsingh rakennutti perheelleen toista vuotta sitten. Perheeseen kuuluvat Rubsinghin lisäksi vaimo Kalibai, 35 ja poika Sunil, 10, sekä tyttäret Lalita, 8, Ganga, 5, ja Bhuri, 3. Samassa taloudessa asuu myös vanhempia sukulaisia.

Madhya Pradeshin osavaltiossa Intiassa pientilaansa viljelevä Rubsingh on nyt tyytyväinen mies.

Hänellä on mennyt taloudellisesti paremmin sen jälkeen, kun hän siirtyi 2004 tuottamaan luomupuuvillaa.

Sen ansiosta hän kykeni rakentamaan perheelle suuremman ja paremman talon. Pihamaalla on viisi lehmää.

"Meitä siirtyi samaan aikaan parikymmentä maanviljelijää luomuviljelyyn. Kemiallinen maanviljely oli liian kallista. Eikä sato ollut hyvä, vaikka käytin lannoitteita", toteaa Rubsingh.

"Kun käyttää kemiallisia lannoitteita, tarvitaan paljon vettä. Sama koskee tuholaismyrkkyjä. Lannoitteet ja tuholaismyrkyt maksavat paljon, joten niitä varten täytyy ottaa kallista lainaa."

Rubsingh kokee olevansa nyt vapaa ja itsenäinen, kun hänen ei tarvitse lainata rahaa korkealla 24 prosentin korolla.

"Mitä tahansa nyt ansaitsen, on se kaikki puhdasta tuloa." Hän saa orgaanisesta puuvillasta 20 prosenttia paremman hinnan kuin tavallisesta. Rubsingh kertoo, että hänen elämänlaatunsa on parantunut. Perheellä on nyt myös varaa syödä paremmin, joten kaikki ovat terveempiä.

"Sadot ovat suurentuneet koko ajan. Saan nyt satoa kolmen eekkerin puuvillapelloltani 400 kiloa eekkeriltä, mikä tekee yhteensä 1 200 kiloa".

"Luomuviljely vaatii vain työtä. Valmistan torjunta-aineita itse esimerkiksi neem-puusta, okrasta ja kirmoijasta käyttämällä. Siinä seoksen annetaan käydä ensin muutaman päivän ajan. Tämä karkottaa tuholaiset", sanoo Rubsingh.

Torjunta-aineiden seoksiin käytetään myös sipulia, chiliä ja valkosipulia.

Rubsingh pitää tärkeänä sitä, että orgaaniset lannoitteet ja torjunta-aineet ovat turvallisia käyttää. Kyläläisillä on ollut monenlaista harmia kemiallisista lannoitteista. Ne ovat aiheuttaneet heille pahoinvointia ja huimausta.

Luomuviljelyn periaatteisiin kuuluu vuoroviljely, jotta maaperä ei pääse köyhtymään.

Rubsingh viljelee puuvillan lisäksi vehnää, maissia, kikhernettä ja mung-papua. Viljelijöille neuvotaan kädestä pitäen, kuinka kompostoida tai valmistaa omatekoisia torjunta-aineita. Neuvojat käyvät myös tiloilla ja viljelijät vaihtavat tietoa keskenään. BioRe-yhtiö on sitoutunut ostamaan puuvillaa viljelijöiltä kahden vuoden siirtymävaiheen aikana. Tällöin viljelijä luopuu kemiallisten lannoitteiden ja tuholaismyrkkyjen käytöstä.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka tutustui luomupuuvillan viljelyyn Intiassa viime vuoden lopulla.

RIITTA SAARINEN

Sanoma kun on osittain kätketty "viattoman" lauseen sisään. Mutta sitten tästä kohta kohdalta.

[Heikki Jokipii]

Aloitetaan tästä. Mitä ilmeisimmin haastateltu haluaa miellyttää haastattelijaansa, jonka tietää luomumyönteiseksi, ja todistaa asiassa - liian paljon:

"Meitä siirtyi samaan aikaan parikymmentä maanviljelijää luomuviljelyyn. Kemiallinen maanviljely oli liian kallista. Eikä sato ollut hyvä, vaikka käytin lannoitteita", toteaa Rubsingh.

"Kun käyttää kemiallisia lannoitteita, tarvitaan paljon vettä. Sama koskee tuholaismyrkkyjä.

(lihav. HJ)

Kemiallisen contra luomuviljelyn hintaan myöhemmin, mutta tämä, ettei "sato ollut hyvä", on selvästi sitä miellyttämisen halua, kun tiedämme faktat. Jos hän vielä sanoo, että "sadot ovat suurentuneet koko ajan". Vielä uskottavaa olisi, että hänen satonsa ovat nyttemmin lähes samat, (mutta, että kokonaistalous plussan puolella tms.), mutta tässä hän todistaa siinä määrin liikaa, että epäilyksen olisi pitänyt herätä. *)

Se, että kemialliset lannoitteet edellyttäisivät enemmän vettä, on taas suoraan luomumytologiasta. Viimeistään siinä vaiheessa olisi Saarisen "hälytyskellojen" pitänyt soida, kun väitetään jotain näin posketonta: "Sama koskee tuholaismyrkkyjä"! Mutta eipä soinut. Keksiikö joku ensimmäistäkään tapaa, miten tuholaismyrkyt vaatisivat enemmän vettä? No, etsimällä etsien löytää ehkä sen, että jotkin torjunta-aineet täytyisi sekoittaa veteen ennen käyttöä, mutta silloin on kyllä varsin marginaalisista vesimääristä kyse.     

Kyllä tästäkin olisi "häytyskellojen" pirahtaa täyteen pirinäänsä:

Kyläläisillä on ollut monenlaista harmia kemiallisista lannoitteista. Ne ovat aiheuttaneet heille pahoinvointia ja huimausta.

(lihav. HJ)

Kemialliset lannoitteet kun ovat aivan samoja kuin Suomessakin. Oletteko kuulleet Suomesta, että lannoitteet olisivat aiheuttaneet viljelijöille pahoinvointia (olettaen tietysti - sekä Suomen että Intian viljelijöiden kohdalla -  kohtuullisen uskottavasti, ettei kukaan heistä niitä syö)? Kun tiedämme, mitä orgaanisella lannoitteella ("luomulannoitteella") yleensä tarkoitetaan, se minusta todennäköisemmin voisi aikaansaada ko. reaktion, mutta tuskin sekään heille, vaikka ehkä hajuun tottumattomalle kaupunkilaiselle.

Tästä miellyttämisen halusta on monia esimerkkejä, kun tietyllä tavalla asennoitunut (länsimainen) haastattelija lähtee kyselemään, ja jos myös tilalla on valmiit "kontrahdit" luomuostajan kanssa. Siellä täällä Intiassa on "luomukyliäkin", johon vihreät lehtimiehet lähtevät mielellään vierailemaan, suorastaan "pyhiinvaellukselle". Kun vähän skeptisempi haastattelija paikalla käy, tarinat joko muuttuvat tai niiden tarinaluonne paljastuu.

Vihreä haastattelija saa tulokseksi, että vaikkapa gm-lajikkeista oli kyläläisillä huonoja kokemuksia, siksi he siirtyivät luomuun. Skeptinen haastattelija selvittää, että gm-lajikkeista kyläläisillä oli vain toisen käden tietoa, kaukaa toisesta kylästä, toiselta alueelta, huhupuhetta, ja luomuun oli siirrytty länsimaisten aktivistien (ostajien) aloitteesta.

Hyvä vihreä haastattelija saa tulokseksi vaikka mitä, vaikka tällaisen uutisen:

"Luultavasti monet kuulivat ensimmäisen kerran puhuttavan GMO-tuotteista, mutta ongelma oli kaikille tuttu. Monet viljelijät ovat joutuneet huomaamaan että "parannetut" siemenet eivät kasva enää seuraavana vuonna. He haluavat siemeniä, joita voi säästää seuraavaan vuoteen, lainata ystäville ja myydä eteenpäin."

Näin, vaikka siis Mosambikissa ei tuolloin gm-siemeniä ollut ylipäänsä - ja siitä huolimatta, että tässä vihjattua "itsemurhasiementä" ei ollut silloin eikä nytkään käytössä missään, ja olemassakin hädin tuskin joissakin tutkimuslaitoksissa, hyvin "alkutekijöissään" sielläkin. Mutta kokemuksen asiasta hyvä haastattelija sai siis esille.
___________

*) mutta eiväthän epäilykset heränneet Sini Kuvajallakaan, jolle kerrottiin sama tarina, miten luomu oli kasvattanut satoja

[Heikki Jokipii]

Entä torjunta-aine:

"Luomuviljely vaatii vain työtä. Valmistan torjunta-aineita itse esimerkiksi neem-puusta, okrasta ja kirmoijasta käyttämällä. Siinä seoksen annetaan käydä ensin muutaman päivän ajan. Tämä karkottaa tuholaiset", sanoo Rubsingh.

Torjunta-aineiden seoksiin käytetään myös sipulia, chiliä ja valkosipulia.

Tuosta listasta näkyy, että tämä perinteinen torjunta-aine (joka saattaa jossain määrin kyllä toimiakin) ei suinkaan ole ilmaista. Se vaatii työtä, mikä tuli esiin. Artikkelissa kerrotaan, että perheellä on myös viisi lehmää. Kaikkein ikävin tosiasia on, että tämän perinteisen torjunta-aineen valmistamiseen tuhraantuu myös paljon näiden lehmien maitoa, noiden muiden ihmisen syötäväksi kelpaavien aineiden lisäksi. Tämä torjunta-aine on eräiden intialaisten asiantuntijoiden mukaan juuri tältä pohjalta mitä viheliäisin, kun samaan aikaan Intian lapset tarvitsisivat tätä maitoa.     

Tätä asetelmaa sopii miettiä sen, joka päättää ostaa luomupuuvillatuotteita "eettisistä" syistä.

***

"Jatkuu huomenna". Silloin analysoidaan sitä taloudellista ajattelua, joka on artikkelin ja koko ideologian takana, fanaattista omavaraisuuspyrkimystä, ja sen keinon ja linjan tehokkuutta köyhyyden poistamisessa.

[Heikki Jokipii]

Sitten tähän "laihialaiseen" taloustieteeseen:

”Lannoitteet ja tuholaismyrkyt maksavat paljon, joten niitä varten täytyy ottaa kallista lainaa."

Rubsingh kokee olevansa nyt vapaa ja itsenäinen, kun hänen ei tarvitse lainata rahaa korkealla 24 prosentin korolla.

"Mitä tahansa nyt ansaitsen, on se kaikki puhdasta tuloa." Hän saa orgaanisesta puuvillasta 20 prosenttia paremman hinnan kuin tavallisesta. Rubsingh kertoo, että hänen elämänlaatunsa on parantunut. Perheellä on nyt myös varaa syödä paremmin, joten kaikki ovat terveempiä.

On todellakin niin, että Intian maaseudulla nämä koronkiskurit saavat mellastaa, ja tällainen 24% korko saattaa olla totta, ja kauheata. Mutta onko tässä omavaraisuuteen pyrkimisessä silti, kokonaisuutena, mitään järkeä? Eikö pikemminkin pitäisi kehittää vaikkapa Muhammed Yunusin mikrolainakonseptia, tai vaikkapa ihan Suomen mallia, jossa valtio on takana ja tukena?

Koska artikkelin linjalla, jossa kaikki tehdään kotona, asia ei paremmaksi muutu, se on saavuttanut sen tason, mihin se voi nousta. Mistä halusin julkaisemattomassa vastineessani muistuttaa. *)

Tämä homma toimii juuri niin kauan, kun intialaisilla viljelijöillä on niin vähän muita vaihtoehtoja, että tällaiset nälkäpalkatkin ovat houkuttelevia, kun vielä ostosopimuksilla saadaan joku varmuus tulevaisuudesta, vaikka vain tällä länsimaisittain pöyristyttävän alhaisella tasolla.

Kokonaisuutena tämä on suunnatonta riistoa. Länsimaisten ihmisten päähänpinttymien takia tuotetaan asiat äärimmäisen työvaltaisesti siellä, missä työvoima on halpaa. Luomutuotanto tulleekin siirtymään vähitellen kokonaan kehitysmaihin – siihen asti kunnes keskimääräisen palkkatason nousu tekee sen sielläkin kannattamattomaksi.

Ja kuten sanottu, se, että geenimuunneltu puuvilla valtaa alaa Intiassa valtavaa vauhtia, ja luomupuuvilla sinnittelee vain tuossa jossain prosentissa, osoittaa hyvin, että luomulinja ei viljelijöille oikeasti kannata. Ilmeisesti ainoa seikka, jota varten sitä jotkut harrastavat, on tämä ostosopimusten aikaansaama joku pieni turvallisuus. Vakka ei koskaan rikastukaan, ei ehkä menetä ihan kaikkea.

Hulluinta tässä kaikessa on, että luomupuuvillan kohdalla perustelut sen tarpeesta ihmisille ovat vieläkin kauempaa haettuja kuin luomuruoan. Luomuruoan kohdalla voi vielä ehkä jotenkin ajatella, että torjunta-ainejäämät olisivat syöjälle pahasta (vaikka eivät olekaan). Mutta kun puuvillaa ei syödä. Luomupuuvillan laadussa ei ole osoitettavissa mitään paremmuutta muuhun puuvillaan nähden. Koko juttu on rakennettu täysin mielikuvien varaan.

Niinpä on aika ihmeellistä, että HS:n tiedesivut antavat tilaa myynninedistämiselle tällaisen tuulesta temmatun mielikuvan avulla. Kolmas artikkeli oli sellainen, että se kyllä viimeistään oli pelkkää piilomainontaa, tiettyjä alalla toimivia firmoja ylistäessään ja esille tuodessaan. Jos sen suhteen toimisi, kuten vihreät usein toimivat, esittäisi kyllä epäilyksen siitä, kuka tässä on ”viulut maksanut”. Mutta emme toimi niin, vaan kutsumme vain HS:n ja toimittaja Riitta Saarisen korjaamaan erehdyksensä.  Tai tietysti - jos hänellä/heillä on vasta-argumentteja, esittämään ne.
____________

*) Ko. "laihialaisen" ajatuksen järkevyyttä voi maistella ja ajatuksellisesti testata soveltamalla sitä Suomeen (vaikka nykyiseen Laihiaan!). Siinä 100-200 vuotta sitten Suomen maatilat olivat pitkälle omavaraisia - oliko silloin kaikki hyvin, olisiko se yhä tavoiteltava päämäärä? Vandana Shivan mielestä se Intiassa on - ja tätä hän käy suihkukoneella saarnaamassa, korkeita palkkioita laskuttaen, länsimaissa, Suomessakin UM:n kutsumana.

[Heikki Jokipii]

Oikeastaan sama vaatimus, kuin tämän uutisen yhteydessä, voitaisiin esittää myös tämä HS:n/Saarisen artikkelin kohdalla:

heidän tulisi antaa ko. viljelijän osoitetiedot niin tarkasti, että

a) kriittinen lehtimies voisi vierailla samalla tilalla nyt ja
b) jonkun vuoden päästä, tarkistamassa tilanne

ja molemmissa tapauksissa haastattelemalla myös niitä naapureita, viljelijöitä, jotka eivät ole luomuun "hurahtaneet", ja tekemällä sitten vertailun.

[Heikki Jokipii]

Tämä lähti nyt emailina.

________________

Helsingin Sanomien tiedesivun toimitus
”Päätoimittaja” Timo Paukku
hs.tiede@hs.fi

Tiede-palsta HS:ssä on suunnattoman tärkeä, ja voi jo sanoa, instituutio suomalaisessa tiedonvälityksessä. Upeaa työtä, jopa parasta HS:n antia.

Siksi on hiukan surullista, että sen palstalla on 11.3.2008 julkaistu niin kaikesta tieteellisyydestä vapaa, ideologinen, suorastaan piilomainontaan asti menevä juttukokonaisuus, jonka toimittaja Riitta Saarinen sinne kirjoitti, ”Luomupuuvilla elättää intialaisen”.

Yritimme saada asiassa HS:n yleisönosastoon vastinetta, mutta sitä ei siellä julkaistu. Haluamme kuitenkin tiedoksenne sen, ja siihen kuuluvat lisäperustelut Saarisen jutun kelvottomuudesta. Ne löytyvät näistä nettilinkeistä:

http://www.tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=31
ja
http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=49.0

Erityisesti haluaisimme kiinnittää huomiota tähän ajatukseemme:

”Tieteen tunnusmerkki on itsekorjautuvuus, so. virheet myönnetään, kriittisen keskustelun jälkeen. Eikö olisi ajateltavissa, että myös HS:n tiedepalsta noudattaisi tätä linjaa? Ja julkaisisi – kun se on tarpeen – korjauksia pieleen menneille, epätieteellistä tietoa sisältäneille artikkeleilleen? Itse palstalla, vaikka tarvittaessa toimituksen lyhentämänä?”

Tässä asiassa toivoisimme korjausta, vaikkapa epäsuorasti, esittelemällä gm-puuvillan menestystarinan, itse Intiassa ja myös kansainvälisesti.

Kuitenkin edelleen kunnioittavasti

Heikki Jokipii

puheenjohtaja
Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa – Turvattu Luonto ry

PS. Tämän saa lähettää tiedoksi toimittaja Riitta Saariselle

[Heikki Jokipii]

Emmekä ole olleet edes yksin luomupuuvillaa kritisoimassa, vaikka jo mekin olemme sen tehneet. Useiden tällaisten yleisökirjoitusten (eri lehdissä) lisäksi on lähestytty sähkökirjeitse mm. Reilun  kaupan yhdistystä ja myös paria tuottajaa/kauppiasta.

Mutta sitten on taas YLEn palstalla tällainen uutinen:

Luomupuuvillan tuotanto lisääntyy voimakkaasti

Eikä todellakaan uutisen sanoma ole se, että tämä on vaarallista kehitystä.

Keskustelu asiasta oli YLE:llä auki vain päivän, mutta jo sinä aikana ehti tulla sinne lievästi kriittisiäkin näkemyksiä. Tuotiin esille, millainen vesisyöppö puuvilla yleisesti on. Mutta en saanut sinne enää illalla haluamaani täsmennystä: huonotuottoinen luomupuuvilla on lähes kaksinkertainen vesisyöppö. Ja myös peltoalasyöppö.

On ilmeisesti niin, että eräiltä toimittajilta vie sana "luomu" heti pois "hihnan päältä", kaikki kriittisyys unohtuu.

***

Pitänee olla vielä yhteydessä tuohon SFS-merkin myöntäjään, ja ehdottaa kylmästi, että luomupuuvillalle ei koskaan saisi myöntää ko. merkkiä.

Ja noihin firmoihin. Vaikka toivottomalta se tuntuu. Esim. Hennes & Mauritzin pitäisi olla tietoinen Ruotsissa esitetystä luomupuuvillan kritiikistä, mutta eipä näytä olevan. Tai sitten on, mutta sille merkitsee vain se, että ostajat luulevat asian olevan noin.

[Heikki Jokipii]

Asiassa on ilmeisesti menossa aggressiivinen myyntikampanja, eikä mikään tunnu auttavan.

Kauppalehdessä oli tavanomainen puutaheinää luomupuuvillan ympäristöystävällisyydestä:

Yhä useampi heittää luomua niskaan

Lähetin paperilehteen kommentin.  Ellei sitä paperilehdessä julkaista, voi vielä kertoa asiasta sähköisesti.

Mutta että Uutispäivä Demarissakin, jonne aika äskettäin saimme oikeata tietoa asiasta.

Tänään siellä kuitenkin "Ekovinkissä" Krista Leivo (Valonia), yleisotsikon "Ekologista tyyliä arkeen ja juhlaan" alla, mutta kuitenkin, kehuu luomupuuvillaa (lihav. HJ):

"Ekologisten vaatteiden valmistuksessa pyritään käyttämään mahdollisimman vähän luonnonvaroja, keinolannoitteita ja kemiallisia torjunta-aineita. Sen ansiosta ne sopivat erityisen hyvin allergikoille".

Luonnonvarojen käyttöä on jo kommentoitu em. UD-vasitineessamme (joka ei siis näyttä menneen mitenkään läpi).

Mutta entä tuo myyntipuhe "allergikoista"? Onko olemassa pienintäkään oikeaa evidenssiä sille, että torjunta-aineet (keinolannoitteista nyt puhumattakaan!) "kiipeäisivät" itse puuvillakuituun ja vaikuttaisivat sen laatuun tuolla tavalla? Luultavasti ei. Tarkistetaanpa.

PS. klo 19:30: Näyttää olevan mahdotonta ainakin Googlella löytää asiasta tieteellisiä tutkimuksia, kun kaikki mahdolliset hakusanat tuovat esiin (sivu- eli näyttökaupalla) vain joko luomupuuvillaa myyviä yrityksiä tai sitä puolustavia vihreitä järjestöjä. 

Tämän vinkin eli linkin (joka ei sekään ole tieteellinen) sain muulla tavoin, mutta se on hauska:

Reacting to organic cotton

Siinä kysyjä on huolissaan ja ihmeissään siitä, että saa voimakkaita oireita luomupuuvillasta - mutta ei tavanomaisesta!

PS. 27.8. klo 7: Itse asiassa nämä kaupalliset luomupuuvillasovutkaan eivät väitä, että tavanomaisesta tulisi allergisia oireita. Ne vain tuovat esille, että luomupuuvillassa ei ole torjunta-ainejäämiä, jotka "saattavat" ("might") niitä aiheuttaa.

Asian tekee vielä kimurantimmaksi se, että on havaittu, että jotkut ihmiset ovat allergisia itse puuvillakuidulle (tai siitä lähtevälle hienojakoiselle pölylle). 

[Heikki Jokipii]

Tämä sivusto on puuvillan tuottajien (huomatkaa pehmeys, jolla suhtaudutaan luomupuuvillaan - senkin tuottajat kun ovat jäseniä ...):

Cotton industry running down myths and misinformation

Mutta muutama hyvä fakta tästä artikkelista löytyi:

* torjunta-aineiden käyttöä tavanomaisen puuvillan kohdalla liioitellaan 100 – 500 –kertaisesti (luomupuuvillan mainonnassa / tavanomaisen mustamaalauksessa)
* yhtä vaatetta kohti torjunta-aineenvljelyvaiheessa  käytetty määrä on "mikroskooppinen"
* puuvillan osuus maailman torjunta-aineiden kulutuksesta ei ole 25% vaan kuitenkin vain 8,5%

Mielenkiintoisin tässä asiassa jo saman puuvillan viljelijöiden sivuston toisessa artikkelissaan antama tieto:

* johtava eurooppalainen laboratorio ei ole ikinä löytänyt torjunta-ainejäämiä yhdysvaltalaisesta puuvillasta

Sat sapienti, eli viisaalle kylliksi, sanoisivat tässä tilanteessa ehkä vanhat roomalaiset.

***

PS. Kukahan Suomessa tarkkailee näitä (epätodennäköisiä) jäämiä, jos kukaan? EVIRA, mutta kun puuvillaa ei syödä?

Eli tässä olisi nyt mitä ilmeisemin paikka vaatia, että luomupuuvillatuotteita kalliilla hinnalla myyvät firmat kustantaisivat sen kaksoissokkokokeen, esim. T-paidoilla.

Ja missä on EU?

[Heikki Jokipii]

Jos kuitenkin …

•   johtava eurooppalainen laboratorio ei ole ikinä löytänyt torjunta-ainejäämiä yhdysvaltalaisesta puuvillasta

Sat sapienti, eli viisaalle kylliksi, sanoisivat tässä tilanteessa ehkä vanhat roomalaiset.

… avaan tätä vähän.

Jos

-   johtava eurooppalainen laboratorio ei USA:n puuvillasta ole koskaan löytänyt mitään jäämiä, ja
-    kun muistamme, miten analyysimenetelmät nyt erottavat jo triljoonasosia
-   sen täytyy merkitä sitä, että jos jostain muusta puuvillasta löytyykin ko. jäämiä, ne todennäköisesti ovat jossain tällä triljoonasosan tasolla.

Joka merkitsee sitä, että mahdollisen allergisen reaktion tuottaa siinä T-paidassa 100 – 1000 – 10 000 (jne.) kertaa todennäköisemmin joku muu tekijä, kuten

-   itse tämä puuvillakuitu
-   käsittelyprosessissa tulleet epäpuhtaudet
-   käytetyt väriaineet (ja niissä tiedetään todellakin olevan riskejä)

ja ihan saman T-paidan käytössä, samoja 100 – 1000 – 10 000 (jne.) kertaa torjunta-ainejäämiä suurempia allergiariskejä syntynee siitä, jos paita on

-   likainen tai
-   puhdas (pesuaineen jäämät!)

Niinpä alamme ymmärtää, miksi luomupuuvillan tarjoajat eivät uskalla varsinaisesti sanoa muuta kuin sen, että nämä torjunta-ainejäämät ”saattaisivat” olla jotenkin haitaksi. Siitä väitteestä ei jää mitenkään kiinni, ja voi turvallisin mielin viedä pankkiin ne rahat, jotka on saanut mm. herkässä mielentilassa olevilta nuorilta äideiltä.  Ja tätä ja vahvempia väitteitä ei tarvitse myyjän nykyään edes esittää, koska nämä ympäristötoimittajat hoitavat sen asian, hänen puolestaan (hekin varmasti aivan vilpittömässä hengessä).
 
***

Kun tähän kietoutuu siten vahvoja kaupallisia intressejä, lopputulema on se, että esim. Kauppalehti ei julkaise Debatti-palstallaan sellaisia kritiikkejä, minkä sinne lähetin (joka sisällöltään oli suurin piirtein sama kuin tämä Demariin lähetetty).  Firmoja – jotka ovat varmasti ylpeitä uudesta ”aluevaltauksestaan” - ei kannatane lehden ärsyttää.

Nämä vaatefirmat nimittäin silloin tällöin saattavat maksaa lehteen vaikka koko sivun mainoksen, mutta  Heikki Jokipii tuskin koko loppuelämänsä aikana. 

***

Joten vastine Kauppalehteen oli lähetettävä sähköisessä muodossa.

[Heikki Jokipii]

Tyypillistä asiassa on, että kun Iltalehti 29.8.2009 julkaisi artikkelin ”Ekomuoti – luksusta vai pelleilyä?”, jossa (kuten otsikosta näkyy) osattiin olla osin kriittisiäkin tätä uutta hullutusta *) kohtaan, luomupuuvilla siinäkin artikkelissa kolmeen otteeseen mainittiin ihan ongelmattomasti ekologisena vaihtoehtona.

***

Kuten myös luomuruoka. Artikkelissa haastatellun Helsingin yliopiston tutkija Annukka Bergin mukaan ekologinen elämä ei ole välttämättä kalliimpaa, ja näin:

Luomuruoka maksaa enemmän, mutta lihansyönnin lopettaminen kompensoi kuluja.

(Ei muuten välttämättä edes kompensoi, kun luomuvihannekset saattavat maksaa kilolta saman kuin tavanomainen liha. HJ)
________________

*) jossa jokin kierrätysmateriaalista tehty laukku maksaa 300 euroa jne.

[Heikki Jokipii]

Luultavasti tätäkin juttua ...

Myrkkyfarkkuja vedettiin myynnistä Helsingissä

... käytetään jatkossa hyväksi luomupuuvillan myynninedistämisessä, siitä huolimatta, että kyseessä oli säilytyksen - ei viljelyn - aikana käytetty torjunta-aine, homeita vastaan.

Muuta kantaa asiaan ei tässä vaiheessa voine ottaa, mutta katsotaan. Jostain alle miljoonasosien ylityksistä suosituksiin nähden oli kyse. "Loppupeleissä" kysyttäneen, mitä haittaa siitä tosiasiassa olisi ollut (aine on vastikään kielletty EU:ssa) ja mitä haittaa olisi (ollut) itse homeesta farkuissa? Ihan käyttäjän terveydelle.

PS. 12.9.2009 klo 13: Tässä kuitenkin EU:n perustietoa asiasta:

Kuluttajat: EU kieltää dimetyylifumaraatin kulutustavaroissa

Ongelman laajuus ja merkitys, ehkä tahattomasti, selviää heti tekstin alusta (lihav. HJ):

Dimetyylifumaraatti-nimisen biosidin käyttö aiotaan kieltää koko EU:ssa. Sitä käytetään päivittäisissä kulutustavaroissa kuten sohvissa ja jalkineissa, ja se on aiheuttanut allergisia reaktioita sadoille kuluttajille.

Ongelma itsessään on kyllä ihan aito. Luultavasti tehokkain keino asian poistamiseksi päiväjärjestyksestä voisi olla säteilytys. Erityisesti, kun farkkuja ei yleensä syödä. Jolloin sen ei pitäisi olla EU:ssa kiellettyäkään?

[Heikki Jokipii]

Toisaalta. Tällainen uutinen, että ...

syötävä puuvilla on kohta tulossa (engl.)

... ei ole ylittänyt suomalaista uutiskynnystä. No, mitä, vain 500 miljoonan ihmisen proteiinintarve ... ei ole ollut innostusta edes kasvissyöntiä ajavilla tahoilla ...

(Siinäkään ei toki syödä itse puuvillaa, vaan sen siemeniä, joten edellisen puheenvuoroni EU:n nirppanokkien osalta jää voimaan.)

PS. Tuli mieleen, että jos mausteita on luvallista EU:ssakin säteilyttää, niin farkkujen kohdalla se lienee luvallista myös?