MT:ssä oli taas Aaltoilan kiva kirjoitus:
http://sahti.mtk.fi/ePaper_MT/products/MT-2010-05-26/articles/article_2_11.htm Kolumni: JUHA AALTOILA
Tuttu laji, tutut tulokset
Nyt on trendikästä puhua vieraslajeista, siispä puhun tutusta lajista ja tutuista tuloksista. Laji asusti 1970-luvulla kolossa, jonka seinältä isä-Lenin katseli viisaasti etäälle. Nyt Leninin sedän korvaa seinän julisteessa pelastumistaan hymyilevä hylje.
Lenin-usko oli varma kommunismin ja sosialismin ylivoimasta. Usko karahti kiveen siellä täällä niin, että
nuorna neitona neuvostotieteen kehittämästä atomin halkaisusta syntyvää energiaa ylistänyt Satu-täti Hassikin vaatii puita kattilaan, vaikka inhonnee hakkuita.Kaljun valju ukko-Lenin on vaihtunut vihreäksi luontoneitsyeksi. Ahne kapitalisti, joka ennen riisti työläisiä, raiskaa nyt luonnon.
Sen haluavat estää hylkeen kuva seinällään ahertavat luonnonpelastajat, joista vanhimmat kameleontin tapaan vaihtoivat punavärinsä vihreäksi.
Leninin lapsilla oli varma muuri turvanaan, jos väitit heitä vastaan, olit neuvostovastainen, ulkopoliittisesti arveluttava.
Luonnon pelastajan takana on EU, johon voi vedota aina ja kaikessa, vääräoppiset vaietkoot.
Luonnonpelastaja perustaa pikkutaivaan sinne, toisen tänne. Kansallispuistoiksi kutsuttuja pikkutaivaita on jo kaupungeissakin, pääpaino on toki luonnontuhoamiseen alati taipuvaisten maalaisten asuinsijoilla tai jo tyhjennetyissä perukoissa.
Pikkutaivaassa hallit lisääntyvät, kalastajat vähenevät. Aika näyttää, miten pikkutaivaassa käy, kun viimeinen hyljepaikka on täynnä kuin uskon lahkon lupauksessa.
Pikkutaivaan taivaalla lentävät sakeat parvet merimetsoja, joille luonnonpelastaja on antanut mustan ritarin arvonimen. Viattomuuden valkeana symbolina nousevat uljaiden lintujen valkaisemat luodot merestä, pian järvistäkin.
Väkeä saadaan luonnon tieltä pois myös hakkuita vähentämällä, purkamalla puhelinlinjoja ja vaatimalla syväsiiloja ja putkistoja pissapottien tilalle. Keinoja riittää.Luonnonpelastajat tietävät kaupungin asukkaiden korvaavan luontoa tuhoavien elinkeinojen kuten kalastuksen ja hakkuiden lopetuksesta aiheutuvat eurojen menetykset matkailulla, tulevat turvekylpyyn, suomatkalle, koirasafarille, hiljenemään tai hidastelemaan.
Suomessa on aivan liian paljon kyliä, joissa ei vielä ekomatkailla, mutta kyllä yltiöluova turismitieteen harjoittaja keksii tähänkin ratkaisunsa.
Hyljekuvan alla ahertava luonnonpelastaja on vakaumuksessaan luja, niin luja, ettei petopelkoisten tai rahanhimoisten valtaan äänestämillä poliitikoilla ole mitään otetta virkavaltaan.
Luonnonpelastuksen keskusyksikön virkamiehet kuljettavat kulloistakin ministeriä kuinka tahtovat; äänivalta on näennäistä virkavallan ja vihervallan vahvistuvaan yhdistelmään verrattuna.
Täyttäkäämme siis ojia, murskatkaamme puita, polttakaamme pystymetsiä, kitkekäämme vieraslajit, lehtikuuset ja pihdat puistoista ja ratapihoilta, pelastus on mahdollinen. Suuntaa näyttäkööt avomerestä korkealle kurkottavat tuulivoimaloiden propellit, valinnan varaa on 360 astetta.
Mielestäni valtion tilintarkastajien ja valtiontalouden tarkastusviraston laskennan ammattilaisten tulee laskea euroiksi luonnonpelastuksen tulokset. Sitten vain mitaleita ja palkkabonuksia jakamaan.
Juha Aaltoila
