Tässä Seppo Vuokon kolumnissa MT:ssä on kaiken moista tuttua nostalgiaa ...
Seppo Vuokko: Eurooppalaistyylinen peltoviljely tuhoaa luonnon ja orjuuttaa viljelijän... mutta sentään hän toteaa tämän:
Kaikista pahimpia Vuokon mielestä ovat plantaasit. Hän ehdottaa, että maataloudessa palattaisiin entisaikojen perheviljelmien hyviin käytäntöihin.
"Meidän ei tarvitse palata kuokkaan ja sirppiin, mutta aiemmista ajoista voisi ottaa oppia. Tilat voivat olla suuria ja koneellistettujakin. Olennaista on, että ravinteet kiertävät tilan sisällä."
"Pakollinen" ripaus luomuaatetta:
Viljelmillä käytetään myrkkyjä, keinolannoitteita ja suuria koneita, jotka turmelevat maan.
Jonkin näköinen yritys tuo on, mutta analyysi on kyllä kovasti kesken. Tuo "plantaasi" on kyllä aika lailla eteläamerikkalainen ilmiö (ja muualla on kyllä osoitettu, miten asiat saadaan menemään täysin pieleen ihan ilman niitäkin), ja palaamisella pieniin perheviljelmiin on todettu olevan aika sekalaisiakin seurauksia. -- Ja jännää on, että mekaaniset keksinnöt (digitaaliset mukaan lukien) ovat kaikkien hyväksymiä, kun taas kemialliset ja biologiset eivät! Vaan maan turmeltuminen on silloin ihan väistämätöntä (toisten mielestä)! Siten ei edes kannata tarkastella sitä, miten ne keksinnöt ovat työn tuottavuutta nostaneet.
Jos olennaista on, että ravinteet kiertävät tilan sisällä, niin silloin on kyllä olennaista, etteivät ihmiset myöskään poistu tilan alueelta. Tämä pitäisi sitten kertoa kaupunkeihin pyrkiville ihmisille. - Vaatimus kuulostaa fiksulta vaikka on pähkähullu. Mutta se onkin tähdätty tehtaassa kaupungissa valmistettavia keinolannoitteita vastaan.
Mutta "viisari" on
jo siirtynyt toiseen asentoon. Ja tämä tuskin on nykypäivänä toteutettavissa (Vuokko:) ...
Nykyisen Mexicon kaupungin paikalla oli atsteekkien pääkaupunki Tenochtitlan ja järvi, jossa kukoisti aivan omanlaisensa viljelykulttuuri. Järven matalaan osaan rakennettiin keinotekoisia saaria, joita kanavat erottivat toisistaan.
Saarten viljelmiä lannoitettiin ihmisten ulosteilla ja kanavista nostetulla liejulla. Saaret antoivat jopa seitsemän satoa vuodessa ja tuottivat ainakin puolet Tenochtitlanin ruoasta.
(lihav. HJ)
... vaikka luomu- tms. sääntöjä rukattaisiinkin (paitsi kemian avulla!) Sitäpaitsi tuossa on selittämättä:
- mistä ne ravinteet ihmisten ulosteisiin tulivat ja
- mistä se toinen puoli ruoasta tuli?
- (Ja: eikö tuo Tenochtitlan selvästi ollut aikansa - plantaasi?!! Ei noita keinosaaria varmaankaan "perheviljelmien hyvillä käytännöillä" saatu aikaan.)
Vaikka Seppo Vuokko tuolla vähän toistakin sanoi, tämä taitaa kuitenkin olla hänen yleinen lähtökohtansa, jopa aksioomansa:
Maatalousteknologian kehityssuunta on turmiollinen. Kun maanviljelyn kehittämisessä tavoitteena ovat vain yhä suuremmat sadot yhä halvemmalla ja yhä pienemmällä työpanoksella tuotettuna, se ei voi olla ekologista.
(lihav. HJ)
Voipas! Maatalousteknologian kehityssuunta
ei ole turmiollinen. Se on päinvastoin jopa upea, häikäisevä, myös ekologian näkökulmasta. Olemme ryhtyneet kokoamaan eräitä teknologisia edistysaskelia siinä
toiseen keskusteluumme, ja myös tähän triidiimme. Ja kasvinjalostuksen, geeniteknologian edistysaskelista sitten vielä erikseen, useaan paikkaan.