Ja tässä sitten Kallio saa Ruralia-instituutin blogissa julistaa ilosanomaansa:
https://blogs.helsinki.fi/hy-ruralia/2020/05/12/ap-ap-ap-talousviisas-puhuu/Ikään kuin ironisesti. Mutta maalailussaan hän itse asiassa tulee aika täsmällisesti kertoneeksi ihan pätevät vastaväitteet linjalleen. Hyvänä esimerkkinä tämä:
Ja sellainen romanttinen haikailu monimuotoisesta pientilasta ja kaiken maailman permakulttuurisesta tai biodynaamisesta viljelystä, sehän on idealistien hommaa se. Ihan turha yrittää saada toimeentuloa joltain kahden hehtaarin pläntiltä, ja pitää tilakauppaa natisevine laittioineen ja mustajuurineen. Nappikauppaahan sen on. Ei sillä maailmaa ruokita. Ei, vaikka YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön hiljattainen tutkimus (5) niin väittää. Siellä on taas jotkut sosiologit tai antropologit olleet asialla.
Tuo linkattu tutkimus ei ollut kovin uusi, se oli vuodelta 2014. Ja siinä osoitettiin vain se tosiasia, että maailman ruokkiminen oli yhä pienten tilojen varassa. Mutta
biodynaamisuudesta ym. siinä ei puhuttu mitään — ja se todella onkin kansainvälisen Demeter-liiton omien tilastojen mukaan globaalisesti täysin nappikauppaa. Kahden hehtaarin tilalta saa juuri ja juuri sen elannon kuin saa: tuskin tavoiteltava olotila. Huomionarvoista on, ettei Galina Kallio suinkaan suosita sitä Suomelle! Vaikka sitten suosittaakin erilaisia kumppanuusmaatalousjärjestelyjä. Kyllä tässäkin on takana ajatus, että kuluttajilla on varaa maksaa ylimääräistä:
Ja eihän kukaan kuluttaja halua maksaa sadosta etukäteen tietämättä mitä rahalla saa tai sitoutua noutamaan ruokakassinsa joka viikko aina samaan aikaan samasta paikasta – ja vielä talkoilla kaupan päälle!
Ja samoilla kuluttajilla vielä ylimääräistä vapaa-aikaa. Jota kumpaakaan ylimääräistä kehitysmaiden
pientiloilla kuokkivilla ei ole.
Täytyy ehkä vasta hänelle tuolla blogissakin. Siellä näyttää olevan siihen mahdollisuus.
PS. Pari kommenttia on nyt siellä, moderoitavana. Lukemattomien ylistävien palautteiden joukossa!