Samainen Anna Karismo sitten reilummin omana mielipiteenään (VÄLIHUOMIO) esittää aatteensa tänään otsikolla: ”Minä puunhalaaja”:
”Jos haluat lisää luonnonmukaista maataloutta eli luomua, olet viherpiipertäväinen hihhuli.
Näin sinusta ajattelee moni suomalainen päättäjä ja maatalousalan toimija.
"Liittyyhän luomuun se tietty ideologisuuskin. . . Ei nyt varsinaisesti mikään puunhalaaminen, mutta jotain sellaista", eräs alan asiantuntija selitti puhelimessa viime viikolla, eikä halunnut kommenttiaan julkisuuteen.”
Niin siihen liittyykin,
voimakas ideologisuus. Karismo ei selvästikään ole ottanut taustoja selville. Kummallista – vaikka selitettävissä – oli oikeastaan vain se, miksei ko. asiantuntija halunnut nimeään julkisuuteen
Logiikan mukaan suomalainen maatalous tuottaa lähtökohtaisesti maailman puhtainta ja parasta ruokaa. Ei tarvita tutkimuksia, ei analyysiä, eikä ainakaan luomua.
Niitä tutkimuksia on ollut, niin Suomessa kuin maailmallakin, vuosikymmenien ajan – mutta ei niistä ole löytynyt mitään sellaista, mitä Karismo luulee, ja eikä niistä kyllä ole löydettävissäkään. Kyllä keskiajallakin alkemisti heitettiin kai lopulta ulos kuninkaan linnasta, kun sitä kultaa ei alkanut syntyä.
Ei siis pidä ihmetellä, miksi luomun osuus maataloustuotteiden markkinoista on Suomessa yhä hyvin pieni verrattuna useimpiin länsimaihin, vaikka kyselytutkimuksissa lähes puolet kansasta haluaisikin sitä lisää.
Tässäkin paistaa tietämättömyys. Luomun osuus missään ei ole suuri, joistakin prosenteista puhutaan. Kyllä, sanotaan Suomessa haastattelijalle, että halutaan lisää. Mutta ei sanota (tai itsepalvelussa) toimita kaupassa niin. Kyllä siellä hyllyssä on luomua. Ja olisi heti enemmän, kun sitä
rahapussi kädessä sanottaisiin ostettavan.
Maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan (kesk) mielestä luomun kehittymisen pahin este on se, että suomalaisia kauppaketjuja ei ole saatu innostumaan luomusta (HS 16.5.)
Miksi ei ole saatu? Juuri tuon ilmiön takia, jonka tuolla kuvasin. (Vrt. toinen haastattelututkimus 1980-luvulla: jos haastatteluihin olisi luotettu, olisi Alkon tuotanto voitu supistaa kolmannekseen. Sillä niin vähän kertoivat haastatellut alkoholijuomia juoneensa.)
Ministeri tietää, että kaikki maatalous perustuu veronmaksajien tukeen. Tuen mukana eri tuotantosuunnat elävät ja kuolevat. Jostakin syystä ministeri kuitenkin penää markkinaehtoisuutta vain luomulta.
Jotain järkeä sentään. Lähes 7% pinta-alasta, 1% myynnistä. Itse asiassa jo valtiontilintarkastajat ihmettelivät asiaa, ja tovoivat jonkinlaista järkevämpää suhdetta myynnin ja tuen välille (suomeksi: tuen vähentämistä). Miksi asiaa pitäisi vielä enemmän tukea. Niin paljonko, että luomutuotteiden hinnat olisivat tavanomaisen tasolla?
Päättäjien suhtautuminen on nykyaikana käsittämätön. Maalaisjärki sanoo, että luomutuotanto rasittaa ympäristöä vähemmän kuin tehotuotanto, eläimiä kohdellaan siinä paremmin eivätkä sen terveysvaikutuksetkaan ainakaan huonompia ole.
Tuon kaupunkilaisen ”maalaisjärki” – kuten palstamme lukijat tietävät – osuu aivan harhaan. Luomussa ei ole muuta luontoystävällistä kuin taitavasti keksitty nimi. Terveysvaikutuksia ei ole – tai joskus on, kuten Tammisolan
esimerkissä Uudesta Seelannista: ”Luomukurpitsa vei tehohoitoon”
Mutta teollisen ruuan ja luomuruuan eroja ei haluta puida. Alan tutkimus on ajettu alas, ja meidät "lähes puunhalaajat" on tuomittu pysymään marginaalissa.
Kuten sanottu, ei sitä ”kultaa” synny, vaikka kuinka tutkimukselle annettaisiin lisärahaa. Takavuosien satsaus asiaan olikin melkoisen kohtuutonta, järjetöntä-sana ei ole kaukana:
13 miljoonaa luomututkimukseen, kun Suomen koko luomumyynti on jossain
60 miljoonan kieppeillä!
(Pitänee yrittää vastinetta paperiseen Hesariinkin, mutta sen läpimeno ei tunnu todennäköiseltä ...)
