MAASEUDUN TULEVAISUUS-LEHTI (vaan nyt linkkiin ei näy pääsevän ilman tunnuksia):
http://sahti.mtk.fi/ePaper_MT/products/MT-2009-05-18/articles/article_5.htm kertoo asiasta.
Mainio puoli on mielestäni siinä, että saadaan kunnollisen viljelyn mallia viedyksi sinne, missä sitä ei ennestään ollut. LUOMUSTA EI TÄSSÄ PUHUTA...
Länsi ostaa kehitysmaista peltoa miljardeilla euroilla. Energiayhtiöt tarvitsevat maata biopolttoaineiden tuottamiseen. Kiina,
Intia ja arabimaat puolestaan haluavat varmistaa, että omille kansalaisille riittää ruokaa.
BRYSSEL (MT)Länsimaat, Kiina, Intia ja arabimaat ovat kolmen viime vuoden aikana ostaneet tai vuokranneet kehitysmaista noin 20 miljoonaa hehtaaria peltoa. Maata ovat hankkineet sekä valtiot että yksityiset yritykset. Rahaa maahankintoihin on käytetty yhteensä lähes 20 miljardia euroa.
Pellon ostamiselle on kaksi motiivia: Eurooppalaiset yritykset tarvitsevat maata biopolttoaineiden tuotantoa varten. Kiina, Intia ja Saudi-Arabia puolestaan haluavat varmistaa, että ne pystyvät ruokkimaan omat kansalaisensa.
Tiedot ovat peräisin Kansainvälisen elintarvikepolitiikan instituutin Ifprin tuoreesta raportista. Ifpri on kerännyt tietonsa lehtien ja tv-kanavien maakauppoja koskevista uutisista.
Ifpri on Yhdysvalloissa toimiva tutkimuslaitos ja sen taloudellisiin tukijoihin kuuluvat 64 maan hallitukset. Myös Suomi tukee Ifprin toimintaa.
Kiina kaikkein innokkainSuurin maanostaja on ollut Kiinan valtio. Se on hankkinut Sambiasta ja Kongon demokraattisesta tasavallasta yhteensä viisi miljoonaa hehtaaria peltoa ruuan ja palmuöljyn tuotantoa varten. Intian valtio on puolestaan ostanut Etiopiasta viljelysmaata neljällä miljardilla dollarilla (kolme miljardia euroa).
Yksityisistä yrityksistä suurimmat kaupat on tehnyt eteläkoralainen monialayritys Daewoo, joka osti viime vuonna 1,3 miljoonaa hehtaaria maissipeltoa Madagaskarilta. Maissia voidaan käyttää etanolin raaka-aineena.
Eurooppalaiset bioenergiayhtiöt ovat tehneet maahankintoja etupäässä Afrikasta. Ruotsalainen Skebab on varannut Mosambikista 100 000 hehtaaria peltoa. Brittiläinen Sun Biofuels on puolestaan hankkinut maata Mosambikista, Tansaniasta ja Etiopiasta.
”Yksi tekijä järjestelyjen takana on EU:n biopolttoainepolitiikka”, toteaa raportin toinen kirjoittaja Ruth Meinzen-Dick sähköpostitse.
EU sopi viime joulukuussa ilmasto- ja energiapaketissaan, että bioenergian tuotantoa ja käyttöä lisätään. Unionin tavoitteena on, että 20 prosenttia energiasta tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä. Biopolttoaineiden tuotantoa on arvosteltu, koska sen on katsottu nostavan ruuan hintaa.
Haittoja on, mutta myös hyötyjäMeinzen-Dick toteaa, että monissa tapauksissa maakaupat ja maanvuokrasopimukset ovat aiheuttaneet ongelmia kehitysmaiden asukkaille.
Hänen mukaansa yksi hankaluus on se, että monet maanviljelijät eivät itse omista peltoaan, vaan se kuuluu valtiolle. He ovat kuitenkin viljelleet maata niin pitkään, että ovat siitä riippuvaisia. Juridisesti heillä ei ole peltoon oikeutta, vaan jos valtio päättää myydä sen, viljelijöillä on vain vähän sananvaltaa.
Monissa maissa viljelijät ovatkin nousseet kapinaan. Esimerkiksi Madagskarin hallitus kaatui tänä vuonna sen jälkeen, kun se oli sopinut maakaupoista Daewoon kanssa, Meinzen-Dick sanoo.
Toisaalta sopimukset voivat parhaimmillaan johtaa tilanteeseen, jossa sekä myyjä että ostaja hyötyvät: Länsimaat saavat tuotteiden myyntitulot, mutta ne myös investoivat maatalouskoneisiin, parantavat viljelyn tuottavuutta sekä tarjoavat työtä ja elintarvikkeita paikallisille asukkaille.
”Lisäinvestoinnit ovat tervetulleita kehitysmaissa,”, Meinzen-Dick toteaa.Afrikan maat eivät ole ainoita kiinnostavia maanhankintakohteita. Ruotsalainen Alpcot Agro ja tanskalainen Trigon ovat ostaneet suuria peltoaloja Venäjältä ja yhdysvaltalaispankki Morgan Stanley Ukrainasta.
Bioenergiayhtiöt toteavat, että ne hankkivat joutomaata, eivät peltoa. Meinzen-Dick huomauttaa, että monesti joutomaallakin on hyötykäyttöä. ”Maa saattaa olla laidunta, tai paikalliset asukkaat keräävät sieltä polttopuuta.”
Neste ei ole ostanut maataSuomalaisyrityksiä Ifprin tutkimuksessa ei mainita.
Neste Oil tuo palmuöljyä Aasiasta, mutta viestintäpäällikkö Hanna Maulan mukaan yhtiö ei ole ostanut eikä suunnitellut ostavansa maata itselleen. Sen sijaan se käyttää paikallista alihankkijaa Ioi Group -yhtiötä, joka toimittaa Nesteelle palmuöljyä.
Maulan mukaan Neste huolehtii siitä, että raaka-aine on kestävästi tuotettua. Huhtikuussa Porvoon jalostamolle tuotiin ensimmäinen erä RSPO-yhtiön sertifioimaa palmuöljyä.