Mitä tehdä (liialle) fosforille?

[Heikki Jokipii]

Näin Syke nyt väittää:

Syke: Jätevesien ravinteet saatavissa helposti peltokäyttöön – haitta-ainetutkimusta tarvitaan yhä

Ympäristö 06:00
Katja Lamminen
Puhdistamolietteen käyttö maataloudessa on asetettu kansalliseksi tavoitteeksi ravinteiden kierrätyksen toimenpideohjelmassa.

Valitettavasti tuo on lopun edestä maksumuurin takana. Mutta kyllä me tuosta lisää jostain löydämme.

Ja täällähän sitä oli:

Yhdyskuntajätevesien ravinteiden turvallinen hyödyntäminen edellyttää uusien menetelmien käyttöönottoa (Tiedote 1.4.2021 klo 9.33, Syke)

Hyvin helposti arvattavasta paikasta. 

Lisää linkejä siellä. Täytyy tutustua tarkemmin, mikä on asian ja tuon NORMA-hankkeen status nyt.

[Heikki Jokipii]

Siellä uskotaan tähän:

John Nurmisen Säätiön esitys: "Peltojen kipsikäsittely pitäisi saada mukaan Suomen maaseutuohjelmaan ja ei-tuotannollisten tukien järjestelmään"

Ympäristö 04:00
Kimmo Lundén
Peltojen kipsikäsittelyllä pystytään sitomaan fosforia pelloilta huuhtoutumasta Itämereen.

Myös maksumuurin takana, mutta uskoakseni sama juttu kuin edellä. Että enemmän jostain  löytyy.

[Heikki Jokipii]

Tämä menetelmä vaikuttaa mielenkiintoiselta (lihav. HJ):

Bokashoija vie työpaikan biojätteet kotiin, kerää naapurin vanhat kukkamullat ja matkustaa ämpärin kanssa

Ero tavalliseen kompostointiin on suuri: kompostissa jäte palaa noin vuoden ajan ja hiili karkaa ilmaan. Bokashi multaantuu muutamassa viikossa ja hiili jää multaan.

Miten se muutoin vertautuu kompostointiin? Jääkö typpi, syntyykö ilokaasua?

Mutta seuraavassa kappaleessa onkin jo haittapuoli kaltaiselleni laiskalle ja mukavuudenhaluiselle ihmiselle:

Yhteistä kompostoinnin kanssa on se, että bokashointi vaatii samalla tavalla pientä viitseliäisyyttä, jotta prosessi toimii oikein ja hajuttomasti.

Eli onko tuo menetelmä skaalattavissa? Voisiko Helsingin kaupunki ottaa sen käyttöön? Ja tietysti jatkokysymys: saadaanko syntyvä multa varsinaisen maatalouden käyttöön? Sen enempää maisemointi kuin kaupunkien harrasteviljely eivät ole tyydyttäviä vastauksia.

PS. Kuvia tuossa katsellessa: kumman paljon astiassa oli aika äskettäin syömäkelpoisia tomaatteja ja kurkkuja. Meillä kyllä ei niitä tuolla tavalla jätteeseen joutuisi.

[Heikki Jokipii]

Lisä niksien valikoimaan:

Varsinaissuomalainen sikatila kehitti lannan hyödyntämistä, ja nyt fosfori on helppo kuljettaa pois rehevöittämästä Saaristomerta

Varsinaissuomalaisella sikatilalla on kehitetty jo vuosia lannan parempaa hyödyntämistä. Lietelantaa kuivataan siirtelemällä nestemäinen osa toiseen suursäiliöön. Näin kuivatetun lannan fosforipitoisuus kohoaa ja kuljettaminen muualle kannattaa.

Verrattuna em. saman säätiön tukemaan kipsihankkeeseen (ks. edellä 04.04.21)...

Maatalouden korkeaa ravinnekuormitusta ja Saaristomeren huonoa tilaa ylläpitävää perussyytä yritetään nyt ratkoa Varsinais-Suomessa John Nurmisen Säätiön Lantakierrätyshankkeessa. Valtakunnan tasolla koko sika- ja siipikarjatalouden lannan kertymisen ongelma voitaisiin ratkaista vain muutaman miljoonan euron vuotuisella lantafosforin siirtokorvauksella esimerkiksi EU:n ympäristökorvausjärjestelmästä.

(lihav. HJ)

... pidän siitä, että tuossa fosforia kierrätetään. Eikä vain pidetä paikallaan.

[Heikki Jokipii]

Sukuriita ( ):

Kipsin aika ravinnevalumien ehkäisyssä on Ilkka Herlinin mielestä ohi – veli Antti Herlin on toista mieltä

Baltic Sea Action Groupin perustaja ja hallituksen jäsen Ilkka Herlin näkee, että kipsin levittäminen pelloille ei ole paras tapa vähentää ravinnevalumia Itämereen.

”Pidän itsestään selvänä, että kipsin aika on nyt ohi. Ravinteiden sitomiseen ja maaperän rakenteen parantamiseen on olemassa parempia vaihtoehtoja kuten maanparannuskuitu”, Herlin sanoo.

Luonnonvarakeskuksen tuoreen tutkimuksen mukaan maanparannuskuitu vähentää peltojen ravinnevalumia kipsiä tehokkaammin.

Herlinin mukaan kipsin levittämisellä rannikkopelloille ei saada aikaan pysyviä, myönteisiä vaikutuksia maan rakenteeseen, vaikka kipsi sitookin tietyissä oloissa fosforia.

”Kipsikäsittelyllä lykätään peltojen rakenneongelmaa tulevaisuuteen. 3–4 vuoden päästä kipsin levittämisestä sama on ongelma jälleen käsillä, ja kipsikäsittely pitää toistaa. Ravinteiden valuminen vesistöihin ja hiilen haihtuminen taivaalle saadaan pysäytettyä vain maaperän rakennetta parantamalla.”

Varsinaisesti kantaa ottamatta pyrkimys pysyvään ratkaisuun saa tuossa iskusanana meiltä hiukan pisteita. Pysyvyyden ei tietysti tarvitse tarkoittaa sitä, että fosfori pysyy yhdessä paikassa. Tälle ratkaisulle meiltä ei pisteitä herunut:

Tässä ei perusidea miellytä:

Merialueen rehevöitymistä torjutaan helikopterista Naantalissa – fosfori sidotaan merenpohjaan kalkkikivellä

Sillä siinä on taas kysymys loppusijoituksesta. Joka ei fosforin kohdalla ole lopulta hyvä ajatus, pitkällä  tähtäimellä. Vaan on pyrittävä hallittuun kiertoon.

[Heikki Jokipii]

Hesarissa tänään pitkä tarina tästä pitkästä tarinasta:

Vanha Sokli herää henkiin

Valtio osti viime vuonna Soklin, joka on vuosikymmeniä valmisteltu kaivoshanke Itä-Lapin erämaassa. Parin vuoden kuluessa selviää, aletaanko sinne viimein rakentaa kaivosta. Monta mutkaa on vielä matkassa, mutta suunnitelmatkin ovat muuttuneet.

TILAAJILLE. Mutta yli 50 vuotta hanketta on sahattu.

Yksi minulle aivan uusi tieto artikkelissa oli: periaatteessa, viime kädessä niukkenevista forforivaroista kilpaillee myös uusiutuva energia.

Ajan mittaan fosforin tarve todennäköisesti kasvaa sähköautojen akuissa, ja nimenomaan se on yksi painava syy, miksi valtionyhtiö Suomen Malminjalostus osti viime vuonna Soklin kaivosoikeudet norjalaiselta kemian alan yhtiöltä Yaralta.

Mutta aina on oltava valmis oppimaan lisää. Ainakin tässä fosfori tulee esille:

https://tekniikanmaailma.fi/uusi-lapimurto-akkuteknologiassa-voi-kolminkertaistaa-sahkoautojen-toimintamatkan/

[Heikki Jokipii]

Tämä on nyt riitelyn alla:

Maatalouden vesien­suojelu käänne­kohdassa – Suomessa vesien tulevaisuuden ratkaisevat isot toimet

EU:n uudessa maaseutuohjelmassa ollaan luopumassa ympäristökorvauksen ehtona olleista lannoitusrajoista, jotka ovat olleet käytössä vuosia.

Lannoitusrajat ovat Valveen mukaan olleet yksi tekijä siihen, että peltojen fosforilannoitusmäärät ovat vähentyneet. Eläinlannan käytössä niillä on usein ratkaisevan tärkeä rooli.

Tämä on mukana optiona (lihav. HJ):

Kun lantaa saa levittää vain kasvien tarpeen verran, ylijäämälannalle on löydettävä hyötykäyttöä tai sen syntymistä vähennettävä. Yksi mahdollisuus on tukea entistä ponnekkaammin lannan prosessointia niin, että lannan ravinteet ja orgaaninen aines saadaan hyötykäyttöön siellä, missä niistä on pulaa. Samalla lannan energiasisältö voidaan ottaa talteen.

[Heikki Jokipii]

Kantaa on otettu:

Fosforipitoisen lannan siirtäminen on liian kallista viljelijöille – ympäristöjärjestöt vaativat tukipäätöstä vesistöjen suojelemiseksi

Ympäristöjärjestöt pelkäävät, että eläintiloilta kertyvän lannan levittäminen pelloille vapautuu, kun nykyinen ympäristökorvausjärjestelmä poistuu ja lannanlevitys siirtyy lannoitelain piiriin.

Järjestöt ovat ottaneet keskiviikkona kantaa EU-komissiolle lähetettävään maaseutuohjelmaan ja korostavat, että ohjelmaan tarvitaan tehokkaita toimia Itämeren ja Suomen sisävesien tilan parantamiseksi.

Ohjelma lähetetään EU-komissiolle syksyn eduskuntakäsittelyn jälkeen.

– Vesistöihin tulee kaksi kolmasosaa fosforikuormituksesta maatalouden kautta, eli keinot vaikuttaa asiaan tulevat maatalousohjelman mukana, tiivistää johtaja Marjukka Porvari John Nurmisen säätiöstä.

Mitä he ehdottavat:

Tällä hetkellä lantafosforia ei saada liikkumaan pois alueilta, joilla sitä on liikaa, koska lannan kuljettamisesta ja prosessonnista koituvat kustannukset käyvät viljelijöille kalliimmaksi kuin mineraalifosforin käyttäminen.

– Nykyinen järjestelmä perustuu väärän asian tukemiseen eli siinä on tuettu nimenomaan tällaista kuutiopohjasta lannansiirtoa ja yhteiskunnallisestihan ei ole mitään järkeä siirtää vettä, vaan nimenomaan se ongelma se fosfori. Meidän pitäisi nimenomaan tukea siirtämistä ja purkamista pois näiltä fosforiylijäämäisiltä alueilta, sanoo Porvari.

Ympäristöjärjestöt vaativatkin EU:n maaseutuohjelmaan tukea, joka mahdollistaisi lantafosforin käytön niille viljelijöille, jotka viljelevät ravinnealijäämäisellä alueella, eli jotka tällä hetkellä suosivat mineraalifosforin käyttämistä.

Eli tukijärjestelmän muuttamista. Mutta olisiko kuitenkin lopulta kyse puuttuvista keinoista:

Tähän mennessä viljelijöiden ympäristökorvaus ei ole vähentänyt juurikaan vesistöihin päätyvää fosforivalumaa. Kierrätysavinteiden käytössä on ollut paljon hankkeita, mutta vähän tuloksia.

Sillä nämä myönteisinä, onnistuneina tuossa pidetyt keinotkin eivät perustu fosforin siirtämiseen vaan paikallaan pitämiseen:

Itämereen ja sisävesiin pelloilta valuvaa fosforikuormaa voidaan vähentää maanparannusaineilla kuten kipsillä, rakennekalkilla ja kuitulietteillä.

Mutta kyllä se tuossa kuitenkin selväksi tuli, että fosforin siirtämiseen, kierrättämiseen vaaditaan tuossa eri tavoin lisää puhtia ja yritystä.

Sehän on tuossa, kuten vähän kaikessa, se kiusallinen taustarajoitus, että valtio tai EU ei voi määrätä (uhkasakon asettamalla tms.) keksijöitä keksimään. 

[Heikki Jokipii]

Hesari kirjoitti hyvin myötämieliseen sävyyn tästä ratkaisusta (maksumuurin takana):

Kipsivuoriko Itämeren kirkastaa?

Siilinjärvellä hohkaavaasta kipsivuoresta kaavaillaan pelastajaa henkitoreissaan olevalle Itämerelle. Pohjois-Savosta kipsiä kuljetetaan tonnikaupalla laivoilla lounaisrannikolle, missä se levitetään pelloille estämään fosforin huuhtoutumista vesiin.

Kaksi yksityiskohtaa pisti kutenkin paperilehdestä silmään:

1. Eräässä haastattelussa todettiin ratkaisulla vain ostettavan aikaa, so. jotain muuta vielä tarvitaan.

2. Luomutiloille tuo on kuulemma kiellettyä:

[..] sillä ne eivät saa käyttää teollisuuden sivutuotteita.

Louhittua kipsiä saa käyttää, mutta se on kalliimpaa. — Ihmetyttää sikäli, että tämä taas on sallittua:

Tässä ei niinkään loisita tavanomaisen viljelyn varassa mutta ...

Korialaispariskunta vakuuttui nähtyään vaikutuksen luomupeltoon — Sellujätteestä tehty kuitulannoite parantaa peltomaan, tuotteella uskotaan olevan suotuisia vaikutuksia myös vesistöihin ja ilmastoon

... ulkopuolisia panoksia tuodaan tilalle kuitenkin. Tuo on sallittua, mutta (varsinaiset) keinolannoitteet ovat ehdottomasti kiellettyjä. Miksi näin? Eikö tuossakin ole kyse teollisista lannoitteista.

[Heikki Jokipii]

Ei saada lukea enempää, mutta otetaan tästä tämä otsikon tieto (MT):

Peltojen fosforin määrän lasku jyrkkenee, lannoitusrajoitukset vaikuttavat

[Heikki Jokipii]

Käsittääkseni huippulämpimän kesän odotettiin tuottavan varsin toisenlaisen tuloksen:

Sinilevätilanne rauhallinen järvillä ja merialueilla
Tiedote 19.8.2021 klo 12.59

Eli tuo oli todellinen yllätys. Mm. Annaleena Ylhäinen twiittasi:

Annaleena Ylhäinen
@AYlhainen·23t
Minä odotin näin kuumana kesänä kaikkien aikojen #sinilevä -kukintaa, mutta väärässä olin.

***

Hesari pääkirjoituksessaan tänään 26.08.21 kertoi:

Itämeren suojelu on helppoa

Ympäristöhaasteiden joukossa Itämeren suojelu on siitä miellyttävä hanke, että jokainen voi tehdä osansa – ja myös nauttia tekojensa seurauksista.

Mutta ei sitten siitä, kuinka täynnä yllätyksiä asia on. Eikä oikeastaan samassa lehden numerossa olevassa laajemmassa artikkelissaan (siinä toki vähän). Kuten tuo tämä kesä. Tai sitten se, kuinka sen Venäjän forforilannoitetehtaan asioiden paneminen kuntoon ei olekaan poistanut ongelmia, jotka sen syyksi oli kerrottu jne. Selkeät syy-yhteydet tuntuvat olevan aina hakusessa. Kun on lakattu tekemästä syntiä yhdellä tavalla, synniksi julistetaankin jokin toinen tapa ja asia.

***

Joskus tekee mieli verrata Itämeren suojelua poliisitoimen. Vaikka poliisitoimessakin jokainen periaatteessa voisi ottaa omaa vastuuta ja tehdä jotakin, siten ei saa tehdä. Kyllä Itämeren suojelussakin vastuun säilyttäminen yksilön niskaan tuntuu usein liialliselta. Tehokkaat (ja usein teknologiset) keinot ovat useimmiten niitä, joita yksilö ei voi tehdä.

Radio Suomi on tietysti tänä aamuna pauhannut juuri siitä, mitä yksilö, itse kukin meistä voi tehdä Itämeren hyväksi. Kun on sellainen päivä ja viikko, jota nyt pitää viettää. Tällaisia olivat Hesarinkin ohjeet, Googlen kautta poimittuina:

https://www.hs.fi › paakirjoitukset › art-2000008217570
16 tuntia sitten — Kannattaa esimerkiksi syödä kasviksia tai luonnonkaloja, kierrättää, kerätä roskia sekä välttää veneilyssä myrkkymaaleja ja jätevesien laskemista mereen.

Monet lopulta hiukan kiistanalaisia. Eri syistä, mutta kaikissa myös se, että asiat voisi hoitaa yhteiskunnan toimesta, yksilöä erityisesti asiassa häiritsemättä. Eli syyllistämättä.

[Heikki Jokipii]

Lanta on vallan mainio asia, mutta ongelmia siitä voi tulla:

Lanta on saatava kiertoon, jotta Itämeri elpyy

Lanta on maatalouden ja vesistönsuojelun keskeinen haaste. Se pitäisi saada alueellisesti keskittyneiltä isoilta kotieläinyksiköiltä lannoitteeksi kasvinviljelytiloille. Teknologiaa pitää vielä kehittää, jotta lanta saadaan prosessoitua oikeanlaiseen muotoon.

Tällaisiakin (ei kyllä liity fosforiin):

Ely: Eurajoen bakteerit peräisin pellolle levitetystä lannasta

Mutta ehkä siinäkin (toisenlainen) prosessointi olisi vastaus. Tämän asian tarkempi selvittäminen on meiltä jäänyt toistaiseksi kesken:

- säteilytystä on kokeiltu myös lannan suhteen, hyvin tuloksin, mitä taudinaiheuttajien hävittämiseen tulee (mutta vaatinee enemmän energiaa/rahaa? En tiedä. En myöskään tiedä, onko se EU:ssa kielletty)

[Heikki Jokipii]

Tässäkin (MMM:n blogi) se viimeisessä kappaleessa sanotaan:

Kohtalonyhteys: Itämeri ja ravinteiden kierrätys

Hallituksen ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelmassa tavoitteena onkin luoda isojen kotieläinyksiköiden lannasta, biokaasun mädätysjäännöksistä ja erilaisista elintarvike- ja biotalouden sivuvirroista kierrätyslannoitevalmisteita, jotka ovat helppokäyttöisiä, hyvälaatuisia, kasvien tarpeisiin sopivia ja hinnaltaan kilpailukykyisiä. Ainoastaan siten pystytään purkamaan suurten tuotantoyksiköiden isot ravinnekertymät ja viemään ravinteet sinne, missä kasvit niistä parhaiten hyötyvät. Monipuolinen prosessointiteknologioiden ja logististen järjestelmien kehittäminen on käynnissä ja ensimmäisiä sovellutuksia toteutetaan jo investointitukien avulla.

(lihav. HJ)

Aika kauan tuosta on puhuttu. Joku voisi jo pitää kehitystyötä hitaana. Mutta se se on kaikessa keksimisessä: joskus pitää vain odottaa, että joku keksii.

Mutta voinee arvioida, että MMM on tehnyt kyllä tuossa kaiken, mitä rahalla voi tehdä, ja tuota keksimistä edistää.

[Heikki Jokipii]

Tämähän alkaa mennä mielenkiintoiseksi:

Kaupunkien keskustoista valuu vesistöihin fosforia ja kiintoaineita liki yhtä paljon kuin pelloilta: "Viljelijöitä syytetään ravinteista, mutta nyt pitäisi pistää suut suppuun ja miettiä, mitä me kaupunkilaiset teemme"

Kaupungistumisen synnit purkautuvat monin paikoin puhdistamattomina vesistöihin. Kiintoainesta ja fosforia valuu ydinkeskustoista saman verran kuin vastaavalta peltoalalta.

Harmi, että maksumuuri!

[Heikki Jokipii]

Tässäkin samaan tapaan harmillisesti maksumuuri. Mutta tätä se taitaa yhä olla:

"Jätevesistä vaivalla talteen otettu fosfori kiikutetaan moottoriteiden penkoille ja sieltä se valuu vesiin"
"Yhdyskuntajätevesien syntejä sälytetään maatalouden harteille", Tapio Salminen sanoo.

Tuossa on kyse eri asiasta kuin edellisessä puheenvuorossa. Tuossa yritetään tehdä jotakin. Mutta varsinainen päämäärä ei toteudukaan.