Hallituksen luomuohjelmassa ei esitetä, että luomutuotantoa Suomessa pitäisi kasvattaa uutta peltoa raivaamalla, vaan siirtämällä jo olemassa olevia hehtaareja luomuun. Jopa Tuomiston tutkimuksen perusteella voi päätellä, että luomutuotannon suhteellisen osuuden lisääminen pienentää ruoantuotannon ympäristökuormitusta Suomessa. Hallituksen luomuohjelma perustuu siis oikeisiin oletuksiin vesistö- ja ilmastokuormituksen vähentämisestä.
Voiko tosta löytää mitään muuta reittiä ulos kuin sen itsestäänselvyyden, että jos tuotamme
riittävästi vähemmän ruokaa olemassa olevalla peltopinta-alalla, niin vesistö- ja ilmastokuormitus vähenee?
Tuomiston johtaman tutkimusryhmän meta-analyysissä elinkaaritason khk-päästöt olivat nimittäin tasoissa, mutta vesistöjen rehevöitymispotentiaali oli luomussa selvästi suurempi (n. 20%) kuin tavanomaisilla tiloilla.
Tai sitten kirjoittajilla on järkkymätön usko luomun satotasojen todella merkittävään paranemiseen. Tän uskon pohjalle on hyvin vaikea löytää tieteellistä näyttöä. Ehkä keskeisin esiin nostettu pointti on se, että luomun puolella on kuulemma (ja tämä on helppo uskoa lonkalta, syystä x ja x) isompi heittely satomäärien tasossa kuin tavanomaisen viljelyn puolella, mikä sitten automaattisesti laitetaan epäpätevien luomuviljelijöiden piikkiin. Jos luomuviljelijöiden tasoa nostetaan kauttaaltaan, niin satotasotkin paranevat. Onko tästä kokonaiskuviosta tarkempaa analyysiä jossain?
