Joo, tässäpä tämä pidempi ("ylipitkä") versio, olkaa hyvät. (MT ehdotti lyhentämistä 4000 merkkiin, mikä on heidän normaali ylärajansa lukijalta-kirjoitelmien pituudelle).
Luomu on itse ongelma, ei ratkaisu
U B Lindströmin vierasyliö (MT 28.8.) ei suinkaan perustunut omaan tutkimukseen asiasta, vaan tukeutui täysin Worldwatch-instituutin lehdessä (touko-kesäkuu 2006) olevaan Brian Halweilin artikkeliin. Tämä instituutti ei ole tutkimuslaitos, kuten usein luullaan, vaan se tulee luokitella lähinnä vihreäksi järjestöksi. Se on hankkiutunut huonoon huutoon myymällä medialle ideologisesti väritettyjä ja tieteellisesti kestämättömiä raportteja melkein mistä tahansa maan ja taivaan väliltä.
Tämä Halweilin raportti julkaistiin taktisesti hyvään aikaan: kesä oli kaikilla, eikä sen yksityiskohtaista kritiikkiä ole vielä ehtinyt ilmestyä. Raportti leviää internetissä kopioina valtavaa vauhtia. Yhdistyksemme yritti selvittää raportissa esitettyjen väitteiden taustaa ja perusteluja – siinä määrin kuin se oli mahdollista täsmällisten lähdeviitteiden puuttuessa – ja päätyi tulokseen, että sen huimaavat väitteet luomun mahdollisuuksista eivät perustu konkreettisiin uusiin tuloksiin, vaan eräänlaisiin – toiveajattelun sävyttämiin - ”malleihin” ja laskelmiin. Uskallamme olla myös kohtuullisen varmoja siitä, että raportti kertoo täysin väärin monesta asiasta. Esimerkiksi yrittäessään väittää tai vihjata modernien viljelymenetelmien puolustajien, kuten Per Pinstrup-Andersenin taI Vaclav Smilin, muuttaneen kantaansa.
Jos jotain konkreettista uutta asiassa olisi löydetty, olisi se varmasti esillä varsinaisilla tieteellisillä foorumeilla eikä ainoastaan tällaisen järjestölehden artikkelissa. Tällaista ei ole näkynyt. FAO on edelleen kannallaan, jossa se tukee moderneja menetelmiä. Afrikan maiden NEPAD-järjestö järjesti kesän alussa suuren ”huippukokouksen”, jossa päätettiin toimenpiteistä keinolannoituksen lisäämiseksi maanosassa.
Luomu puolittaa satotason
Virallisten tilastojen mukaan hehtaarisato Suomen luomutuotannossa vuonna 2003 oli syysvehnällä 47 prosenttia, rypsillä 52 %, perunalla 56 %, rukiilla 59 %, ja kevätvehnällä sekä herneellä peräti 62 prosenttia tavanomaisen viljelyn satotasosta (KTTK 2004). Puolivirallinen kannanotto satotuloksiin on uusi selvitys MTT:ltä (Maa- ja elintarviketalous 44), jossa katsotaan, että viljatilalla tarvitaan luomussa 216 hehtaaria vastaamaan 80 tavanomaista hehtaaria (jotta päästäisiin samaan satomäärään). Tilastojen luvut antavat luomusadoista liiankin ruusuisen kuvan, sillä niissä ei oteta ollenkaan huomioon eräitä "hukkatoimintoja" – valmisteluvaiheita ja välivuosia.
Näännyttävästi on luomulla siis matkaa "keskimäärin 80 prosenttiin" (MT 28.8.), jolla ns. aktivistit vieläpä lupaisivat ruokkia maailman.
Halweil perustaa väittämänsä luomun korkeista satotasoista kahteen tutkimukseen.
Sveitsiläisen aatteellisen säätiön koe on vähintään vanhentunut (vaikka haluaisikin uskoa sen vilpittömyyteen). Siinä saavat 30 vuotta vanhat konstit saavat edustaa "tavanomaista" viljelyä, vaikka olemme edistyneet paljon isoisän ajoista. Koe ei tunne esimerkiksi täsmälannoitusta tai suorakylvöä, jotka tuovat ympäristölle nykyisin merkittäviä etuja. Päätellen kokeen oudon alhaisista typpitaseista, siinä käytetty typpilannoitustaso ei ole ollut lähelläkään kasvien tarpeita. Luomulannoitusta puolestaan edustaa epärealistinen 1,4 kotieläinyksikön lanta peltohehtaarille-tapaus.
Väitettyä "laajaa tutkimuskatsausta" ei taida löytyä ollenkaan. Tekijäksi väitetty professori Pinstrup-Andersen on, päinvastoin, allekirjoittanut vetoomuksen "Tehoviljely suojelee luonnon monimuotoisuutta":
http://www.highyieldconservation.org/ Halweililla on tosin myös käytännön viljelykokemusta yliopistokampukselta USA:sta vuodelta 1997. Opiskelijoiden kahden eekkerin puuhamaalla ruokitaan maailmaa muun muassa antroposofisen uskonnon rituaalien sekä tähdistä ennustamisen avulla (biodynamiikka):
http://www.stanford.edu/group/scfarm/farming_class.html ”Jos kellä on silmä, hän nähköön”. Miksi käytännön havainnot satotasoista ovat kovasti toisenlaisia kuin Lindströmin kertoma? Jos nuo oudot väittämät pitäisivät paikkansa, miksi luomutuote onkaan sitten kalliimpi - eihän sen tuottamiseen tarvita ostolannoitteita eikä torjunta-aineita. Ja miksi extratukikaan on tarpeen? Lindström luo käsityksen kalliita kemikaaleja ja lannoitteita maahan ihan turhan takia roiskivasta typerästä viljelijästä.
Vähemmän satoa, enemmän nälkää
Kehitysmaissa asioiden laita on tuskin toisin.
Lindströmin kritisoima nykyaikainen maanviljely on pystynyt suoranaiseen ihmeeseen. Vaikka maapallon väkiluku on kaksinkertaistunut viimeisten noin 30 v aikana, on väki saatu paremmin ruokituksi. Samaan aikaan väkiluvun nousun kanssa on otettu käyttöön väkilannoitteet ja kasvinsuojeluaineet maataloudessa.
YK:n elintarvikejärjestön FAO:n satotilastoissa vallitsee lannoituksen ja satotason välillä selvä riippuvuus
Suomessa viljan sato on lähes kolminkertaistunut viimeisen 60 vuoden aikana. Siihen saakka viljan sato polki paikallaan (1000-1200 kg/ha), vaikka tunnettiin vuorottelevan viljelyn merkitys ja apilaa Suomessakin käytettiin 1800-luvulta saakka. Ja karjanlanta käytettiin tarkoin pellon hyväksi. Satotason kolminkertaistuminen ”sattui” juuri sinä aikana, jolloin väkilannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö yleistyi. Tämä ns. Vihreä vallankumous toi suunnilleen samantasoisen satotason nousun kaikkiin niihin maihin, jotka ottivat nuo maatalouskemian keinot käyttöönsä.
Nobelisti Borlaug pelasti kasvinjalostuksella miljoonia ihmishenkiä Aasiassa 1960-70-luvuilla, ns. aktivistien raivokkaasta vastarinnasta huolimatta. Hän on taaskin oikeassa: luomuun nojautuminen hävittäisi valtavia luonnonalueita, mutta silti miljardit näkisivät nälkää (MT 28.8.).
Ystävällisesti tulkittuna luomu vähentää sadot Suomessa noin puoleen (melko tehottomasta) tavanomaisesta. Tropiikin maissa luomu ei onnistu aivan niin mainiosti, sillä taudit, tuholaiset ja rikkakasvit ovat siellä paljon pahempi ongelma (johon luomu ei tuo ratkaisua).
Mikäli luomussa todellakin olisi jokin uusi keino oivallus, jota ei tavanomainen maanviljelijä aiemmin tiennyt on se mahdollista ottaa tavanomaisen keinovalikoimaan. Toisin päin homma ei toimi: luomussa kielletään monet hyväksi havaitut keinot sadon määrän ja laadun turvaamiseksi.
Kun luonnontieteiden tosiasioita ja tuloksia kielletään (esim. eläimet pitää ensisijaisesti "hoitaa" homeopatialla), on tulos väistämättä paljon huonompi kuin jos tieteen tuloksia sovelletaan käytäntöön.
Luomu ei ole ratkaisu. Se on ongelma.
(Matti Pekkarinen 18.09.06)
