Laura Kihlström ottaa Etiopia-artikkelissaan (http://www.kepa.fi/uutiset/11004) Kepan palstalla (eli me jatkamme täältä (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=63.msg6109#msg6109), mutta nyt tästä aiheesta) esille merkittävän, huomioon otettavan ilmiön:
QuoteYksi tärkeä asia on 135-sivuisesta asiakirjasta kuitenkin unohtunut: kalorit eivät ole yhtä kuin kylläinen, terve tai tasa-arvoinen kansa.
Se, että onnistutaan tuottamaan omille kansalaisille riittävästi ruokaa, ei vielä tarkoita, että tuotettu ruoka on riittävän ravitsevaa ylläpitämään ihmisten terveyttä tai lasten kognitiivista kehitystä.
Stanfordin yliopiston tutkijat kutsuvat tätä ilmiötä uudessa julkaisussaan (http://ukcatalogue.oup.com/product/9780199354061.do) toiseksi ruokaturvahaasteeksi. Se syntyy, kun kehittyvät valtiot haluavat estää ruokapulan ja nälänhädät ja pyrkivät ruokaomavaraisuuteen investoiden pääosin leipäviljoihin.
Näin kuitenkin luodaan tilanne, jossa viljakasvien kysyntä kasvaa suhteettoman paljon. Se johtuu siitä, että leipäviljojen kysynnän tulojousto on positiivinen. Tämä tarkoittaa, että kun ihminen saa hieman lisää rahaa käyttöönsä, hän myös ostaa enemmän viljatuotteita. Kalliimpiin kaloreihin eli vihanneksiin, hedelmiin ja eläinperäisiin tuotteisiin ei myöskään siirrytä, ennen kuin rahaa on kotitaloudessa huomattavasti enemmän.
Ravitsemuksen kannalta se on kinkkinen juttu, koska yksipuolisesti viljoihin perustuva ruokavalio ei yleensä riitä tyydyttämään välttämättömiä ravintoainetarpeita.
Asia on mitä ilmeisemmin nyt "pinnalla" koska myös IPS julkaisi 8.11.14 uutisen samasta asiasta:
Why Our Food Systems Need to Be More Nutrition-Smart (http://www.ipsnews.net/2014/11/why-our-food-systems-need-to-be-more-nutrition-smart/)
Keskustelu tästä asiasta on nyt avattu, näin (
nyt minulla ei ole mitään
omaa iskevää teesiä sitä, miten tämä ongelma ratkaistaisiin ... ;D)
"Kalliimpiin kaloreihin eli vihanneksiin, hedelmiin ja eläinperäisiin tuotteisiin ei myöskään siirrytä,"
Väärin sammutettu-ilmiö? Mutta salaatti ja vihannekset yleensäkin vaativat viljelyssä paljon vettä, ainakin verrattuna sadon energiasisältöön.
Leipä on ruokaa ja muu on särvintä. Kyllä ravitsemuksen nousu nälänhädästä alkaa leivän ja puuron tuottamisella.
Tuli mieleen: Ituja ja taimia on muotia syödä. Jotain vitamiineja saisi viljapellon oraista? Ei kai itujen ja taimien ja vihannesten tarvitse olla ikkunalaudalla tai ostoskeskuksen (Heikin valokuvassa) edustalla kasvatettuja ja median noteeraamia.
Kihlström tavallaan myös myöntää, että asia on tällainen:
QuoteToinen ruokaturvahaaste ei muodostu ongelmaksi niin kauan, kun suurin osa maan talouskasvusta on riippuvaista matalapalkkaisista aloista, esimerkiksi maataloudesta sekä kukka- ja vaatetehtaista, kuten Etiopiassa on nyt.
Jos ja kun Etiopia kuitenkin haluaa edetä keskitulotason maasta rikkaammaksi, sillä tulee olla terve ja kyvykäs työvoima. Yksinkertaistetaan: anemiasta tai jodinpuutoksesta kroonisesti kärsivä ihminen tuskin perustaa Etiopian piilaakson tai huippututkimusyksikön. Tällaista osaamista kuitenkin tarvitaan siirtymässä vauraaksi maaksi.
Jos tuo hänen mainitsemansa "kysynnän tulojousto" on tuollainen kuin hän kuvaa, niin siinä
voi olla kyse tietämättämyydestä ym. - mutta siinä
voi olla myös kyse siitä, että ihmiset todella
tarvitsevat enemmän tätä perusruokaa. Ihan nälkäänsä. Ja tietävät sen.
***
Onko niin, että jotta ihminen voisi
todella hyvin, ruokaa pitäisi olla niin ylenpalttisesti, että voisi valita? Siis koko ajan vähän
liikaakin? Jolloin "toinen ruokaturvahaaste" ja siihen vastaaminen ei olisi sitä, että muutettaisiin (kehitysmaissa) heidän dieettiään, vaan sitä, että myös
heillä olisi sama valinnanvara kuin
meillä?Selvennys 13.11.14: Siis "toiseen ruokaturvahaasteeseen" vastaaminen
edellyttäisi sitä, että olisi jo vastattu ensimmäiseen? Ja jos näin olisi tapahtunut - tuohon toiseen vastaaminen tapahtuisi ikään kuin vähän ... itsestään? Mitä nyt vähän asiaa tuupittaisiin eteenpäin (ja jotensakin näin se on tapahtunut Suomessakin):
Quote"Käytännössä toiminta merkitsisi valtion toimeenpanemaa ruohonjuuritason ravitsemusopetusta kouluissa ja kylissä sekä peruselintarvikkeiden fortifiointia ja viljelyn monipuolistamisen edistystä."
Luultavasti edes valtiota ei tässä kaikessa niin tarvittaisi, kyllä
kauppiaatkin osaisivat asiaa edistää. Ja (kaupallinen) media: vrt. vaikka Suomen iltapäivälehdet. jotka eivät juuri ilmesty ilman ainakin yhtä juttua (jonkin) ruoan terveellisyydestä.
Loogisesti Kihlström/Stanfordin yliopisto on muuten samaa mieltä kuin mitä minä edellä retorisesti kysyin:
Quote"Stanfordin tutkijoiden mukaan paras aika toimia ravitsemuksen suhteen on silloin, kun maat ovat ratkaisseet perinteisen ruokaturvaongelmansa eli tuottavat tarpeeksi kaloreita. Etiopian hetki on lähivuosina käsillä."
(lihav. HJ)
Eli ravitsemuksen parantaminen alkaa siitä, kun ruokaa aletaan tuottaa -
liikaa!
Tässä IPS-artikkelissa YK-pääjohtajat (FAO:n ja WHO:n) yrittävät sitten ratkaista tavallaan kerralla
kaikki ruokaan liittyvät ongelmat maailmassa:
OPINION: Now Is the Time to Tackle Malnutrition and Its Massive Human Costs (http://www.ipsnews.net/2014/11/opinion-now-is-the-time-to-tackle-malnutrition-and-its-massive-human-costs/)
Niin tuon varsinaisen nälän kuin piilonälän (eli otsikkomme aiheen) kuin epäterveelliset ruokatottumukset kuin liikalihavuuden. Jopa riittävästä liikunnasta muistutetaan!
Ei ole kovin analyyttistä tekstiä.
Ilman muuta näin täytyy tehdä ...
QuoteOur food systems are simply not sustainable or healthy today, let alone in 2050, when we will have to feed more than nine billion people. We need to produce more food but also nutritious food and to do so in ways that safeguard the capacity of future generations to feed themselves.
Put simply: we need healthy and sustainable food systems " that produce the right balance of foods, in sufficient quantity and quality, and that is accessible to all " if we want to lead healthy, productive and sustainable lives.
... mutta eipä artikkelissa sitten oikeastaan muuta sanota kuin että näin täytyy tehdä.
PS. Jos on näin (lihavoinnit HJ) ...
QuoteFood production has tripled since 1945, while average food availability per person has risen by only 40 percent. Our food systems have succeeded in increasing production, however, this has come at a high environmental cost and has not been enough to end hunger.
... niin onko se juuri
"ruokasysteemi", josta tässä kehityksessä pitäisi etsiä syitä, puutteita ja parantamisen varaa? Eikä suinkaan jostain muualta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Maailman_v%C3%A4kiluku)?
Samantyyppinen totalistinen linja kuin edellä on sitten tässäkin:
Tutkimus: Länsimainen ruokavalio uhkaa sekä planeettaa että terveyttä (http://www.maailma.net/artikkelit/tutkimus_lansimainen_ruokavalio_uhkaa_seka_planeettaa_etta_terveytta)
Kummatkin artikkelit liittyvät tällä viikolla järjestettävään kansainväliseen ravitsemuskonferenssiin (http://www.fao.org/about/meetings/icn2/en/). Kaikki asiat liittyvät ruoan ravitsevuuteen, niiden mukaan. Joten, jotta saataisiin maailman asiat kuntoon, muutetaan ravitsemusta. Ja enää ei olekaan kyse siitä, että köyhissä kehitysmaissa olisi yksipuolista, vitamiineista ym. köyhää ravintoa, ja sitä kautta "piilonälkää", joka olisi poistettava, ei, vaan koko maailman ja myös länsimaiden ruokavaliossa on tehtävä vallankumous.
Minä kyllä luulen, että tuolla tavalla "yritetään haukata liian isoa palaa". Mutta niinhän vallankumousyrityksissä hyvin usein tehdään ... 8)
PS. klo 7:10: Sitä ei ihan tässä kyllä sanota (lihav. HJ) ...
QuoteTutkimuksen mukaan vuoteen 2050 mennessä ihmiskunta saattaa kuluttaa jopa 50 prosenttia enemmän eläinperäisiä tuotteita kuin nykyään. Se vaatisi lisää maata, tuhoaisi elinalueita ja lisäisi ympäristömyrkkyjen käyttöä.
... mutta siinä
saattaa olla "rivien välissä" ajatus, että mieluummin maailmalle kasvisruokaa luomuna kuin eläinperäisiä tuotteita tehoviljelyllä ... ;D
Kirjoituksessa ja koko ideassakin vähän "haisee" tietty "ekoimperialismi": nyt kun tuollainen kulutus on leviämässä kehitysmaihin, nyt se on pahasta ...
Niin, jopa limonaadit (http://www.ipsnews.net/2014/11/big-soda-challenged-on-world-diabetes-day/) tuntuvat olevan erityisen pahasta, jos ne leviävät kehitysmaihin ja köyhät pääsevät niihin käsiksi.
Pelkäänpä pahoin, että tässä ...
Democratising the Fight against Malnutrition (http://www.ipsnews.net/2014/11/democratising-the-fight-against-malnutrition/)
... yritetään tuoda vanhoja tuttuja "suuren ruokasodan" rintamalinjoja myös tähän
ravitsemuskysymykseen. Nyt "demokratisoinnin" nimen alla ajetaan puolisalaa mutta tosiasiassa sitä vanhaa, jo "ruokasuveriniteetti"-ideologiasta tuttua linjaa, että kaikkea maatalouden modernisointia ja tieteen soveltamista vastustetaan.
Jotenkin tämä linja "tuoksuu" (joitakin "kertovia" sanoja ja ilmaisuja olen lihavoinut):
QuoteThis gave the opportunity to social movements, “including a vast array of stakeholders such as peasants, fisherfolk, indigenous peoples, women, pastoralists, landless people and urban poor to have their voices heard and be able to discuss with NGOs, academics and nutritionists,” Valente explained.
QuoteA powerful Declaration submitted by the CSO Forum on the final day of ICN2 called for a commitment to “developing a coherent, accountable and participatory governance mechanism, safeguarded against undue corporate influence … based on principles of human rights, social justice, transparency and democracy, and directly engaging civil society, in particular the populations and communities which are most affected by different forms of malnutrition.”
According to Valente, malnutrition is the result of political decisions and public policies that do not guarantee the human right to adequate food and nutrition.
In this context, the CSOs stated that “food is the expression of values, cultures, social relations and people’s self-determination, and … the act of feeding oneself and others embodies our sovereignty, ownership and empowerment.”
QuoteWhat needs to be addressed, he said, are not only the “symptoms of malnutrition”, but also resource grabbing, the unsustainable dominant food system, the agro-industrial model and bilateral and multilateral trade agreements that significantly limit the policy space of national governments on food and nutrition-related issues.
But, according to Valente, “things are changing” " civil society organisations have organised around food and nutrition issues, the food sovereignty movement has grown in resistance since the 1980s and societies are now demanding action from their governments in an organised way.
Puhetapa muistuttaa kovasti Olivier de Schutterin puhetapaa (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=156.msg5206#msg5206) - ja netistä löytyykin tieto, että mainittu järjestö (http://www.fian.org/) onkin ollut hänen kanssaan tiiviissä yhteistyössä! Ja kyseisen järjestön "äiti" on FoodFirst (http://en.wikipedia.org/wiki/Food_First_Information_and_Action_Network) - jonka järjestön linjanvedot me kyllä jo tiedämme.
Mitä mieltä ollaan?