Eikö, Matti, sinun kannattaisi ryhtyä kilpailemaan tämän "Kaupunkilaisten oma pelto" -idean kanssa?
Perusta maalaisten oma toimisto tai tehdas! Maalle! Lehmät lypsettyään tai mitä kaikkea lienee tehtyään, maajussi (tai "-justiina") pääsisi iltaisin ja/tai viikonloppuna rentoutumaan aidon kaupunkilaismiljöön parissa, ja pääsisi ihan itse tuottamaan tarvitsemiaan kaupunkituotteita! (Ja sellaisiakin, joita ei tarvitsekaan!)
Muistikuvani mukaan siellä Alapitkällä oli joku sellainen joutomaan oloinen, johon pieni kaupunki olisi helposti perustettavissa. Autan kyllä, varsinkin toimistopuolessa, jossa on kokemusta.
Joo tuossa on ideaa... ja tänne mahtuisi jopa sen verran laaja kaupunki, että sen sisään voisi perustaa kyseisen kaupungin oman maaseudun. (Ettei kaupunkilaisen tarvitse lomailla junttilandella.) Ja sen sisään ehkä vielä pienehkö kaupunki ja sinnekin vielä siirtolapuutarhaa.
Ja tietysti karjaa pitää maaseudulla olla. Syntyy todellinen maalaistunnelma vahvoine tuoksuineen. Lehmiä niin että livettää. Suomi on tässä asiassa jäänyt kehityksessä pahasti jälkeen Intiasta. Haloo, Jorma Ollila
Taisin lipsahtaa kyllä väärille urille äsken. Joo siis ajatus, että maaseutu puolestaan tuottaisi sitä, mihin tähän asti on tarvittu "oikeaa kaupunkia".
Maaseudun omassa sisäisessä kaupungissa, Savon salolle perustetussa... pitäisi siis tuottaa:
- kärkevää arvostelua, että ruoka on peffasta ja väääärin tuotettua. Ja malmit ja puutavara yms. Kyllä täältä löytyy tuommoiseen arvosteluun pystyvää väkeä. (http://www.kaivos2030.fi/author/hannuhyvonen/)
- mediaseksikästä viihdetaiteilijaakin alkaa olla maaseudun tarpeiksi omasta takaa. (en nyt puhu omista jälkeläisistäni kylläkään)
- rohkeaa väkeä laatimaan tiukat säännöt elämiselle, varsinkin maaseudulla? Vaatimaan, että marjoja ja sieniä olisi ympärivuoden saatavilla, ja mielellään pikitien varrella levähdyspaikan penkoilla.... Kyllä maaltakin löytyy noin ajattelevia... punaviher-ongelmaisia
... mutta kyllä pidemmän päälle maatiloilta puuttuu asiakkaita, jos kaupunkiväkeä ei olisi: Kuka söisi pellon sadot, ja kuka käyttäisi sen kaiken vessapaperimäärän, johon metsästä raahaamamme puu riittää... ja energiapuutakin...
Ei ole tarkoitus kehittää vastakkainasettelua, vaan (Dodolaisillekin) olisin valmis ehdottamaan, että erikoistuisimme kukin siihen, mitä elämäntilanne parhaiten mahdollistaa. Maatila ja maaseutu ei suinkaan ole sekään omavarainen: tarvitaan koneet, energia, monenlaisia tuotantopanoksia, infrastruktuurin ylläpito jne.
Heikin ehdotusta voisi pohtia kolmanneltakin kantilta… vieläkin positiivisemmin:
Pääkaupunkiseudun "kaupunginsisäinen maaseutu", DODO, tuottaa miljoonan asukkaan keskellä, nurkkapielissä ja ikkunalaudoilla, ruokaa suunnilleen yhden ihmisen tarpeiksi.
Samaa logiikkaa soveltaen, suunnilleen samalla hyötysuhteella, koko Suomen maaseutu voisi luoda (vaikkapa Alapitkän tienoille Savoon) elämys-kokeilukaupungin, jonka väkiluku on yksi.
Tämä "väestö" voisi vaihtua, mutta kerrallaan siis vain yksi. Todennäköisesti kokeilusta tulisi paljon myönteisiä havaintoja ja uusia innovaatioita:
- liikenneonnettomuudet jäisivät vähäisiksi.
- kaikki liikennevalot olisivat vihreitä. (tämähän kuulostaa tosi hienolta?) Liikenne on sujuvaa ja samalla saadaan huomattava säästö, kun laitteistot ovat yksinkertaisempia.
- oikeastaan ajokorttiakaan ei tarvittaisi (kuten kaupunkiviljelyssä ei tarvita mitään osoitusta viljelytiedoista ja taidoista)
- ilmanlaatu pysyisi hyvänä, ja paikallinen, henkilökohtainen pikkupäästö ei aiheuttaisi paniikkia.
- ja varsinkin: melu, järjestyshäiriöt ja suoranaiset tappelut olisivat tosi harvinaisia.
… toisaalta haittojakin olisi. Esimerkiksi kovin turhauttavaa olisi järjestää (edes ajankuluksi) vaikkapa AntiMonsanto-mielenosoituksia. Ja pysäköintivirhemaksutulot tyrehtyisivät. Itseään kai ei voi sakottaa? Ja myynti- ja lipputulot erinäisissä tapahtumissa tyrehtyvät, kun kaikki toimisi itsepalveluperiaatteella. Ja entäs valojen sammuttelu, kun alkaa viikonlopun vietto maalla? Kovin isoa yhden hengen kaupunkia ei passaa tehdä.
MUTTA kaiken kaikkiaan: ennakkoluulottomuudessaan kokeilemisen arvoinen idea, vai?
Tällä kuvailemallani kaupungilla pääsisi ennätysten kirjoihin, sillä paljoa paremmaksi ei voi enää panna. (Tsernobyliä (oikeammin Prypjatin kaupunkia) ei hyväksytä, kun se tulos on saavutettu arveluttavin keinoin)
Mainittakoon vielä, että täällä Savossa, Iisalmessa, on maailman pienin ravintola, Kuappi. Siinä on 2 istumapaikkaa. http://www.olutmestari.com/?Kuappi .
Suattaapa olla että ajan myötä väestökato johtaa siihen, että sekä Iisalmen että naapurikaupungin Kiuruveden asukasluku putoaa ylläkuvatun ihannekaupungin tasolle. Silloin Kuappi pystyy kahvittelemaan molempien kaupunkien asukkaat yhtä aikaa! Itsepalveluperiaatteella.
Siis nykyään katsotaan, että kaupunkiviljely ja -maaseutu on järkevä, jopa palkitsemisen arvoinen idea… siis kun pystytään suuren kohun saattelemana ja satojen (?) ihmisten työpanoksella, käyttäen tiiviisti asutetun kaupungin vähäiset vapaat pientareet viljelyyn, tuottamaan noin yhden ihmisen vuotuista tarvetta vastaava määrä ruokaa. Välittämättä ollenkaan puuhastelun tehottomuudesta ja hinnasta. Ja ympäristövaikutuksiin on luettava mm autoilu, koska useinkaan ei ole kyse oman asunnon ikkunalaudalla tapahtuvasta viljelystä.
Suunnilleen yhtä järkevä on kuvailemani, tulevaisuuden yhden hengen kaupunki. Ei hullumpi. Siinä on satojen ihmisten työpanoksella saatu aikaan yhdelle ihmiselle kaupunki, katuineen, liikennevaloineen yms. Vailla tavallisen kaupungin liikennehuolia ja hälinää.
Molemmista löytyy paljon hyviä puolia. Ajattele positiivisesti, tai ei ollenkaan!