Synteettisen typpilannoitteen historia ja tulevaisuus

[Heikki Jokipii]

Kyse on muistakin kuin typpilannoitteista, mutta niistäkin puhutaan tässä:

Vihreä ammoniakki ei poista ravinnekierrätyksen tarvetta – ”Muuhun kuin maakaasuun nojaava ammoniakin tuotanto olisi enemmän kuin tervetullutta”

Ensin tämä:

Suomessa fosforilannoitustarpeesta 90 prosenttia voitaisiin kattaa kierrätyksellä.

Siitä ja sen hankaluuksista fosforitriidissämme. Mutta tämän pessimismin halusin tuoda tuosta esille:

Laajamittainen siirtymä vihreään vetyyn vie kuitenkin aikaa, Niskanen sanoo. Optimististen skenaarioiden mukaan maailmanlaajuisesti ammoniakin tuotannosta neljännes voisi olla vihreään vetyyn perustuvaa vuonna 2040.

Tavoitteen maali liikkuu koko ajan. ”Ammoniakin globaali tuotanto kasvaa, mutta niin kasvaa kysyntäkin.”

Tämähän siitä seuraa:

”Ravinnehuoltovarmuuden kannalta typpi on kriittisin ravinne. Se on myös geopoliittisesti merkittävin”, Niskanen sanoo ja viittaa Euroopan riippuvuuteen Venäjästä kaasussa ja lannoitteissa.

”Muuhun kuin maakaasuun nojaava ammoniakin tuotanto Euroopassa olisi siis enemmän kuin tervetullutta.”

Vrt. optimismini teknisen kehityksen suhteen juuri edellä.

[Heikki Jokipii]

YLE:

Suomeen suunnitteilla jättimäinen vetyinvestointi – lopettaisi kokonaan ammoniakin tuonnin Venäjältä

Tavoitteena on tuottaa vetyä ja ammoniakkia niin paljon, että Suomesta tulisi omavarainen ammoniakin tuotannossa. Se lopettaisi lannoitteiden raaka-aineiden tuonnin Venäjältä kokonaan.

Suomalainen Green North Energy suunnittelee vihreän vedyn ja ammoniakin tuotantolaitosten rakentamista Poriin ja Kemiin. Laitoksissa hyödynnettäisiin Naantaliin rakennettavan vety- ja ammoniakkilaitoksen konseptia.

Samalla Suomesta tulisi omavarainen lannoitteissa tarvittavan ammoniakin valmistamisessa, ja raaka-aineiden tuonti Venäjältä loppuisi. Ammoniakkia on tuotu Venäjältä Suomeen koko Ukrainan sodan ajan, koska sitä ei ole suuria määriä mahdollista saada Suomeen muualta.

Yritys suunnittelee Naantaliin vastaavaa tuotantolaitosta, joka olisi mallina myös Porin ja Kemin laitoksille. Naantalissa tuotanto on tarkoitus käynnistää vuoden 2027 lopulla.

Porin ja Kemin laitokset valmistuvat aikaisintaan 2030-luvun alkupuolella.

Mutta miksi aloittaa tavallaan aivan alusta? Mikä on esimerkikiksi tämän hankkeen kohtalo?,

[Heikki Jokipii]

Tämä on tärkeä juttu. Ja typpilannoitteen ympärillä se asia pyörii.

Ministeri Essayah: EU:n proteiiniomavaraisuutta on vahvistettava

”EU:n oma korkeaproteiinisen kasvivalkuaisen tuotanto ei ole ollut riittävää. Covid-pandemia ja Venäjän hyökkäyssota ovat ikävällä tavalla konkretisoineet EU:n liiallisen riippuvuuden valkuaisen tuonnista ja sen tuomat riskit. On tärkeää vähentää tuontiriippuvuutta erityisesti fossiilisessa energiassa, lannoitteissa ja valkuaisrehun raaka-aineissa”, ministeri Sari Essayah kertoi aiheen  taustoista.

(lihav. HJ)

Ei tule kuitenkaan esille, että asiaa aiottaisiin yrittää luomukonstilla.

[Heikki Jokipii]

Tämäkin liittyy viime kädessä typpilannoitteeseen. Ja sen tulevaisuuteen:

Omavaraisuus, ruokaturva ja huoltovarmuus – sisällöltään toisistaan eroavat käsitteet sekoittuvat keskustelussa herkästi

Suomessa ruoan omavaraisuus on Luken laskelmien mukaan 80 prosenttia, mutta tuotantopanosten osalta emme ole omavaraisia. EU rajoittaa Suomen mahdollisuuksia säädellä ulkomaankauppaansa, joten ruokaomavaraisuus riippuukin pitkälti kuluttajien ostopäätöksistä, muistuttaa Kaisa Karttunen.

Maakaasua ei tietääkseni ole Suomessa löydettävissä. Mutta monta muuta asiaa on tehtävissä.