Ja tähän perään oma pohdintani:
***
Onko olemassa sellaista tutkimusta, jossa kriittisesti tarkasteltaisiin, hyödyttääkö tämä lähiruoan suosiminen lopulta alueellisesti, alueita, "maakuntia"?
(Vaikka jättäen pois koko maan näkökulman, eli suomalaisen contra ulkomaisen ruoan näkökulman?)
Minun arkijärkeni kun sanoo, että jos maakunta A päättää ostaa vain/pääosin/enemmän maakunnasta A, se samalla vähentää aiempia ostoksiaan maakunnista B, C, D jne. Jotka tietysti voivat tehdä saman - jolloin heidän ostoksensa maakunnasta A romahtavat! Kun ostosten määrä kun pysyy yhteensä samana, pysyy myös työllisyys yhteensä samana jne. Kyseessä on siis lopulta nollasummapeli. *)
Saavutettiinko tällä mitään? Onko paikallinen kansanedustaja, joka on tarmokkaasti puolustanut alueensa "lähiruokaa", tällä toimeliaisuudellaan lopulta yhtään hyödyttänyt edes vaalipiiriään? Saati koko valtakuntaa.
***
Minulle tulee mieleen ne entiset ajat, jolloin kunnat tekivät kaikkensa, jotta vaan saisivat työpaikkoja, rakensivat teollisuushallin jne. Ja kilpailivat toistensa kanssa, ja antoivat hallit ym. "asevelihintaan". Ja sitten tulivat luikuriyrittäjät, korjasivat voitot, ja tekivät konkurssin, tai muuten vain lopettivat. Hallin velat jäivät kunnalle, ja työttömät. Tässä "lähiruoassa" on nyt kaikki ainekset samaan, luulen. Vaikka ehkä pienimuotoisemmin.
_________________
*) eli voittaa voi vain, jos saa oman maakunnan tuotteet tämän lähiruokainnostuksen varjolla kaupaksi - Helsingissä. (lisäys 31.8.13)