Köyhyyden yksi syy: työn tuottamattomuus

[Heikki Jokipii]

Kansalaisjärjestöjen tässä esitteessä mainitaan Kirkon Ulkomaanavun toiminta Liberiassa esimerkkinä nälän poistamiseksi tehdystä työstä. Ehkä vähän tahattomasti sen omilta sivuilta paljastuu, miten kunnianhimottomia, vaatimattomia sen tavoitteet sitten kuitenkin ovat:

Kuokkia ja siemeniä perheille Liberiassa

Kuokkia!

Samoin tässä itsessään hienossa projektissa voimme päätellä, mitkä keinot on asiasta poissuljettu:

Viljelykoulu auttaa alkuun Liberiassa

Kyläläiset ovat kokoontuneet yhteiselle pellolle kitkemään ja hoitamaan ruohokatoksen alle lavalle perustettua taimitarhaa.

Naisten kuokat viuhuvat, kun he antavat rikkaruohoille kyytiä.

(Samasta kertoo jutun kuvitus.)

Eikä tätä asiantilaa esitetä muutettavaksi, se esitetään ikäänkuin reunaehtona, johon on vain sopeuduttava:

Suurin osa maaseudun viljelijöistä elää lähes omavaraistaloudessa. Oman pellon tuotteiden myynti antaa usein ainoat rahatulot.

Tietysti vastaväitteeksi voisi esittää sen vanhan (sosialidemokraattisen) sloganin, että siitä on lähdettävä, missä ollaan, mutta silti tuossa kyllä visioiden puute on silmiinpistävää.

[Heikki Jokipii]

Tämä on Kepalle nyt kokonaan uudenlainen artikkeli. Mielestäni en ole tällaista kertaakaan nähnyt, vaikka olen yli 15 vuotta sivustoa seurannut:

Afrikan tulevaisuutta rakennetaan teollistumisen varaan

Tämä on siinä sentään tuttua, suositellaan kuitenkin asiaan vihreämpää mallia:

Afrikan talouskomission mukaan jälkijunassa matkustamisessa on tiettyjä etuja. Afrikan maat voivat kopioida onnistuneita ratkaisuja ja välttää muiden virheitä. Jos teollisuudesta tehdään ensiyrittämällä vähähiilinen, energiapihi ja ilmastonmuutokseen sopeutettu, säästyy valtavasti rahaa.

Talouskomission vuoteen 2050 ulottuvissa skenaarioissa "vihreä teollistuminen" päihittää nykytrendien jatkumista kuvaavan mallin mennen tullen, oli mittarina sitten ympäristökestävyys, bruttokansantuote henkeä kohden tai köyhyyden ja eriarvoisuuden väheneminen.

Mallin toteutuminen edellyttäisi energiajärjestelmien, koulutuksen ja kuljetusyhteyksien täysremonttia sekä alueellisen yhteistyön tiivistämistä.

Eli kuitenkin kutsutaan tappeluun toinen käsi taskussa, vaikka sitten väitetäänkin, että tappelu sujuu siten paremmin. Hiukan harhaanjohtavasti asiaa sanotaan myös "vihreäksi vallankumoukseksi", vaikka se käsite on jo vakiintunut tarkoittamaan toista asiaa.

[Heikki Jokipii]

Sitten on näinkin:

Tutkimus: Miljoonien naisten ja tyttöjen aika menee vedenkannossa

Ja sitten erityisesti tuodaan esille, kuten jo otsikossakin (lihav. HJ):

Vedenkanto kehitysmaissa mielletään usein naisten työksi, ja tutkimus vahvistaa sen: vedenkanto lankeaa etenkin aikuisten naisten kontolle.

Päättäväinen linjanvetomme: sen ei pidä olla kenenkään työtä. Sukupuolten tasa-arvo ei tuossa pelasta mitään.

[Heikki Jokipii]

Maakysymyksestä, Bangladeshissä

Addressing the Land Question

The average size of land holding is a meagre 0.6 hectare. For a country that is yet almost completely dependent on agrarianism as part of its economy, that is a terrible figure.

Hirvittävä luku on. Mutta jos tuo on keskiarvo, en oikein käsitä, miten asia sitten paranisi tuota maata uudelleen jakamallakaan.

(Jatkan klo 15:) Kun tuossa kirjoituksesssa selvästikin on huoli siitä, että tilat suurenevat!

Vai onko? Selvää iloa siinä ei kuitenkaan ole tuotantorakenteen muuttumisen johdosta. Ei, vaan tuota yllä olevaa siteerattua lausetta edeltävä oli (lihav. HJ):

Almost 56 percent of the entire population is functionally landless, getting by either through odd jobs or becoming part of the industrial division of labour.

(lihav. HJ)

Eli kaikki nuo muut työt ovat kuitenkin "kummallisia", toisarvoisia siihen nähden, että saisi tuon palan maata? Vai onko tuossa jo kuitenkin hyväksytty kunnialliseksi vaihtoehdoksi teollisuuteen työllistyminen?

Jos (CIA:n) World Factbookin mukaan maatalous maassa työllistää 47% työvoimasta, mutta tuottaa kansantuotteesta vain 18%, sen osuuden lisääminen ei näyttäisi lupaavalta tieltä maan vaurastuttamiseen. Ainakaan siten, että noita mikrotiloja lisättäisiin? Vaikka heillä olisi turvattu oikeus tuohon mikropalstaansa.

[Heikki Jokipii]

Kuvitusperinne IPS:n uutisissa jatkuu samanlaisena, tässäkin [...]

Se perinne on tiukassa. Tämä uutinen on sinänsä neutraali, eikä esim. yritä puhua luomun puolesta ...

Turning to Agriculture

... mutta siinäkin vain eteläsudanilaisrouva käsin (vai onko sentään joku pikkukuokka hänen kädessään? Vaikea kuvasta erottaa.) poistaa rikkaruohoja pellostaan.

Näin tiukassa se on. Tässä IPS-uutisessa on kuvassa kaksi lasta kuokkimassa, vaikka kuvateksti sitten on (lihav. HJ):

Peter Mcharo's two children digging their father’s maize field in Kibaigwa village, Morogoro Region, some 350km from Dar es Salaam. Mcharo has benefitted greatly from conservation agriculture techniques.

Kun "conservation agriculture" eli CA-viljely eli suorakylvö tarkoittaa juuri sellaista tekniikkaa, jossa maan muokkausta vähennetään, myös rikkakasvien torjunnan yhteydessä. Ja rohkeasti turvaudutaan torjunta-aineisiin.

Vasta sitten tuo viljelijäisä on todella "suuresti" hyötynyt tästä uudesta tekniikasta, kun hän voi käskeä lapsensa tuolta pellolta läksyjen ääreen (tai vaikka jalkapalloa pelaamaan).

[Heikki Jokipii]

On tätä kuvitusperinnettä muuallakin kuin IPS:n jutuissa. Demokraatti-lehdessä oli ihan hyvä juttu otsikolla "Minne menet, kehitysyhteistyö", joka tarkasteli sen tilannetta nyt, kun määrärahat ovat pienentyneet.

Siinä oli kuva ja kuvateksti:

Nicaraguassa on kehitetty uusia toimeentulomuotoja maanviljelijöiden pienille osuuskunnillle.

Ja kuvassa oli mies kyntämässä peltoa härkäparin kanssa!

Kyllä kuvittelisi, että juuri osuuskunta kykenisi yhdessä hommaamaan itselleen traktorin. Jolla hoitaa koko osuuskunnan kynnöt. Ja sillä korvaisi useampiakin härkäpareja, jotka ruokaansa vaativat jopa noin hehtaarin kukin. Jotka sillä traktorilla voisi kyntää ihmisravintoa tuottamaan.

Joka tapauksessa härkäpari ei kyllä näytä kovin "uudelta toimintamuodolta"!

(Asia on kyllä voinut mennä niinkin, kun Demokraattikin silloin tällöin julkaisee IPS:n uutisia - eli on siis IPS:n asiakas - että lehti on käyttänyt IPS:ltä saamaansa eli ostamaansa kuvaa.)

[Heikki Jokipii]

Afrikan maatalous toimii naisenergialla

Vuonna 2015 Afrikkaan tuotiin ruokaa lähes 32 miljardilla eurolla enemmän kuin sitä meni vientiin. Asiantuntijoiden mielestä maanosan potentiaali on jotain aivan muuta. Noin 60 prosenttia maailman viljelykelpoisesta maasta sijaitsee Afrikassa, työvoimasta yhtä suuri osuus toimii maataloudessa ja tuottaa noin kolmasosan maanosan yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta.

Miksi siis näin on? Vastauksia on monia, kehnosta infrastruktuurista ja huonosta hallinnosta heikkoon tuottavuuteen. Yhdessä ne vaikeuttavat viljelijöiden vaurastumista. Lisäksi koko maatalouselinkeinon selkärangan muodostavia naisia syrjitään esimerkiksi maanomistajuuskysymyksissä ja tukien saajina.

Kuten edeltä voitte nähdä, korostaisin ennenkaikkea tuottavuutta. Vaikka kaikki ongelmat ovat sinänsä olemassa. Ellei tuottavuutta kehitetä, valuu tuo - jo kliseeksikin muodostunut - naisenergiakin hukkaan. Ja kuvassa olevan naisen tytärkin jatkaa samaa tuottamatonta käsin tuhertamista kuin hänkin. (Ja saa siinä juuri - selkärankansa kipeäksi!).

Mutta kyllä tuo artikkelikin siihen viittaa (lihav. HJ):

Lähtipä Afrikka tavoittelemaan ruokaomavaraisuutta ja nettovientiä millä keinoin tahansa, Albert Kanga ja hänen kaltaisensa ovat jo käynnistäneet muutoksen. Kiitos siitä kuulu ainakin osittain Maailmanpankin tukemalle Länsi-Afrikan maataloustuottavuuden ohjelmalle (WAAPP).

Viljelijä Kanga näkee Afrikan tulevaisuuden valoisana. "Uudet lajikkeet ja kastelutekniikat, joita WAAPP on tuonut ulottuvillemme, ovat tehneet minusta esimerkkitapauksen", sanoo Kanga, joka nykyään myy tuotteitaan paitsi paikallisille supermarketeille myös kansainvälisille markkinoille.

Hiukan huonosti muuten rakennettu tuo artikkeli otsikkonsa näkökulmasta, jos esimerkiksi tällaisesta edistyksellisestä viljelijästä on valittu mies.

***

Jutut eivät tällä kertaa olleet samassa lehdessä, mutta verrataanpa siihen, miten Kansan Uutiset - joka usein julkaisee IPS:n juttuja, kuvituksineen! - suhtautuu hyvin myötämielellä suomalaisen maatalouden koneellistumiseen ja tuottavuuden parantumiseen:

ONKO MAALLA TODELLAKIN MUKAVAA?

PS. Ehkä menee jo saivartelun puolelle, jos sen artikkelin kuvasta toteaa, että tuollaista aitaa ei maalta enää taida juuri löytyä muualta kuin museoalueilta tai maatilamatkailutiloilta ...

[Heikki Jokipii]

Äkkiseltään tämä tuntuu ihan hyvältä idealta ...

HONDURASIN SYRJÄKYLIEN KOULULAISET KASVATTAVAT KOULURUOKANSA ITSE

... kunnes muistaa, että tuo oli käytäntö Suomessakin - vuosikymmeniä sitten! Ja tulkittiin kyllä köyhyydeksi, että maalaiskoulujen oli itse kasvatettava osa kouluruoastaan omilla kasvi- ja perunamaillaan. Ja oltiin sitten aikanaan iloisia kun tästä päästiin eroon. Ja opettajat voivat keskittyä opettamiseen, ja lapset oppimiseen.


PS. 3.6.16: Ja mikä siinä on, että ei tuollaisessa toiminnassa, maatalouden alueella, koskaan kiljaista sitä, mikä kiljastaisiin kaikissa muissa yhteyksissä: lapsityövoiman hyväksikäyttöä!!!

[Heikki Jokipii]

Tämän IPS-artikkelin pääasiana on kuivuus, ja miten siihen varautua, mutta tiukassa on tämä ajattelutapa siinäkin:

Kuivuus pahin uhka Afrikan ruokaturvalle

"Korkea työttömyys ja talouden alamäki tarkoittavat sitä, että ihmisten paras keino ruuan hankkimiseen on kasvattaa sitä itse. Sen tukeminen taas on tepsivintä apua maanosassa, jonka asukkaista 70 prosenttia elää maataloudesta", sanoo FAOn toimintaa eteläisessä Afrikassa koordinoiva David Phiri.

Varmasti lyhyellä tähtäimellä noin onkin, mutta tavallaan tässä "sementoidaan" se, että tästä eteenkinpäin siellä "asukkaista 70 prosenttia elää maataloudesta". Ettei siis korkealle työttömyydelle ja talouden alamäelle voi oikeastaan mitään tehdä.

Ihan tumput suorina ei aiota kuitenkaan olla, eikä tukea perinteisiä maatalouden harjoittamisen tapoja:

FAO haluaa toimittaa afrikkalaisille kuivuutta kestävien ruoka- ja rehukasvien siemeniä ja opettaa heille ilmastonkestäviä työmenetelmiä, kuten ympäristöä säästävää viljelytekniikkaa.

FAO:n kohdalla tuo voi hyvin tarkoittaa myös muuntogeenisiä lajikkeita. Ynnä suorakylvöä, vaikkapa glyfosaatinkin avulla.

[Heikki Jokipii]

Kansan Uutiset julkaisi tuon saman artikkelin, ja se on ottanyt tavakseen (joka on oikein hyvä tapa, kiitos vielä, jos en ole ennen kiittänyt!) linkata alkuperäiseen, joka tuossa tapauksessa oli siis tämä:

War on Climate Terror (I): Deserts Bury Two Thirds of African Lands

Siitä saamme varmistuksen, että suorakylvöä, CA-viljelyä todellakin suositeltiin:

FAO urges investments that equip communities with the ability to produce drought-tolerant seed and fodder, along with climate-smart agriculture technologies like conservation agriculture. The aim is to enable rural families to build resilience and prepare for future shocks, especially that more challenges are still to come.

(lihav. HJ)

GMO-lajikkeet eivät tulleet erikseen esille, mutta muualta tiedämme, ettei FAO niitä vastusta. Tosin - poliittisesti tasapainottelevana - ei niitä aktiivisesti mainostakaan. Muualta tiedämme myös, että geenitekniikka on oiva väline kehittää näitä kuivuutta kestäviä lajikkeita.

[Heikki Jokipii]

Tämä asia saattaa olla yhtäaikaa sinänsä totta ...

Talouskasvu ja teknologiset innovaatiot eivät hyödytä kaikkein köyhimpiä

... että myös ajattelutapana ja sovellettuna vaarallinen.

Erityisesti teknologian ja innovaatioiden tuominen kehitysmaihin on nyt suuressa nousujohteessa. Niiden avulla Suomi haluaa rakentaa ja vahvistaa maabrändiään korkean teknologian osaajana.

"Mutta jos maan olosuhteet eivät tue teknologiakehityksen kukoistusta, voi tilanteessa käydä kuten Valmetin traktoreille 80-luvulla. Ne jäivät pelloille ruostumaan."

Eli seuraava askel ja johtopäätös? Afrikkalaiset eivät tarvitse traktoreita? Vieläkään? Vaan parempia kuokkia?

[Heikki Jokipii]

Hooli toteaa:

Tutkija Lauri Hoolin mukaan leikkauspolitiikassa on kyse ideologisesta murroksesta.

"Raha ei kokonaisuudessaan vähentynyt lopulta kovin merkittävästi, vaan ennemminkin se mihin sitä nyt suunnataan, muuttui. Se on puolestaan täysin ideologinen valinta."

Mutta kuinka paljon Hoolin väitöskirjassakin, hänen linjauksissaan on kyse ideologista valinnoista? Kyse on tietysti myös kehityspolitiikan monista tavoitteista:

Toisin sanoen innovaatiot hyödyttävät eniten niitä, jotka ovat kouluttautuneita ja usein myös paremmin toimeentulevia. Tansaniassa ja Namibiassa valtaosa ihmisistä on kuitenkin maanviljelijöitä tai he työskentelevät matalapalkkaisissa palveluammateissa.

"Kun kehitysyhteistyössä tuetaan teknologisia innovaatioita, ollaan kaukana perinteisistä kehitystavoitteista, kuten äärimmäisen köyhyyden poistamisesta", Hooli muistuttaa.

Kuten edellä olen tuonut esiin, onko visio se, että siellä tulevaisuudessakin, aina "valtaosa ihmisistä on kuitenkin maanviljelijöitä"?

[Heikki Jokipii]

Kepan uutinen esittelee asian, eli tämän Hoolin väitöskirjan, selvästi erilaisin painotuksin:

Väitös: Suomen kehityspolitiikan muutos voi lisätä epätasa-arvoa

Hooli uskoo, että parhaimmillaan teknologia- ja innovaatiopainotuksella voi olla myönteisiä vaikutuksia sekä Suomen että kehitysmaiden talouteen ja työllisyyteen.

"Mutta todellisuus on tätä huomattavasti monimutkaisempi", Hooli sanoo ja luettelee pitkän listan potentiaalisia sudenkuoppia.

Uusi teknologia voi korvata vanhaa teknologiaa, jota monet maaseudun köyhät yleisesti käyttävät. Tämä vähentää työpaikkoja nimenomaan köyhiltä, jotka työskentelevät palvelusektorilla ja maataloudessa.

Eli myönteisiä vaikutuksia voi olla, se tulee voimakkaammin esille. Mutta yhä taustalla on ajatus, että on hyvä, jos maaseudun köyhät jäävät pikkutiloilleen. Käyttämään vaikka vanhoja menetelmiään, kunhan työllistyvät.

Mutta tottakai se on vähän niinkin, vanhan suomalaisen poliittisen viisauden mukaan, kun on kysyttty, "mistä on lähdettävä": "On lähdettävä siitä, missä ollaan!"

***

Kun tämä Valmetin traktorien esimerkki yhä uudelleen pulpahtaa esille, niin puhutaanpa Nokian kännyköistä. Ne eivät varmasti "ruostuneet" pellon reunoille tai tien poskeen! Ja ilman tätä uutta ja modernia mobiilitekniikkaa suuri osa Afrikkaa olisi vieläkin ilman puhelinyhteyksiä. Tyypillisesti vuosikymmeniä sitten, kun yritettiin rakentaa lankapuhelinlinjoja, hyvin nopeasti kupariset puhelinlangat varastettiin. Ja lopulta toivottomista yrityksistä luovuttiin. Tukiasemia ei varasteta. Kännykän saa ladatttua, vaikkei kylästä löytyisi sähkötöpseliäkään.

Eli "maan olosuhteet" voivat olla sellaisetkin, että ne - alkeellisuudessaan, köyhyydessään - tukevat vain korkean "teknologiakehityksen kukoistusta"! 

Nämä kännykät sitten siirsivät rahaa entisiltä rikkailta eli viljajobbareilta köyhille eli viljelijöille: enää eivät jobbarit pystyneet huijaamaan (kaupungin) markkinahinnoissa ja -kysynnässä!

[Heikki Jokipii]

Tai puhutaan sitten vaikka itse traktoreista. Löysin tällaisen aikasarjan niistä Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta:

AGRICULTURAL MACHINERY - TRACTORS IN SUB SAHARAN AFRICA

Oltuaan välillä suurempikin, niiden lukumäärä on (suurinpiirtein nyt) tasolla 250 000.

Missä näkyvät tuossa ne Valmetin ruostuneet koneet?

(Lähetin tuon linkin ja tiedon myös maailma.netiin kommenttina. Mutta mehän tiedämme, miten nihkeitä he ovat kommentteja julkaisemaan. Toin esiin myös, miten traktorien valmistajat ovat siirtämässä tuotantoaan Afrikkaan. PS. 25.08.16: Nyt tällä kertaa kommenttini julkaistiin.)

[Heikki Jokipii]

Maailma.net julkaisi sitten heti uutisen, jolla on merkitystä tuon Hoolinkin väitöskirjan arvioinnissa:

Tutkimus: Globaalit tuloerot sekä kasvaneet että vähentyneet

Eli minkäs teet, tuolle absoluuttisen epätasa-arvon kasvulle, talouden kehittyessä ja kasvaessa? Ja jopa, pitäisikö sille edes tehdä jotain, ensisijaisesti?

Vuonna 1986 yhden ihmisen päivittäinen tulo saattoi olla yhden dollarin ja toisen ihmisen kymmenen dollaria. Vietnamin talouskasvun seurauksena vastaavat summat ovat nykyisin 8 dollaria ja 80 dollaria. Niinpä absoluuttisesti mitattuna tuloerot ovat kasvaneet – rikkaampi henkilö tienaa dollareina huomattavan paljon enemmän kuin köyhempi – mutta toisaalta kummankin tulotaso on noussut samassa suhteessa.

Toisin kysyttynä: pitäisikö sinne afrikkalaiseen kylään hommata (vaikka Suomen tuella) se traktori? Tai se kännykkä. Se saattaisi varmaankin merkitä sitä, että traktorin tai kännykän käyttäjä (omistaja) nousisi kylässä taloudellisesti ja sosiaalisesti hyvinkin etuoikeutettuun, eriarvoiseen asemaan. Samalla kun koko kylän tulotaso, tuottavuuden nousun myötä, absoluuttisesti nousisi.