Tuottava Maa Turvattu Luonto
Yleinen kategoria => Yleinen Keskustelualue => Topic started by: Jarrumies on 26.10.13 - klo:21:06
-
Ruokatieto kertoo WWF:n ruokaoppaasta näin:
http://www.ruokatieto.fi/uutiset/wwfn-ruokaopas-kertoo-vaikutuksista-maahan-veteen-ilmaan
Suomessa tuotettu ruoka ei WWF:lle ole ykkösasia, vaan nimenomaan kasvispainotteiset ruokavalinnat. Myös luomutuotanto on ruokaoppaassa pienempi asia kuin valinta lihan ja kasvisten välillä.
Innostuin tuosta katsomaan olisiko WWF tulemassa järkiinsä.
No, olihan siellä noita muitakin painotuksia mutta kuitenkin WWF:n ruokaopas itse kertoo luomusta näin:
http://wwf.fi/ruokaopas/lisaa-kasvista/Luomuruokaa-koko-maapallon-vaestolle-1846.a
Luomuruokaa koko maapallon väestölle
Luonnonmukaisesti tuotettua ruokaa riittää kaikille, jos vähennämme lihan, kananmunan ja maitotuotteiden kulutusta.
Siis luomu on WWF:lle tosi iso asia, koska sitä tulisi riittää "koko maapallon väestölle".
-
Jos! Täytyisi jossittelun sijaan kunnitella. Ja kun ihmiset kuitenkin syövät lihaa, maitotuotteita ja kananmunia, niin luomuvaihtoehto syö enemmän maapallon pinta-alaa. (Maito ja munat ovat muuten suosituimmat luomutuotteet Suomessa. Täytyypä jollakin tavalla "kiristää" WWF:ltä tämän tosiasian tunnustaminen.
Metafyysinen usko luonnon hyvyyteen näyttää sanelevan tuon villiruoankin suosittamisen. Minun tietojeni mukaan sienten ja marjojen kohdalla ei lainkaan tarvitsisi ottaa esille automatkaa: niiden keräämiseen menee jo ihmiseltä enemmän energiaa, mitä niistä ravintona saadaan! Ja luonnonlihan kohdalla tulee heti eteen ne volyymit. Edes hirvenlihalla ei ole Suomessa kuin kuriositeettiarvo, kansan ravitsemuksen kokonaisuudessa.
-
Villikasvisten keräilyllä pelkästään ei Suomessa pysy hengissä.
Ks. Puolusvoimien Luonnonmuonaohje:
http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/61ba4180411e702ea19ee9e364705c96/luonnonmuonaohjelmalumo1985.pdf?MOD=AJPERES
-
Lähetin tämän:
Jussi Nikula
ohjelmapäällikkö, WWF
Vaikka teillä tässä oppaassanne aivan kiitettävästi on viitattu siihen, miten ruoantuotanto vie maapallon pinta-alaa muulta luonnolta …
http://wwf.fi/jarjesto/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/WWF-n-uusi-ruokaopas-johdattaa-vastuullisiin-ruokavalintoihin-1923.a
… niin millään ei teistä irtoa se tosiasia, että luomuviljely, joka tarvitsee viljelypinta-alaa kaksi kertaa tavanomaisen verran, on potentiaalinen maailmanlaajuisen ekokatastrofin syy.
Ei, vaan (vaikkei kyllä kovin korostetusti) siellä täällä oppaassanne jopa suosittelette luomua!
Miksi?
Heikki Jokipii
puheenjohtaja
Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa - Turvattu Luonto ry
Hän vastasi sähköpostilla, mutta totesi, etteivät hänen vastauksensa sellaisinaan sovellu kopioitaviksi tänne. Niinpä en niitä kopioi. Sen sijaan hän lupasi - ohjeet on annettu - vastata täällä.
Minäkin lupasin yhtä ja toista, ja lupaukseni pidän, mutta tässä siis keskustelun avaus.
-
Ennenkuin Jussi Nikula ehtii tänne, oliskohan nämä edellä mainitut WWF:n luomuteesit (http://wwf.fi/ruokaopas/lisaa-kasvista/Luomuruokaa-koko-maapallon-vaestolle-1846.a) syytä kommentoida?
Olisi. Tässä minulta.
Luomuruokaa koko maapallon väestölle
Luonnonmukaisesti tuotettua ruokaa riittää kaikille, jos vähennämme lihan, kananmunan ja maitotuotteiden kulutusta.
Tuossa oletetaan se, mikä täytyisi perustella.
Miksi ihmeessä me haluaisimme tarjota luomuruokaa kaikille? Kun se ei ole ihmiselle terveellisempää tai ravitsevampaa?
Toisaalta siinä myönnetään, että ongelmia luomun tuottavuudessa on. Miksi ihmeessä haluaisimme kiusata itseämme, pelkän luomun itseisarvoisuuden vuoksi, luopumalla tuollaisista hyvistä ja maukkaista ruoka-aineista.
Ajatus, että maailmaa voitaisiin parantaa (ja ruokkia luomulla), jos luovuttaisiin lihasta, maidosta ja kananmunista, tai ainakin kulutusta radikaalisti vähennettäisiin, on juuri sellaista toiveajattelua ja idealismia - joka johtaa bushmeatin (http://en.wikipedia.org/wiki/Bushmeat) kaltaisiin ilmiöihin - jota ilmiötä WWF samassa dokumentissa kovasti pahoittelee.
Lisäksi voidaan kertoa tällainen tieto: keskimääräinen USA:lainen, jonka ruokavalio on hyvin lihapainotteinen, tarvitsee viljelypinta-alaa vähemmän kuin keskimääräinen lähes pelkän kasvisruoan varassa oleva zimbabwelainen!
Maaperän köyhtyminen on merkittävä maatalouden ongelma. Luomutuotanto ylläpitää maan elinvoimaa ja rakennetta paremmin kuin tehotuotanto.
Tämä on pitkälle luomumyytti. Mm. meidän MTT:mme tutki kymmenkunta vuotta sitten vertaillen luomu- ja tavanomaisia peltoja, paitsi tuottavuuden myös maaperän suhteen. Pitkään jommassakummassa viljelytavassa olleiden peltojen maaperässä ei löytynyt mitään olennaisia eroja.
Ja missä se "maan elinvoima" sitten näkyisi? Vuodesta toiseen Suomessa (ja Ruotsissa) - jotka ovat maita, joissa asiaa on pitkään virallisesti tilastoitu - luomusadot ovat jatkuvasti tavanomaisia satoja lähes puolet pienempiä (nk. välivuodet unohtaenkin).
Itse asiassa maailmassa tuotetaan jo nyt tarpeeksi ruokaa, mutta se ei jakaannu tasaisesti. Osa maapallon väestä syö liikaa, osa saa liian vähän. Ruoka ei saavuta maailman nälkäisiä, koska sitä ei saada tuotettua nälkäalueilla tarpeeksi eikä muualla tuotettua ruokaa pystytä kuljettamaan ja säilyttämään tarpeeksi tehokkaasti.
Tässä maailmassa tuotetaan erittäin monia muitakin hyödykkeitä, jotka eivät sitten jakaannu tasaisesti. Maailma ei ole perhe, täällä ei voi huutaa äidille, että "mulle kans ja yhtä paljon".
Maailmassa on tarpeeksi ruokaa juuri siitä syystä, että luomuviljelystä on niin pitkälle luovuttu.
Jos kaikki maailman ruoka olisi luomua - mitä syytä on olettaa, että se silloinkaan (tai varsinkaan silloin!) jakautuisi tasaisesti?
Mutta mitä järkeä olisi - mikä tuossa tavallaan ymmärretään - viedä sanotaan USA:ssa tuotettua ruokaa Zimbabween, jos siellä voitaisiin tarvittava ruoka itse tuottaa? Ja miten sitä saataisiin tuotettua tarpeeksi - tähän mennessä saatujen kokemusten pohjalla ei ainakaan luomumenetelmillä.
Lisäksi kehitysmaat saattavat joutua myymään omaa ruokatuotantoaan ulkomaille lainojen ja niiden korkojen hoitamiseksi, mikä taas saattaa pakottaa niitä ruoka-avun varaan. Suuri osa ruuasta päätyy siis länsimaihin eikä sinne, missä sitä tarvittaisiin kipeämmin.
Näin saattaa käydä, mutta tehotuotannolla ruokaa riittäisi sekä vientiin että omaan kulutukseen. Mutta Suomessa vaaditaan, että nk. Reilun kaupan tuotteetkin ovat - luomua!
(Aika erikoinen veto, muuten, että kehitysmaiden sinänsä hyvin ikävää velkaantumisongelmaa näin yritetään vetää esiin - luomun puolustukseksi!?)
-
Villikasvisten keräilyllä pelkästään ei Suomessa pysy hengissä.
Ks. Puolusvoimien Luonnonmuonaohje:
http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/61ba4180411e702ea19ee9e364705c96/luonnonmuonaohjelmalumo1985.pdf?MOD=AJPERES
Tämä ei ole tietysti WWF:n vika, mutta tätä nyt sitten Ruokatieto - kuten WWF:kin - suosittaa:
Ruokateollisuuden trendit 2014: Luontoa ja luonnollista valmiissa paketissa (http://www.ruokatieto.fi/uutiset/ruokateollisuuden-trendit-2014-luontoa-ja-luonnollista-valmiissa-paketissa)
Tai ainakaan en pysty löytämään tuosta uutisesta mitään negatiivisia luonnehdintoja tuosta trendistä.
Kieli taitaa olla suurella osalla ihmisiä se todellisuuden hahmottamisen tärkein teoria ja väline: jos joku asia on "luonnollinen" niin sen täytyy olla myös luonnolle/ihmiselle hyväksi.
Jos WWF irtisanoutuu tästä alkeellisesta teoriasta, sen me haluaisimme täällä nähdä selvästi sanottuna.
-
Tästä Ruokatiedon uutisesta ...
Villiruoka yhdistää tutut luonnon antimet uuteen käsitteeseen (http://www.ruokatieto.fi/uutiset/villiruoka-yhdistaa-tutut-luonnon-antimet-uuteen-kasitteeseen)
... saadaankin sitten suoraan riistan merkitys suomalaisessa ruokavaliossa:
RKTL:n vuoden 2012 arvion mukaan riistaa saatiin talteen 7,5 miljoonaa kiloa. Hirven osuus riistalihasta oli 5,5 miljoonaa kiloa, muiden hirvieläinten 1 miljoona kiloa ja muun riistan 1 miljoona kiloa. Viime vuoden saalis oli poikkeuksellisen alhainen 2000-luvun mittakaavassa.
Eli keskimääräisen *) suomalaisen ruokapöytään tuli noin:
- 1 kilo hirvenlihaa
- 185 g muun hirvieläimen lihaa
- 185 g muuta riistaa
Vertailukohdaksi:
Lihan kulutus EU-maissa (http://lihatiedotus.fi/www/fi/tilastot/lihan_kulutus_euroopassa.php)
Suomessa siis 75 kg/henkilö vuonna 2012.
Eli tuolta pohjalta voi arvioida tämän WWF:n väitteen oikeaan osuvuutta:
Riista on hyvä tehotuotetun lihan vaihtoehto (http://wwf.fi/ruokaopas/vahemman-ja-parempaa-lihaa/Riista-on-hyva-tehotuotetun-lihan-vaihtoehto-1862.a)
***
Tuohonkin oli sitten ujutettu luomusuositus (lihav. HJ):
Riistan ja luomulihan proteiini- ja rasvahappokoostumus on parempi kuin teollisesti tuotetun lihan.
Kuitenkin tämä Pro Luomun vertailutiivistelmä (http://proluomu.fi/wp-content/uploads/sites/3/2012/12/Niemisto-Luomulihavertailu-tiivistelma.pdf) ei näe olennaista eroa lihan laadussa luomussa ja tavanomaisesssa.
Ja nimenomaisesti sanotaan, että erot rasvahappokoostumuksessa johtuvat lähinnä laidunruokinnasta.
Lisäksi erot ovat niin vähäisiä, että tuon argumentin WWF on kyllä etsimällä etsinyt.
Jos riistan arvot ovat parempia, sillä on siis merkitystä tuon n. puolentoista kilon edestä.
______
*) "mediaanisuomalaisen" pöydässä sen sijaan riistaa ei juuri ollut. Tässä jos jossain voi todeta, että sitä ruokaa ei jaeta tasan kaikille. Metsästäjät ovat hyvin pihejä saaliistaan.
-
Tätä merkillistä linjaa - josta ei saa kunnolla selvää - WWF (ja Jussi Nikula *)) jatkaa tässä Patarumpu-artikkelissa:
Vieraskynä: Vastuulliset ruokavalinnat ovat vaikeita – vai ovatko sittenkään? (http://patarumpu.fi/2015/01/01/vieraskyna-vastuulliset-ruokavalinnat-ovat-vaikeita-vai-ovatko-sittenkaan/)
Artikkeli myöntää asioiden problemaattisuuden, ja esim. tämä lause tuo esiin kysymyksen - mutta se jätetään koko artikkelissa vastaamatta:
Usein vastuullisia valintoja pohditaan samanlaisten tuotteiden välillä: otanko suomalaisen vai ulkomaisen tomaatin tai onko luomutuotanto lopulta ilmastoystävällisempää kuin tavanomainen tuotanto?
Mutta sitten vaan lopussa hypätään yhtäkaikki (ja yhtäkkiä!) suositukseen, jonka sanotaan vielä olevan "helppo" (!):
3. Suosi vastuullisesti tuotettua, kuten luomua ja reilua kauppaa.
Vaikka oli jopa välillä kerrottu näin (lihav. HJ):
Ylivoimaisesti merkittävin tekijä ruoan ympäristövaikutuksissa ovat peltotuotannon aikaiset ympäristövaikutukset: ilmastovaikutukset, vesivarojen käyttö sekä kasvavan väestön ruokkimiseksi tarvittavan maatalouspinta-alan käyttö.
Silti on Nikulalle "helppoa" suositella noin kolminkertaisesti **) vettä ja maa-alaa (tavanomaiseen verrattuna) käyttävää luomua! Ja se menee siis ihan sen kasvisvaihtoehdon tuottamiseen, jota hän suosittelee.
PS. klo 8:15: Kysymys tästä on nyt lähetetty myös Patarumpuun. ***)
(Reilusta kaupasta ei tässä, siitä on oma keskustelunsa (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=126.0).)
PS. klo 13:15: Kysymykselle on myös saatava nyt järkevä vastaus! Sellainen, joka ottaa huomioon tämän maatalouspinta-alan käytön! Nyt lupaan, että olen "tasmanian piru" (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pussiahma), joka ei päästä irti uhristaan, eli tässä tapauksessa WWF:n Jussi Nikulasta! Ja seuraava uhri on kyllä tällä pedolla S-ryhmän Ilkka Alarotu!
___________
*) joka ei sitten lupaustensa vastaisesti tullutkaan tänne vastamaan edelliseen kritiikkiimme, tästä samasta asiasta, ks. edellä 29.10.13
**) Kirjeessämme Nikulalle kyllä puhuimme kaksinkertaisesta maa-alasta, mutta siinä emme olleet laskeneet asiaan mukaan nk. välivuosia (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=162.msg5078#msg5078). Mutta ei se edes asiaa periaatteessa mihinkään muuta: kaksinkertainenkin pinta-ala on jo WWF:n (ja meidän!) perustavoitteen - koskemattoman luonnon suojelemisen - kannalta hirveä asia.
***) Siellä palstalla on nyt luvattu välittää kysymykseni Jussi Nikulalle eli ehkäpä hän nyt vihdoin meille vastaa (3.1.14)
-
Pari vastausta sinne (http://patarumpu.fi/2015/01/01/vieraskyna-vastuulliset-ruokavalinnat-ovat-vaikeita-vai-ovatko-sittenkaan/) Jussi Nikulalta tuli, mutta nyt hänen vastausintonsa näyttää hiipuneen, eikä (täälläkin esitettyyn) olennaiseen kritiikkiimme mielestäni kunnollista vastausta tullut. Muita keskustelijoita ei palstalle (tätä kirjoitettaessa) ole ilmaantunut. Mutta odotellaan nyt: nettikeskustelujen kiireettömyys on hyväkin asia ...
Mutta sain nyt kuitenkin sinnekin näkemyksemme esitettyä, "pähkinänkuoressa". Laitoin sinne vielä tämmöisen pikku haasteen:
Eikö Sinun, Ilkka Alarotu, S-ryhmän luomuvastaavana ja Pro Luomun vetäjänä, tee yhtään mielesi tätä kommentoida?
Vaikkapa tuota laskelmaa, joka on arvioitu juuri Pro Luomun antamien tietojen pohjalta, että luomuviljelyn 7% osuus Suomessa tuottaa vain 2% ruoasta?
-
Nyt Nikula sitten esitti eräänlaisen "loppupuheenvuoron", ja olkoon nyt tämä keskustelu sitten siellä sellaisena kuin nyt on. Kun asia näytti loppuun asti menevän siellä sellaisella "hyvää päivää, kirvesvartta" -linjalla, että Nikula loppupuheenvuorossaankin vain toisti teesinsä, joille jo olin esittänyt selkeän kritiikin (dokumentoiden). Mm. luomun vaatimasta viljelyalasta me "vaihdoimme mielipiteitä" juuri siihen "klassiseen" tapaan, että kumpikin lähti keskustelusta omansa mukanaan.
Kaikki luomumytologia *) näyttää olevan hyvin sitkeässä vihreiden järjestöjen aatemaailmassa. En osaa sanoa, mitä asialle on tehtävissä - kun asiaperusteet selvästikään eivät siihen pure.
______________
*) tuon satotasoasian lisäksi Nikula sitkeästi toi esiin vanhaa luomumyyttiä, että tavanomainen viljely ajan mittaan tuhoaisi maaperän, ei siis olisi "kestävää":
En väitä, että nykyisen kaltainen luomutuotanto on täydellinen ratkaisu, mutta maatalousmaan laadun heikkeneminen osoittaa, että tavanomainen tehotuotantokaan ei sitä olisi. Paras ratkaisu löytynee molempia kehittämällä.
... vaikka olin juuri tuonut esille, että
a) tehotuotanto ei ole heikentänyt maatalousmaata, vaan ryöstöviljely ja
b) luomu ei kehity, koska se on jäykkien sääntöjen kokoelma
PS. klo 18:45: Sinne (http://patarumpu.fi/2015/01/01/vieraskyna-vastuulliset-ruokavalinnat-ovat-vaikeita-vai-ovatko-sittenkaan/) näyttää nyt - pienellä viiveellä - ilmestyneen puheenvuoroni, jossa viittaan linkein tänne, sivustollemme ja keskusteluumme. Se on sikäli kiva juttu, että näin tuli sanottua, että keskustelua kyllä sinänsä mielellään jatketaan. Siellä taikka täällä. Ehkäpä edellleen odottelen Ilkka Alarotun - innokkaan twiittailijan - kommenttia. Siellä taikka täällä.
Vaikka Jussi Nikulalle siellä jo sanoinkin:
Maltanpa minäkin nyt jättää tämän keskustelun täällä ”juryn päätettäväksi” eli lukevan yleisön arvioitavaksi.
-
Nyt ei WWF ollut tässä asiassa esillä, mutta nyt hirvenmetsästyksen alkaessa Radio Suomen luomumielinen juontajarouva toi tuossa aamulla esiin valituksen, miksei (lähes luomuksi laskettavaa) hirvenlihaa ole saatavissa kaupassa, tavallisille ihmisille, kun sitä söisi "mieluummin kuin tehotuotettua lihaa". Mutta tässä se oli jo sanottu (vaikka luvut tietysti vuosittain vähän vaihtelevat):
Tästä Ruokatiedon uutisesta ...
Villiruoka yhdistää tutut luonnon antimet uuteen käsitteeseen (http://www.ruokatieto.fi/uutiset/villiruoka-yhdistaa-tutut-luonnon-antimet-uuteen-kasitteeseen)
... saadaankin sitten suoraan riistan merkitys suomalaisessa ruokavaliossa:
RKTL:n vuoden 2012 arvion mukaan riistaa saatiin talteen 7,5 miljoonaa kiloa. Hirven osuus riistalihasta oli 5,5 miljoonaa kiloa, muiden hirvieläinten 1 miljoona kiloa ja muun riistan 1 miljoona kiloa. Viime vuoden saalis oli poikkeuksellisen alhainen 2000-luvun mittakaavassa.
Eli keskimääräisen *) suomalaisen ruokapöytään tuli noin:
- 1 kilo hirvenlihaa
- 185 g muun hirvieläimen lihaa
- 185 g muuta riistaa
Eivätkä ne luvut edes voi kauheasti vaihdella. Hirvikannan kasvattaminen siihen määrään, että tavallisella ihmisellä (so. muillakin kuin niilä n. 300 000 metsästykseen osallistuvalla) olisi hirvenlihan ostamiseen paremmat mahdollisuudet, kun ei onnistu: jos kanta liiaksi kasvaa, se nostaa väistämättä jyrkästi riskejä liikenteessä. Eikä vain riskejä, vaan se on sitten toteutuneita kuolemantapauksia, hirvikolareissa.
Hirven kesyttämiseenkään ei viime aikoina ole ilmennyt pyrkimystä. Vaikka kerrotaankin, että Ruotsissa joitakin hirviä olisi kesytetty ratsuiksi, joskus 1700-luvulla, niiden käyttö taisi kuitenkin rajoittua sotilasparaateihin. Mutta jos eläin nyt kunnolla kesytettäisiin, ja perustettaisin Suomeen hirvitiloja, niin Radio Suomen ko. juontaja varmaankin sitten nyrpistäisi nenäänsä tällaiselle "tehotuotetulle hirvenlihalle". 8)
-
Minuun kovastikin puri WWF:n ilmoitus Hesarissa, jossa kerrottiin luonnonvaraisia tiikereitä olevan maailmassa enää n. 3000.
Pyydettiin osallistumaan suojelutyöhön, kuukausittain, pienellä tukimaksulla. Olin jo miettimässä osallistumista, mutta sitten muistin tämän keskustelun.
Oikeastaan siis Jussi Nikula on aiheuttanut sen, etten tätä tukimaksua saa maksetuksi, ei taivu, ei WWF:n kautta. Tai kyllä syynä on myös Liisa Rohweder, joka vastustaa ydinvoimaa, ja suosittelee uusiutuvia energiamuotoja:
http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=626.msg7225#msg7225
Eli luomua ja biopolttoaineita *). Kumpainenkin asia tuhlaa maata, ja lopulta, kulman kautta viimeistään, kutistaa tiikerin elinympäristöä, pistää tiikerit yhä ahtaammalle. Eli tappaa tiikereitä. (Tietysti myös em. ilmoituksessa mainittu, typeristä kiinalaisista uskomuksista johtuva salametsästys.)
_______________
*) totta, Rohweder ei mainitse biopolttoaineita. Mutta kun hänen mainitsemansa tuuli ja aurinko ovat toivottoman vaihtelevia energianlähteitä, ne tarvitsevat tuekseen tasaista energiaa. Ellei se ole fossiilista tai ydinvoimaa, se on biopolttoaineita.
-
Tuosta hirvestä ja muista hirvieläimistä vielä. Iltapäivälehdestä sain tiedon, että hirvikolareita (kaikki hirvieläimet mukana) oli vuonna 2014 yhteensä 6 920 kappaletta. Eli yksi noin 1000 riistalihan kiloa kohti.
Kuolleita oli 2. Loukkaantuneiden (vammautuneiden) määrästä ei ollut tietoa.
Mutta näin tähän "melkein luomua" olevan lihan hintaan tulee merkittäviä lisiä. Jos kieltäydymmekin arvioimasta kuoleman hintaa, mukaan täytyisi ottaa ainakin:
- sairaanhoitokulut
- työkyvyttömyys (väliaikainen ja pysyvä)
- autojen ym. korjauskulut
- poliisin ja muiden viranomaisten kulut
Paljonko keskimäärin on yhden hirvikolarin hinta? Pitäisikö suorastaan laittaa kaikelle hirvieläinten lihalle laittaa rangaistusvero, jolla edes osittain peitettäisiin noita ulkopuolisille ja yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia? "Tehotuotetun" lihan tuotannossa ei vahinkoja ylipäänsä kovin paljon tule, vaikka joitakin kyllä tuleekin (lehmä, tai usemmin se on kai sonni, taitaa olla Suomen toiseksi vaarallisin eläin), mutta ulkopuolisille ei käytännössä lainkaan.
-
Tämä MTV:n uutinen väittää kyllä, että vahinkojen kustannukset olisivat näinkin kohtuulliset:
Hirvikolareiden määrä kasvaa – taustalla yksinkertainen selitys (http://www.mtv.fi/lifestyle/autot/artikkeli/hirvikolareiden-maara-kasvaa-taustalla-yksinkertainen-selitys/5336048)
Vuoden 2014 hirvionnettomuuksien laskennalliset kustannukset yhteiskunnalle olivat 57 miljoonaa euroa ja peuraonnettomuuksien 33 miljoonaa euroa, yhteensä 90 miljoonaa euroa.
Mutta siis vuoden 2012 kulutuslukujen pohjalta yli kymmenen euroa kilolta!!! Se on oikeastaan aika paljon kun ottaa huomioon, ettei hirven- tai poron- eli peuranlihan syöjä sitä joudu itse maksamaan.
Niin, kyllä tuolta pohjalta täytyy melkein sanoa: ei, ystäväni, älkää suosiko riistaa (ja näin lisätkö painetta siihen suuntaan, että kantojen annettaisiin kasvaa). Vaan ihan sitä turvallista tehotuotettua!
Mutta syökää toki, jos teille tarjotaan. Ovathan ne ammutut hirvet sitten jo pois lisäämästä riskiä tien päällä.
PS. Siinäkin mielessä riista on siis kyllä "melkein luomua", että siitäkin tulee huomattavia ylimääräisiä kustannuksia veronmaksajille!
-
Radio-ohjelma muistutti äsken kustannuserästä, jonka olin täysin tuosta laskelmasta unohtanut:
hirvien aiheuttamat metsävahingot.
Sekin on sitten näiden eläinten vapauden hintaa. Hirville kun vastuuta ei juuri pysty opettamaan.
Ks. YLE:n uutinen
Hirvi oli kuolla sukupuuttoon sata vuotta sitten – kiistely määristä käy yhä kuumana (http://yle.fi/uutiset/hirvi_oli_kuolla_sukupuuttoon_sata_vuotta_sitten__kiistely_maarista_kay_yha_kuumana/8464479)
-
WWF oli nyt tästä huolestunut:
WWF: KOULURUOASSA LIIKAA LIHAA (http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3490955-wwf-kouluruoassa-liikaa-lihaa)
Yhtenä perusteena huolelle oli tämä (lihav. HJ):
WWF muistuttaa tiedotteessaan, että ruoantuotanto aiheuttaa noin 20 prosenttia ihmistoiminnan ilmastovaikutuksista ja on ylivoimaisesti suurin maankäytön muoto: noin kolmasosa tuottavasta maa-alasta on maatalouden käytössä.
– Lihan, kananmunien ja maitotuotteiden tuotantoon tarvitaan aina myös kasvikunnan tuotteiden kasvatusta rehua varten. Kasvisruoalla voidaan ruokkia suurempi määrä ihmisiä pienemmillä ympäristövaikutuksilla eläinperäisiin tuotteisiin verrattuna, WWF:n ohjelmapäällikkö Jussi Nikula sanoo.
Mitään katumusta sen suhteen, että WWF on tukenut ja suosinut luomuviljelyä, joka myös vaatii kovasti lisäalaa, ei tullut esille.
Ja miksipä olisikaan, koska WWF ja Jussi Nikula ovat asiassa aika lailla "denialismin" tilassa, siis kiistävät luomun tehottomuuden ja siten myös lisämaa-alan tarpeen (ks. edellä).
PS. klo 14:25: Sen verran kyllä oli ko. uutisen linkissä olevassa WWF:n alkuperäisessä lehdistötiedotteessa (pdf-tiedosto) kohtuutta ja järkeä, että siinä ei sentään - ainakaan tässä yhteydessä - kehotettu lisäämään luomua kouluruokailuun.
Mutta toisaalta siellä se yhä on, Jarrumiehen tämän keskustelun alussa linkkaama WWF:n ruokaopas, jossa otsikkona on:
Luomuruokaa koko maapallon väestölle (http://wwf.fi/ruokaopas/lisaa-kasvista/Luomuruokaa-koko-maapallon-vaestolle-1846.a)
PS2: Siellä se törröttää yhä myös tämä teoria:
Maaperän köyhtyminen on merkittävä maatalouden ongelma. Luomutuotanto ylläpitää maan elinvoimaa ja rakennetta paremmin kuin tehotuotanto.
Ja kun WWF on - kansainvälisesti - tähän myyttiin sitoutunut, lienee turha tivata heiltä kantaa tähän tutkimustulokseenkaan (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=740.msg4762#msg4762).
PS3. Nyt tuli - ihan tässä - mieleeni ihan uusi kysymys, Nikulalle, ja muillekin:
missä määrin ylipäänsä on näissä järjestoissä mahdollista käyttää omaa järkeään, jos yleislinja on "ylempää" määrätty? Jos lähetämme kritiikkiiä vaikka tästä viljelykysymyksestä Nikulalle tai Rohwederille, missä määrin se on täysin turhaa (http://tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=404)? Pitäisi sen sijaan ottaa yhteyttä suoraan päämajaan? Niinkuin vaikka Jehovan Todistajien kohdalla?
-
WWF on pääpuuhaajana tässä jokavuotisessa ja taas tänä iltana järjestettävässä Earth Hour -tapahtumassa. Tänä vuonna erityisteemana on ruoka, puhutaan "kynttiläillallisesta".
Nyt ei kiusoitella niillä netin laskelmilla, joilla käsittääkseni on osoitettu, että kynttilöiden käyttö tuottaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin (illalla sammutettava) sähkövalo, vaan puhutaan tuosta illallisesta. Toki WWF:n pääasiana on lihansyönnin vähentäminen, mutta kun se ei ole koskaan perunut linjauksiaan luomun puolesta, niin tällaiset reaktiot ovat sitten ymmärrettäviä, kuten tässä:
Earth Hour – henkilökohtainen haaste (http://blogi.helen.fi/earth-hour-henkilokohtainen-haaste/)
Kun mietin romanttisen illan menua, ensimmäisenä tulee mieleen herkullinen pippuripihvi hyvän punaviinin kera. Toki molemmat luomuna, mutta se ei paljon auta isossa kuvassa. Lihalle pitää löytyä nyt vaihtoehto.
Kirjoittaja ei ymmärrä/tiedä, että hänen ilmoittamassaan tarkoituksessa juuri nuo luomuvalinnat ovat huonoimpia. Olisi pitänyt päinvastoin kirjoittaa: " Toki kumpaakaan ei luomuna, mutta ..."
Tuota kun ei tiedä/myönnä myöskään WWF. Eikä mikään muukaan suuri maailmanlaajuinen ympäristöjärjestö, Maan Ystävät ehkä osittaisena poikkeuksena (sillä oli joskus maatalousasioiden asiantuntija tai johtaja, joka korosti maatalouden tuottavuuden merkitystä luonnon suojelemisessa, ja joka hyväksyi jopa GMO:t. Nimeä en valitettavasti juuri nyt muista.)
(Laitoin kommentin myös ko. Helenin sivulle.)
PS. klo 14:30: On luultavasti niin, ettei näiltä suurilta ympäristöjärjestöiltä ole edes ole odotettavissa mitään linjan tarkistusta. Ne ovat tavallaan jo samassa asemassa kuin puolueet: edes mitään osaa kannattajakunnasta ei uskalleta loukata. Niinpä jatketaan tällä luomulinjalla.
Ja kuten jo toisaalla (http://tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=404) asiasta sanoin, voi olla täysin turhaa yrittää vaikuttaa suomalaisiin järjestöihin ja niiden edustajiin, koska he eivät yksinkertaisesti voi missään asiassa ottaa itsenäistä linjaa. Kuten jo edelläkin oli sanottu. Katolisen kirkon logiikka vaikuttaa tässäkin. Eikä mistään "protestantismista" (tai "revisionismista" tai "sosialidemokratiasta" tms. - miten sen sanoisi) vihreässä luonnonsuojeuliikkeessä ole juuri tietoakaan. (Aavistus ehkä on nk. ekomodernistien (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=570.msg7198#msg7198) myötä.)
-
Tuota kun ei tiedä/myönnä myöskään WWF. Eikä mikään muukaan suuri maailmanlaajuinen ympäristöjärjestö, Maan Ystävät ehkä osittaisena poikkeuksena (sillä oli joskus maatalousasioiden asiantuntija tai johtaja, joka korosti maatalouden tuottavuuden merkitystä luonnon suojelemisessa, ja joka hyväksyi jopa GMO:t. Nimeä en valitettavasti juuri nyt muista.)
Nyt muistin, ja olinkin muistanut väärin. Tuo henkilö oli Jason Clay, ja hän olikin juuri WWF:stä. Joka siis on se järjestö, joka olisi ollut "osittainen poikkeus". Ks. tätä vanhaa uutistamme:
Nyt myös WWF-johtaja toteaa: maailma tarvitsee tehoviljelyä! (http://tuottavamaa.net/uutiset.php?News_id=137)
Hänestä myös kertoi Dennis Averyn artikkeli:
Higher Yields: The Only Farming Answer (http://www.hudson.org/research/7309-higher-yields-the-only-farming-answer)
Lisää vielä täältä:
Earth needs more from less (http://www.farmweekly.com.au/news/agriculture/agribusiness/general-news/earth-needs-more-from-less/1913852.aspx)
Mutta WWF ei kuitenkaan lopulta ole Clayn linjaa omaksunut. Vaan siellä sen ruokaoppaassa edelleen seisoo se vaatimus: "Luomuruokaa maapallon väestölle". Jonka tämä Jason Clay oikeastaan totesi mahdottomaksi (hän on kyllä yhä WWF:n asiantuntijoiden listassa mukana (http://www.worldwildlife.org/experts/jason-clay)).
-
Veikkaanpa muuten, ettei WWF:llä - vaikka se riistaa suositteleekin, tehotuotetun vaihtoehtona - kuitenkaan liikene ymmärtämystä Välimeren alueen makutottumuksille, tässä asiassa:
Miljoonia lintuja tapetaan laittomasti Välimeren maissa (http://www.hs.fi/tiede/a1458102720590)
Kyllähän se Ruokaoppaassaan korostaa vastuullisuutta ...
Riista on hyvä tehotuotetun lihan vaihtoehto
Riistaeläimet elävät luonnollisen elämän eivätkä kasva tuotantolaitoksessa.
Vastuullinen, elinvoimaisiin riistaeläinkantoihin kohdistuva metsästys tasapainottaa niitä – esimerkiksi Suomen hirvi- ja valkohäntäkauriskannat kestävät hyvin metsästyksen. Riistan ja luomulihan proteiini- ja rasvahappokoostumus on parempi kuin teollisesti tuotetun lihan.
... mutta eikö se, että tätä pikkulintujen metsästämistä on harjoitettu vuosia, jopa vuosikymmeniä - ellei vuosisatoja? *) - osoita, että kannat "kestävät hyvin metsästyksen"?
Vai miten on, WWF? Säilyyhän noilla pikkulinnuillakin (mielestänne selvästikin) "kirotun" tehotuotetun lihan syömiseltä? Ne pikkulinnutkin elävät "luonnollisen elämän".
PS. Hesarissa oli tänään uutinen, että näiden hirvieläinten aiheuttamien kolareiden ennakoidaan tänä keväänä lisääntyvän. Mahdollisesti myös ihmisuhrien määrän.
_____
*) tästä päätellen:
Ranska on yksi kolmesta pahimmasta peippojen tappajasta. Peltosirkku tunnetaan gourmet-ruokana: sen syöminen oli vuosisatoja riitti, joka nosti herkuttelijan kulinaristien joukkoon.
-
WWF ja Nikula ovat vaatimuksessaan ...
Ympäristötuntija: Suomalaiset syövät selvästi liikaa lihaa (http://www.hs.fi/kotimaa/a1465965407370)
... sertifoidusta soijasta oikealla asialla, koska heidän kannattamissaan järjestelmissä voidaan myös GM-soija sertifioida vastuulliseksi. Tai toisessa niistä. Tätä ratkaisua järjestö on sitten ansiokkaasti puolustanut mm. netissä: jos n. 90% soijasta jätettäisiin järjestelmän ulkopuolelle, mitä merkitystä koko järjestelmällä olisi? Päätavoitteen eli sademetsien suojelun kannalta?
Itse asiassa kyllä asiasta yhä puuttuu se, että luomusoijaa - joka tietysti vaatii enemmän viljelypinta-alaa plus se, että luomumenetelmä lisää riskiä eroosioon, ja siten yhteensä lisää painetta lisäalan raivaamiseen - ei enää pystyisi vastuulliseksi sertifiomaan! Mutta siihen ei WWF:n rohkeus, rahkeet kuitenkaan enää riitä.
Tämä tosiasia on vaihteeksi oikein:
Viime vuosina tuhotuista sademetsäalueista jopa 80 prosenttia on lihakarjan laidunmaana ja loput rehun viljelymaana.
Sillä tosiasiahan on, että sademetsät ovat viljelysmaana keskimäärin kelvottomia, eikä niitä siihen käyttöön keskimäärin raivatakaan. Sitä tuosta seuraavaa johtopääröstä, että on hyvin epätodennäköistä, että juuri entisissä sademetsissä viljeltyä soijaa tulisi Suomenkaan markkinoille, ei "retorisista" syistä tuossa ilmeisesti haluta tehdä ja esittää. No, epäsuorat vaikutukset tietysti asiassa ovat olemassa: koska hyvät laidunmaat ovat soijalla, karja on siksi sademetsistä raivatuilla alueilla.
PS. Tämän tolkuttamisesta ei Nikula eikä järjestö näytä eroon pääsevän ...
"Sen verran suomalainen voi keskimäärin vähentää lihansyöntiä. Ja kun syö lihaa, valitsee ympäristön kannalta parempaa – esimerkiksi riistalihaa, kuten hirveä tai jänistä.”
... vaikka varmasti he tietävät kuinka tavattoman marginaalinen asia tuo riistaliha on, eikä yksinkertaisesti voi muunlaiseksi tullakaan. Vaikka suomalaiset vähentäisivät lihansyöntiään hänen toivomallaan tavalla noin 57 kiloon vuodessa, vähän yli kilo riistalihaa (ks. edellä 3.11.13) olisi siinä edelleen se hyttysen "joku". *)
Plus tietysti hinta: puuttuu oikeastaan suositus, että syö lihan sijasta mieluummin vastuullisesti tuotettua kaviaaria. Siinäkin mielessä tuo suositus on turhanaikainen, koska riistansyöntiä ei voida lisätä, että kaikki hirven ja jäniksen liha ihan varmasti jo nyt tulee syödyksi.
Kun WWF (ja/tai Nikula) ei suostu irrottautumaan luomun ihannoinnista (ks. edellä), tuokin lausunto voidaan tulkita niin, että luomulihakin olisi tuollainen hyvä vaihtoehto.
__________
*) Hesarissa oli tänään ajatus, että kauriita punkkien isäntäeläiminä pitäisi radikaalisti vähentää. Jos niin tehdään, sitäkin vähemmän olisi syötävää, sitä yhtä toimenpidevuotta tietysti lukuunottamatta.
-
Metafyysinen usko luonnon hyvyyteen näyttää sanelevan tuon villiruoankin suosittamisen. Minun tietojeni mukaan sienten ja marjojen kohdalla ei lainkaan tarvitsisi ottaa esille automatkaa: niiden keräämiseen menee jo ihmiseltä enemmän energiaa, mitä niistä ravintona saadaan!
Taas jokavuotinen tapaan puhutaan luonnonmarjasadosta, ja kuinka se jää metsiin.
Tuli esille, että puolukan kokokonaissato on 250 miljoonaa kiloa, mustikan 180 miljoonaa. Ja kumpaisestakin vain noin kymmenesosa saadaan poimittua.
Paljonko tällä on ruokataloudessa tai huoltovarmuuden kannalta teoreettista merkitystä? Otetaan tuosta puolukka. Karkeasti laskettuna yhtä suomalaista kohti, jos koko sato saataisiin talteen, tulisi 50 kiloa puolukkaa. Kilo viikossa, korkeintaan 140 grammaa päivässä.
Puolukassa on 39 kilokaloria per 100 grammaa, tuossa annoksessa siis alle 60 kilokaloria. Aikuisen päivittäinen tarve on jotain 2000 kilokaloria.
Tuon koko puolukkasadon keräämiseen varmaankin tarvittaisiin lähes koko kansan myötävaikutusta, ja kyllä siinä keräämisessä helposti menee lisäkaloreita tuon edestä. Mutta joka tapauksessa ei ole noista varustautumiseen talven varalle, nälän karkoittamiseen.
-
Tässä saavutuksessaaan ...
Hetkessä 80 kiloa hillaa – himokerääjä paljastaa missä parhaat paikat ovat (http://www.iltasanomat.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000001232952.html)
... tämä kerääjä saattoi mennä sen "äänivallin" yli. Kilolta kun hilla tai lakka on ehkä 500 kilokaloria per kilo. Niinpä, jos hän ylti tällaiseen suoritukseen (lihav. HJ) ...
TAIVALKOSKELLA on nautittu tänä vuonna erinomaisesta hillakesästä. Markku Paloniemi, 57, keräsi kymmenessä päivässä pakastimen täyteen ja 80 kilosta keltaista kultaa riitti vielä muillekin jaettavaksi.
... hän periaatteessa (tuon 2000 kilokalorin oletuksen mukaan) keräsi ruoan vielä toisellekin. Ellei tuohon poimimiseen mennyt kovin paljon lisäenergiaa, normaalielintoimintojen ylläpitämisen lisäksi.
Joita kilokaloreita siis olisi tuossa 10 päivässä ilman mitään ponnistelua oletettavasti kulunut häneltä noin 20 000. Ja tuosta hillamäärästä saisi siis noin tuplamäärän, 40 000.
-
Vertailukohdaksi:
Lihan kulutus EU-maissa (http://lihatiedotus.fi/www/fi/tilastot/lihan_kulutus_euroopassa.php)
Suomessa siis 75 kg/henkilö vuonna 2012.
Eli tuolta pohjalta voi arvioida tämän WWF:n väitteen oikeaan osuvuutta:
Riista on hyvä tehotuotetun lihan vaihtoehto (http://wwf.fi/ruokaopas/vahemman-ja-parempaa-lihaa/Riista-on-hyva-tehotuotetun-lihan-vaihtoehto-1862.a)
Entäpä karhu sitten, eikö sekin ole riistaa:
Karhun metsästys alkaa (http://www.suurpedot.fi/ajankohtaista/karhun-metsastys-alkaa.html)
Paljonkohän yhdessä karhussa on syötävää? Jos käytetään optimistista arviota 100 kg, niin tuosta kokonaissaaliista tulee n. 3 grammaa suomalaista kohti.
-
Näille herroille pitäisi kyllä sanoa ...
Ruokapunkkarit vaativat puhtaampaa ruokaa: "Miettikää, mitä suuhunne panette" (http://www.sipoonsanomat.fi/artikkeli/433777-ruokapunkkarit-vaativat-puhtaampaa-ruokaa-miettikaa-mita-suuhunne-panette)
... että miettikää itse, mitä tapahtuisi, jos kaikki todella neuvojanne yrittäisivät noudattaa (ks. edellä).
– Tiivistäen voidaan sanoa, että kaikki villinä kasvanut maistuu parhaalle: kasvit, lihat, kalat, Hägglund ja Kantele summaavat.
– Menkää metsään, oppikaa hyödyntämään luonnonantimia, kasvattakaa itse, ruokapunkkarit listaavat.
Kävisi siinä Suomen metsissä vilske kuin konsanaan Pokemon Go -pelissä. Ja saalis käytännössä yhtä virtuaalinen!
Näiden suosittelijoiden perusteluissa ei sitten taida kyllä olla sitä ajatusta kuin WWF:llä, että tuo toimeliaisuus olisi jotenkin luonnolle hyvää, ainakaan sellaista ei tule tuossa artikkelissa esille.
No, kyllä tuossa kaupassakin käydään. Mutta sen pohjalta, miten hyvät raaka-aineet on tuossa määritelty, niin ...
– Hyvät raaka-aineet eivät automaattisesti tarkoita sitä, että pitää tuhlata kauheasti rahaa.
... kyllä siinä hyvin automaattisesti siten kuitenkin kävisi.
-
WWF tulee aina esille Googlen "luomu"-sanahaulla, vaikkei sillä mitään uutta asiasta olisi kerrottavanaankaan.
Kun tämän sieltä löysin, niin otettakoon se nyt esille täällä (kun vähän ruokaan liittyy):
Globe Hope -kestopussi (http://kauppa.wwf.fi/globe-hope-kestopussi)
5 euroa siis maksaa. Mikä estää kuluttajaa taittelemasta saamaansa muovipussia (maksaako se 50 senttiä?) takaisin kauppakassiinsa tai taskuunsa ja käyttämästä sitä useaan kertaan? Ihan intuitiivisesti luulen, että se kestäisi erittäin monta käyttökertaa, sekin.
Ja kun se ei enää kestä, siitä pääsee vastuullisesti eroon hyvin yksinkertaisella tavalla: viemällä viralliseen roskien keräysastiaan. Ei sitä ole pakko mereen heittää (millä tavalla WWF ilmeisesti kuvittelee keskimääräisen kuluttajan käyttäytyvän?)
-
WWF:n - ja muiden riistaa suosittelevien - tulisi ottaa ainakin poro listaltaan pois (HS):
Porojen tehotuotanto on ympäristöriski (https://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1474169008288)
Tunturikankailla tallustelee enemmän poroja kuin luonto kestää.
[...]
Viime vuosina mainospuheisiin on ilmestynyt ripaus maailmanparannusta: poro on paitsi maukasta myös eettistä ja ekologista.
Makuasioista voi aina kiistellä, mutta faktoista ei. Ympäristölle poro on pahasta.
Kummasti otsikossa tuossakin, kuten usein tai aina (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=160.0), kun maataloustuotannon haitoista puhutaan, syylliseksi nostetaan "tehotuotanto". Vaikka tuossa - kuten usein tai aina? - kyse on ryöstöviljelystä. Eli liian suurista eläinlaumoista, maan tuotantokykyyn nähden. Ihan niinkuin joskus oli kyse 1970- ja 1980-luvulla Sahelissa, Afrikassa. Siellä suurilla laumoilla etsittiin silloin statusta, menestystä heimon keskuusdessa ja varmaan naismaailmassakin ... - Paperiversiossa otsikko oli vain "Poro on pahasta", paremmin jutun todellista sisältöä heijastaen.
Tosin WWF näyttää hiukan ottaneen huomioon em. faktat:
Ristiriitainen poronliha (https://wwf.fi/ruokaopas/vahemman-ja-parempaa-lihaa/Ristiriitainen-poronliha-1863.a)
Mutta näyttää siis kuitenkin jotenkin jättäneen sen suosittelemiensa asioiden joukkoon. Koska "poro kuuluu suomalaiseen luontoon ja hankkii ravintonsa pääosin luonnossa laiduntamalla".
-
Keskustelu poroista ja laidunnuksesta jatkuu Hesarissa edelleen, aika kiivaanakin, voisi sanoa. Tässä Antero Järvisen puheenvuoro:
Ylilaidunnusongelma koskee Norjaakin (http://www.hs.fi/mielipide/a1475287560987)
Mikä totuus asiassa onkin, niin joka tapauksessa WWF on oikeassa otsikkonsa luonnehdinnassa, että asia on "ristiriitainen".
***
Kunpa myöntäisivät luomuruoan osalta saman! Olisi jo askel eteenpäin, jos WWF käyttäisi sivustollaan edes otsikkoa "Ristiriitainen luomuruoka". Voisivat sen hyvin tehdä, kun heidän Jason Claynsä on jo asian myöntänyt tai todennut (ks. 20.3.16, edellä).
-
*) "mediaanisuomalaisen" pöydässä sen sijaan riistaa ei juuri ollut. Tässä jos jossain voi todeta, että sitä ruokaa ei jaeta tasan kaikille. Metsästäjät ovat hyvin pihejä saaliistaan.
Tämä siis jo tiedettiinkin, mutta YLE asian myös vahvistaa:
Riista ei päädy metsästä kotikokkien lautaselle – jänistä tuodaan Argentiinasta saakka (http://yle.fi/uutiset/3-8337052)
Riistaliha tekisi kauppansa, mutta sitä ei ole edelleenkään tarjolla tavalliselle kuluttajalle. Paistit päätyvät metsästäjin pakastimiin, vaikka tänä vuonna esimerkiksi hirviä kaadetaan 45 000 kappaletta.
-
Nikula ja WWF onkin nyt tehnyt tällaisen takinkäännön:
WWF:n asiantuntija: Pihvikarjankasvatus tukee luonnon monimuotoisuutta (http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/wwf-n-asiantuntija-pihvikarjankasvatus-tukee-luonnon-monimuotoisuutta-1.164275)
Se on herättänyt hämmästystäkin:
MTK:n asiantuntija WWF:n pihvilihakommentista: "Hyvä, että ollaan sen verran emolehmätuotannon puolesta" (http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/mtk-n-asiantuntija-wwf-n-pihvilihakommentista-hyvä-että-ollaan-sen-verran-emolehmätuotannon-puolesta-1.164542)
Tiedättekin jo, minkälaista takinkääntöä (Suomen) WWF:ltä odottelen, mutta sitä ei varmaan ole heti odotettavissa, koska tässäkin lausunnossa maistuvat luomuideat:
"Lihalla on merkittävä hiilijalanjälki. Lihantuotantoa olisi hyvä lähteä vähentämään, mutta lihavalintojen sisällä luonnonlaitumelta tullut pihviliha on parhaasta päästä", Nikula summaa.
Eli luonnon omien prosessien hyväksikäyttö on jotenkin aina luonnolle sitä parasta. Siihen ei sovi mitään lisätä.
-
WWF tulee aina esille Googlen "luomu"-sanahaulla, vaikkei sillä mitään uutta asiasta olisi kerrottavanaankaan.
Tulee edelleen. Ja esiin tulee tämä mainoslause järjestöstä, jo Googlen tuloksissa:
WWF:n tavoitteena on maapallo, jossa ihmiskunta elää sopusoinnussa luonnon kanssa.
Kuinka paljon myös WWF:n filosofiassa on sitä sanamagiaa, että "luonnonmukaisen" viljelynkin täytyy olla "sopusoinnussa luonnon kanssa" (kun se siltä niin kuulostaa)? Kun järjestö ei linjastaan näytä eroon pääsevän, vaikka selvästi jo aika lailla "pyristelee".
Nyt on luultavasti olemassa "sosiaalinen tilaus" perinteiselle vihreälle järjestölle irrottautua luomuviljelystä, sen kannattamisesta. Geenitekniikan osaltahan tällainen irtiotto jo tapahtui, vieläpä Vihreän liiton puoluekokouksessa, vaikkei aktio sitten täysin onnistunutkaan. (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=79.msg8530#msg8530) Nyt WWF:llä olisi mahdollisuus samanlaiseen yllättävään vetoon, perinteisenä vanhana luonnonsuojelujärjestönä. Toivotaan, että se käyttää tätä "etsikkoaikaansa" hyvin. (Voimme luvata ja vakuuttaa, että jos se sen tekee, ja saa vaikka paljon myönteistä julkisuutta, me täällä emme ole asiasta mustasukkaisia tai katkeria! ;D)
-
Mitään katumusta tai uudelleen arviointia luomulinjan suhteen ei kyllä vielä näy tässä järjestön uudessa julkistuksessa:
WWF:n raportti: Kulutuksemme jäljet näkyvät kehitysmaissa (https://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/WWF-n-raportti--Kulutuksemme-jaljet-nakyvat-kehitysmaissa-2977.a)
Näin lähellä ajatusta kyllä ollaan:
”Luonnonvarojen kiihtyvällä kulutuksella on suora yhteys elinympäristöjen köyhtymiseen ja katoamiseen. Kun raivaamme metsää karjan laitumiksi tai viljelysmaaksi, tuhoamme samalla monien eliöiden ainoita elinympäristöjä”, sanoo WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder.
(lihav. HJ)
Mutta sitten ohjataan keskustelua ja ajattelua tähän "turvalliseen" ekologisen jalanjäljen ideaan:
Tällä hetkellä globaalisti kulutamme tahtia, johon vastaamaan tarvitsisimme 1,6 maapallon luonnonvarat. Jos kaikki kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvitsisimme yli kolme maapalloa tyydyttämään kulutuksemme.
Mutta yhtään tropiikin eliötä emme kyllä vaaranna käyttämällä nyt Suomessa (esim. liikenteesä ja/tai teollisuudessa) fossiilisia polttoaineita. *) Ainakaan välittömästi. Sen sijaan tällä voi olla se vaikutus, ja hyvin välittömästi:
WWF tukee esimerkiksi vastuullista palmuöljytuotantoa Indonesiassa Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin. Vastuullinen palmuöljytuotanto takaa muun muassa sen, että työntekijät saavat kohtuullisen korvauksen, luonnonsademetsiä ei hakata viljelysmaaksi eikä tulta käytetä plantaasien raivaukseen.
”Olen todella iloinen, että esimerkiksi suomalaisten elintarvikeyhtiöiden palmuöljyn hankinnasta yhä suurempi osuus on vastuullisesti tuotettua. Koska kulutamme joka päivä tuotteita, joissa on hyödynnetty kehitysmaiden luonnonvaroja, on tärkeää, että teemme kaikkemme, jotta ne olisi tuotettu mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja ympäristöystävällisesti”, Rohweder kertoo.
Sillä yleensä se vastuullisuus on tuotteeseen saatu siten, että joku toinen on tehnyt **) likaisen työn. Eli raivannut sademetsän jne. Ja tehnyt alueen "joutomaaksi" - jota sitten voi WWF:nkin "luvalla" käyttää. Mutta elintilansa menettäneille orangutangeille taitaa olla yks hailee, kuinka oikeudenmukaista tuo tuotanto on ollut.
Puhutaan kyllä ruoantuotannostakin ...
Kehitysmaissa on vielä paljon tehtävää, jotta kestävästi tuotettua ruokaa, puhdasta vettä ja energiaa on kaikkien saatavilla.
... mutta yhtään ei sitten uudelleen arvioida, mitä tuollainen ruoan tuotanto olisi. Ja valitettavasti siten entiset linjaukset jäävät voimaan, joten pakko on tulkita, että luomua WWF tuossa tarkoittaa.
__________________
*) Siitähän nk. "ekologisessa jalanjäljessä" on kyse, ei konkreettisesta uusiutuvien luonnonvarojen käytöstä. Sen sijaan ruoan tuonnin - ja erityisesti luomutuonnin - jäljet näkyvät varmasti kehitysmaissa, ja ilman viivettä
**) eikä siinä edes tarvita nimeä. Kummasti viidakkoa syttyy ja palaa sielläpäin ihan vahingossa. Eikä asialle sitten voida, syttymisen jälkeen, mitään ... Tämä firma jäi kolttosistaan kiinni (https://www.theguardian.com/environment/2016/sep/01/korean-palm-oil-firm-accused-of-illegal-forest-burning-in-indonesia), mutta pelkäänpä, että kyseinen alue on jonkun "suruajan" jälkeen sitten jonkin "vastuullisen" firman käytettävissä. Artikkelista selviää myös, kuinka valtavia nuo palavat alueet, "kuumat pisteet" ovat, ja kuinka monessa paikassa niitä on. Greenpeacenkin aika ja huomio oikeastaan riittää vain siihen, että se löytää niitä erilaisten (suur)yhtiöiden omistamilta (tai hallinnassa olevilta) alueilta:
More than 3,000 hotspots have been detected in the Indonesian archipelago in the last month, with maps released by Greenpeace of Riau and West Kalimantan showing that many are occurring on industrial plantation concessions in the same areas that burned last year.
-
Huomionarvoista on, ettei kansainvälinen WWF sotke asiaan ekologista jalanjälkeä ja näitä useita maapalloja, eli ilmastonmuutosta (mikä selviää tästä Hesarin uutisesta) ...
Raportti: Yli puolet selkärankaisista on tuhoutunut ihmisen kulutuksen vuoks (http://www.hs.fi/ulkomaat/a1477531927093)i
... vaan pikemminkin päinvastoin:
Pariisissa vuoden 2015 lopussa solmittu ilmastosopimus edellyttää kaikilta mailta ilmastotoimia ja niitä koskevaa seurantaa sekä raportointia.
”Olemme onnistuneet laatimaan vahvan liiketoimintamallin ilmastolle. Nyt meidän täytyy tehdä yhtä vahva liiketoimintamalli luonnonjärjestelmälle”, Lambertini totesi.
Mutta Suomen WWF on sotkenut, ennenkin, kun näitä Living Planet -raportteja on ilmestynyt (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=26.msg5960#msg5960).
Sen sijaan maailma.net kertoo johdannossaan uutiseen jopa näin:
Tuoreen Living Planet Indexin mukaan maapalloja tarvittaisiin 1,6, jotta luonnonvarat riittäisivät nykykulutukseen.
Katsotaanpa mitä siellä lukee ... ja niinhän se oli: alkuperäinen raportti ei tuo tuota väitettä esille kuin kerran ohimennen, mutta suomalainen tiivistelmä tuo ikäänkuin pääsanomana.
Another way to look at the relationships between our behaviour
and the Earth’s carrying capacity is through Ecological Footprint
calculations. The Ecological Footprint represents the human
demand on the planet’s ability to provide renewable resources and
ecological services. Humanity currently needs the regenerative
capacity of 1.6 Earths to provide the goods and services we use each
year. Furthermore, the per capita Ecological Footprint of high-
income nations dwarfs that of low- and middle-income countries
(Global Footprint Network, 2016). Consumption patterns in high-
income countries result in disproportional demands on Earth’s
renewable resources, often at the expense of people and nature
elsewhere in the world.
Ja huomatkaa, se tekee noin viitaten toiseen julkaisuun, se ei ole tuon raportin oma löytö tai teesi. Siinä Living Planet -indeksissä on kyse aivan eri asiasta.
***
Ja vaikka hiilidioksidilla tulevaisuudessa olisi ikäviä seurauksia, nyt se on noin sukupolven ajan lisännyt luonnon monimuotoisuutta (Matt Ridley):
The world is getting greener. Why does no one want to know? (http://www.spectator.co.uk/2016/10/the-world-is-getting-greener-why-does-no-one-want-to-know/)
As carbon dioxide levels have risen, the planet’s green vegetation has increased by 14 per cent
[...]
As the paper’s lead author, Zaichun Zhu, of Beijing University, puts it, it’s the equivalent of adding a green continent twice the size of mainland USA. Frankly, I think this is big news. A new continent’s worth of green vegetation — all created in a single human generation.
Se on noin Etelä-Amerikan kokoinen alue, lisää elintilaa, myös villille luonnolle.
Eli se on varmasti eri asia, Suomen WWF.
-
Mutta pääkirjoituksessaan Hesari sitten palasi täysin Suomen WWF:n tulkintaan:
Kun maailma ei riitä, lajit kuolevat (http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1477802939293)
Luonnonvarojen kulutus on ylittänyt maapallon kantokyvyn.
[...]
Syynä ahdinkoon on kasvava kulutus. Lajit katoavat, koska ihmiset kuluttavat liikaa luonnonvaroja ja päästävät ilmaan liikaa hiilidioksidia. Maapallo ei uusiudu samaa tahtia.
Ympäristöjärjestö WWF:n tuore ympäristön tilaa käsittelevä Living Planet -raportti tuo vakavan viestin: globaali kulutus on ylittänyt maapallon kantokyvyn niin, että tarvittaisiin 1,6 maapalloa korvaamaan käytetyt luonnonvarat.
Eikä lehti siis nyt yritäkään ymmärtää saati tuoda esille, miten eri asioista on kyse. Tai sitten tuosta näkyy, ettei pääkirjoitustoimittaja ole laiskuuttaan tai kiireisyyttään edes avannut alkuperäistä raporttia, vaan on tyytynyt Suomen WWF:n lyhyeen, suomenkieliseen yhteenvetoon.
PS. Pitäisikö tämän teorian kritiikissä mennä judotaktiikkaan, so. näennäisesti mennä mukaan vastustajan liikkeeseen: "kyllä, luonnonvarojen liikakulutuksesta on kyse. Erityisesti maapinta-ala on sellainen luonnonvara, joka uusiutuu hyvin hitaasti sen nykykulutukseen nähden ..." ;D
-
Tämä mielipidepalstalla kirjoittaja tuo sitten konkreettisemman ja aivan toisen syyn tilanteelle:
Villieläimiä voidaan vielä auttaa (http://www.hs.fi/mielipide/a1477890558042)
Kissojen ja koirien määrän vähentäminen auttaisi luonnonvaraisia eläimiä ja säästäisi peltomaata ravinnon tuottamiseksi vaikka kasvavalle ihmiskunnalle.
MIELIPIDE 1.11.2016 2:00
Helsingin Sanomat
ZOOLOGICAL SOCIETY OF LONDONIN ja WWF:n seuranta kertoo selkärankaisten villieläinten yksilömäärän vähentyneen vuosien 1970–2012 välillä 58 prosenttia (HS 28.10.).
Vähentyminen johtuu suurelta osin koti- ja hyötyeläinten sekä ihmisten määrän kasvusta: ne muodostavat uskomattomat 90 prosenttia kaikkien maapallon nisäkkäitten biomassasta. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön tilasto 2000-luvun loppupuolelta kertoo lajien populaatioista, jollaisia maapallo ei ole aiemmin kokenut: yli miljadin ovat ylittäneet nauta, lammas ja kesykissa, ja miljardin lähellä ovat sika ja vuohi. Koiria on yli 600 miljoonaa.
Valitettavasti tuo hyvä kirjoitus on loppuosaltaan maksumuurin takana. Kirjoittaja on Seppo Turunen.
Mutta samaan aikaan toisaalla lemmikeille häpeämättä tarjotaan jopa luomuruokaa. Satunnainen esimerkki:
Lily's Kitchen luomu nautaruoka koiralle 150g (https://www.mustijamirri.fi/lily-s-kitchen-luomu-nautaruoka-koiralle-150g-108122)
Nyt voisi WWF:ää hieman ahdistella siitä, mitä mieltä se on tästä ilmiöstä. Siinähän se ei voisi paeta sen verukkeen taakse, että ruoka olisi saatava kasvispainotteiseksi.
Siitä voisi sitten "ahdistelussa" edetä tätä kautta ihmisiin ja heille annettuihin ruokasuosituksiin:
Mikä näistä on mielettömintä ja maailman resursseja eniten TURHAAN tuhlaava ilmiö? (http://tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=428)
Luomuruoan syöttäminen kissoille ja koirille vai sen syöttäminen kehonrakentajille?
-
Ruotsin WWF on puuhaillut tällaisen ...
Liha saa pian liikennevalot – Ruotsissa suomalaiselle kananmunalle näytetään keltaista valoa (http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/liha-saa-pian-liikennevalot-ruotsissa-suomalaiselle-kananmunalle-n%C3%A4ytet%C3%A4%C3%A4n-keltaista-valoa-1.166967)
... ja Suomen WWF tulee kohta perässä. Nyt sillä on etsikkoaikansa - ei niinkään "Suomen erityispiirteiden" kohdalla, joita MTK tuossa korostaa, vaan suhtautumisessa luomulihaan.
Mutta pelkäänpä, ettei se uskalla asiassa muutosta tehdä, vaan siinä suhteessa kopioi tuon Ruotsin taulukon.
-
Jossain tällaisessa kohdassa on nyt Suomen WWF:n pohdiskelu asiassa, tästä lähteestä:
Liha, suklaa ja juusto ovat ruokamaailman pahiksia – näin syöt ympäristöä säästävästi (http://m.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/liha-suklaa-ja-juusto-ovat-ruokamaailman-pahiksia-nain-syot-ymparistoa-saastavasti/6150348)
Nikula kertoo, että luomulihallakin on monia hyviä puolia.
– Luomuympäristössä luonnon monimuotoisuus voi paremmin. Sen lisäksi luomussa ei käytetä kemiallisia torjunta-aineita, mikä voi vaikuttaa haitallisesti esimerkiksi pölyttäjähyönteisiin. Luomuun siirtymisellä ei kuitenkaan ratkaista ilmasto- ja rehevöitymiskysymyksiä.
Jos tuosta uskaltaa jotain päätellä, pientä liikahdusta on tapahtunut.
-
Sen lisäksi luomussa ei käytetä kemiallisia torjunta-aineita, mikä voi vaikuttaa haitallisesti esimerkiksi pölyttäjähyönteisiin.
Tässä olisi taas korjauksen paikka. Luomussa saa käytää ja käytetään kemiallisia torjunta-aineita (tuholaistorjuntaan, mutta ei rikkakasveihin), kukaan ei vaan tunnu tietävän todellisia määriä. Tässä lista Suomessa sallituista torjunta-aineista luomuviljelyssä:
https://www.evira.fi/globalassets/yhteiset/luomu/kasvit/kasvinsuojeluaineet_2015.pdf
Mistä lähtien esim. pyretriini ei ole kemiallinen torjunta-aine?
-
Kun tämän sieltä löysin, niin otettakoon se nyt esille täällä (kun vähän ruokaan liittyy):
Globe Hope -kestopussi (http://kauppa.wwf.fi/globe-hope-kestopussi)
5 euroa siis maksaa. Mikä estää kuluttajaa taittelemasta saamaansa muovipussia (maksaako se 50 senttiä?) takaisin kauppakassiinsa tai taskuunsa ja käyttämästä sitä useaan kertaan? Ihan intuitiivisesti luulen, että se kestäisi erittäin monta käyttökertaa, sekin.
Ja kun se ei enää kestä, siitä pääsee vastuullisesti eroon hyvin yksinkertaisella tavalla: viemällä viralliseen roskien keräysastiaan. Ei sitä ole pakko mereen heittää (millä tavalla WWF ilmeisesti kuvittelee keskimääräisen kuluttajan käyttäytyvän?)
Mutta niin se vaan taitaa olla, että tuollainen vastuullinen käyttö ei ole eräiden luontoihmisten mukaan mahdollista, ei tule edes mieleen:
Vuoden turhake on valittu – suomalainen käyttää 55 muovikassia vuodessa (http://yle.fi/uutiset/3-9342466)
Minun on elämässäni täytynyt siis käyttää jo tuhansia muovipusseja. Ensimmäistäkään en ole koskaan heittänyt mereen. Enkä ole tainnut elämässäni nähdäkään tuollaista tapahtuvan. Mutta silti tuossa vedotaan juuri tähän:
Vaikka muovijätettä nykyään kerätään Suomessakin, päätyy sitä silti paljon luontoon, kertoo Suomen Luonto -lehti. On arvioitu, että merissä lilluu parhaillaankin 150 miljoonaa tonnia muoviroskaa ja joka vuosi tuo kuorma kasvaa 6–8 miljoonalla tonnilla. Meriympäristössä muovikassi säilyy 20–30 vuotta.
Vaikka käytettyjä muovikasseja ei erikseen kerättäisikään, vaan ne poltettaisiin sekajätteen mukana, ne eivät päädy mereen. Vaikka ne vietäisin kaatopaikalle, ne eivät silti päädy mereen.
PS. klo 18: Tuliko siis valittua turha turhake? Josta tosiasiassa ei Suomessa ole merkittävää haittaa? Mutta kun tuo muovikassi nyt kertakaikkiaan on luontoväen "pyhän vihan" kohteena, kansainvälisesti, ollut jo vuosikymmeniä! Vähän samaan tapaan kuin keinolannoitteet, joita ei (eräiden mielestä) kertakaikkiaan voi käyttää oikein, aina ne väistämättä rehevöittävät vesistöjä.
-
Kun WWF nyt entisten oppaidensa rinnalle julkaisi eilen tämän ...
WWF:n Lihaopas. Vähemmän ja parempaa. (https://wwf.fi/lihaopas/)
... se ei ole uskaltanut (?) luopua luomun suosittamisesta. Kun oppaassa myönteisin, mitä lihasta voidaan sanoa, on "[syö] kohtuudella" - "suosi näitä" on varattu lihan korvikkeille - niin luomu saa sen arvion joka kerta, joka lihalajin kohdalla.
HS:n uutinen asiasta on aika neutraali eli kantaa ottamaton. Mielestäni siinä kuitenkin rivien välissä tuetaan näiden oppaiden "katekismuksen" asemaa.
”Vähemmän ja parempaa” – WWF:n uusi Lihaopas kertoo, millaisen lihan syöminen on pienin ympäristörikos (http://www.hs.fi/ruoka/art-2000005078036.html)
Jutussa annetaan puheenvuoro itse WWF:lle:
”Oppaan pääviesti on, että syödään vähemmän ja ympäristön kannalta parempaa lihaa. Ympäristö ei kestä kasvavaa lihankulutusta. Lihankulutus on kasvanut 2000-luvun alusta 20 prosenttia”, sanoo WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder.
WWF:llä ei ole kilomääräistä tavoitetta lihansyönnin vähentämiseen, mutta lihankulutusta pitäisi karsia noin 20 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, jolloin kulutus olisi 2000-luvun alun tasolla.
”Emme vastusta lihansyöntiä, vaan pyrimme siihen, että isot joukot ihmisiä siirtyisivät ympäristöä vain vähän rasittavaan lihaan”, sanoo Rohweder.
Mutta jos ainoa esimerkki tällaisesta lihasta on oppaassa sitten luomu? Riistakin kyllä mainitaan, mutta sen merkitys on jo edellä arvioitu ja hyvin vähäpätöiseksi havaittu. (Yhteensä alle 2% suomalaisten lihankulutuksesta v. 2012, ks. edellä 03.11.13, eikä sitä edes voida olennaisesti lisätä. *) Oppaassa muuten tuodaan erikseen esille, että poro ei ole riistaa.)
Kuitenkin WWF:ssä ollaan tietoisia tästä, ja tämä kerrotaan tavallaan koko aktion perusteluna:
”Viljelysmaille ei voida raivata loputtomasti tilaa ilman että luonnon monimuotoisuus kärsii. Soijanviljelyn lisääntyminen on merkittävin syy metsäkatoon Etelä-Amerikassa”, sanoo WWF:n suojeluasiantuntija Stella Höynälänmaa.
Kuitenkin sitten suositellaan paljon viljelysmaata tarvitsevaa luomuviljelyä?
___________________
*) sen WWF tavallaan myöntää:
Riistaa ei kuitenkaan riitä kestävästi pyydettynä kattamaan koko tämänhetkinen lihankulutuksemme.
Mutta jos noin sanoo 2 prosentista, niin kyllä se edelleen on harhaanjohtavaa.
-
Katekismuksen asemaan nostaa tuon oppaan myös YLE ...
WWF julkaisi Lihaoppaan: Kotimainen tehotuotettu sianliha ja broileri vältettävien listalla, luomua voi syödä kohtuudella (http://yle.fi/uutiset/3-9445253)
... ja kuten otsikosta näkyy, tulkitsee sen sanoman juuri samalla tavalla: luomua, luomua, luomua.
"Jumalansanaa" se näyttää olevan suurelle osalle muutakin mediaa.
Mutta krittisiäkin ääniä on jo tullut esille, muuallakin kuin täällä, esimerkiksi:
MTK älähti luonnonsuojelijoiden lihaoppaasta (http://www.paivanlehti.fi/mtk-alahti-luonnonsuojelijoiden-lihaoppaasta/)
Mutta siinä älähdetään enemmän kotimaisen lihan puolesta. Luomun suositteleminen on nielty sellaisenaan.
MAANVILJELY MTK:n mielestä WWF sortuu populismiin ja osatotuuksien levittämiseen juuri julkaistussa lihaoppaassaan. Suomalaisen tuotannon keskeisimmät vahvuudet on lakaistu maton alle.
– Lihantuotannon vahvuus Suomessa on eläinten hyvä hoito, minkä vuoksi eläimiä ei tarvitse turhaan lääkitä antibiooteilla. Muualla maailmassa antibioottien holtiton käyttö muodostaa uhan myös ihmisten terveydelle. Meillä veden riittävyys ei ole ongelma, eikä sademetsiä raivata lihantuotannon tieltä, sanoo MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila.
Nämä kansanedustajat ...
Kansanedustajat eivät niele Lihaoppaan sanomaa: "Lihaopas vääristelee" (http://www.turkulainen.fi/artikkeli/483952-kansanedustajat-eivat-niele-lihaoppaan-sanomaa-lihaopas-vaaristelee)
... kiinnittävät huomiota mm. tähän (lihav. HJ):
He pitävät myös erikoisena, että kasviproteiinin osalta opas ei tee eroa ulkomaisen ja kotimaisen tai eettisen ja epäeettisen välillä.
– Rehellisyyden nimissä olisi tullut todeta, että myös ihmisravinnoksi valmistetaan soijatuotteita, joita ei ole tuotettu kestävästi. Opas jättää myös huomiotta, että suomalaiset siat ja broilerit syövät huomattavan vähän soijarehua suhteessa verrokkimaihin. Tämänkin korvaamiseen muilla proteiininlähteillä kannattaa panostaa, mutta ongelmaa ei tulisi suurennella, kuten WWF tekee, kolmikko kirjoittaa.
Soijan demonisoinnin näyttävät hekin hyväksyvän. Sekään ei ole yksinkertainen juttu, mutta siitä on keskustelua täälä toisaalla. Kuten myös sertifioidun soijan "autuudesta".
Kriitisille äänille antoi kyllä myös YLE sitten mahdoilisuuden tulla kuuluville:
Lihantuottajat WWF:n oppaasta: Tehokkaasti tuotettu liha on luomua parempi ympäristölle (http://yle.fi/uutiset/3-9446063)
Vaikka tätä haastateltua siinä vaivaa selvästi turhanaikainen sovinnollisuus, halu nähdä vastustamassaankin jotain hyvää:
Luomua Sikayrittäjien toiminnanjohtaja Berg pitää hyvänä vaihtoehtona, jos sitä tuotetaan esimerkiksi lähialueilla.
– Ympäristön kannalta luomuliha on tietyllä tavalla parempi. Jos ajatellaan laajemmassa mittakaavassa, niin jos kaikki olisi luomulihaa tai luomutuotantoa, meillä loppuisi ruoka maapallolla, Berg sanoo.
Hän perustelee näkemystään sillä, että luomutuotannossa kasvu on huomattavasti hitaampaa ja esimerkiksi viljelyalaa tarvitaan tuplasti enemmän.
Mutta muutoin tuo artikkeli ja siinä esitetyt vastaväitteet kannattaa kyllä lukaista. Ja tuolle YLE:n otsikole meidän pitäisi oikeastaan jopa hurrata! :D
-
Perusteluna luomun suosimiselle joka lihalajin kohdalla WWF:llä on muuten aina lähes sama teksti ...
Torjunta-aineiden käyttö ja maaperän köyhtyminen ovat maailmanlaajuisesti merkittäviä uhkia ympäristölle ja ruoantuotannolle. Luomulampaiden rehun tuotannossa käytetään torjunta-aineita vain poikkeustapauksissa. Luomutuotanto ylläpitää maan kasvukuntoa paremmin kuin tavanomainen tuotanto.
... jossa sitten voi olla jokin eläinlajikohtainen lisäys.
Credo. Minä uskon.
Katekismuksissa kyllä kerrotaan, "mitä se on", mutta niissä ei sitten enempää (tarvitse) perustella. Vaikka tuo maan kasvukunnon ylläpitämiskyky erityisesti luomussa on hyvin kyseenalainen väite, jota voi pitää jopa myyttinä. Siihenhän pääsin juuri viittaamaan äskettäisessä HS:n yleisökirjoituksessani:
Jos luomutuotanto erityisesti ylläpitäisi maan kasvukuntoa, siitä looginen seuraus olisi, että luomusadot ajan myötä paranisivat. Mitään tällaista ei Suomen tilastoista ole nähtävissä, ne pysyvät vuodesta toiseen yhtä kehnoina.
Siinä kirjoituksessani viittasin myös luomun loisimiseen, jota ilman maan kasvukuntoa ei luomussa ylläpidettäisi sitäkään vähää kuin nyt:
Ranskalaisen tutkimuksen mukaan keskimääräinen luomutila saa tavanomaiselta tilalta 23% typestään, 73% fosforistaan ja 53% kaliumistaan.
Myös se, että torjunta-aineiden käyttö olisi maailmanlaajuisesti merkittävä uhka "ympäristölle ja ruoantuotannolle", otetaan tuossa annettuna. Mutta onko se niin (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=515.0)? Ja sikäli, jos on, niin miksi sitten rajata luomuun sitoutumisella geenimuuntelu pois keinovalikoimasta sen asiantilan muuttamiseksi? Kansainvälinen WWF ei välttämättä näin teekään (Jason Clay, ks. edellä 20.03.16), mutta Suomen WWF tekee.
-
Tämä rajaus täytyy sitten muistaa:
WWF julkaisemastaan lihaoppaasta: Meillä ei ole asiantuntemusta eläinten hyvinvoinnista (http://yle.fi/uutiset/3-9446860)
WWF ei arvioinut tuotantoeläinten hyvinvointia Lihaopastaan varten. Eläinten hyvinvointikeskus on arvioinut jauhelihatuotteita eläinten hyvinvoinnin kannalta, ja tulokset ovat samansuuntaisia kuin WWF:n oppaassa.
Vaikka YLE tuossa tuolla tavalla yrittääkin jotain "harmoniaa" nähdä.
Ja tämäkin rajaus:
Lihaoppaassa ei myöskään ole terveysnäkökulmaa, hän [ Liisa Rohweder] muistuttaa.
-
Ruotsin WWF on puuhaillut tällaisen ...
Liha saa pian liikennevalot – Ruotsissa suomalaiselle kananmunalle näytetään keltaista valoa (http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/liha-saa-pian-liikennevalot-ruotsissa-suomalaiselle-kananmunalle-n%C3%A4ytet%C3%A4%C3%A4n-keltaista-valoa-1.166967)
... ja Suomen WWF tulee kohta perässä. Nyt sillä on etsikkoaikansa - ei niinkään "Suomen erityispiirteiden" kohdalla, joita MTK tuossa korostaa, vaan suhtautumisessa luomulihaan.
Mutta pelkäänpä, ettei se uskalla asiassa muutosta tehdä, vaan siinä suhteessa kopioi tuon Ruotsin taulukon.
Eikä sitten uskaltanutkaan, kuten itse voitte nähdä. Aika lailla yksi yhteen nuo molemmat "liikennevalot" ovat. Olisiko perustelutekstejäkin vain suoraan kopioitu (tietysti kääntäen)? No, sen verran eroja näyttää olevan, että tämän voi sanoa:
"Oppaamme perustuu Ruotsin oppaaseen, mutta identtinen se ei tule olemaan”, kertoo WWF:n suojeluasiantuntija Stella Höynälänmaa.
Suomalainen opas on ehkä hitusen ruotsalaistakin luomumyönteisempi!
-
Myös se, että torjunta-aineiden käyttö olisi maailmanlaajuisesti merkittävä uhka "ympäristölle ja ruoantuotannolle", otetaan tuossa annettuna. Mutta onko se niin (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=515.0)?
Mutta näin vain Iltalehtikin suhtautuu ymmärtämyksellä ko. oppaaseen ....
WWF:n Lihaopas herätti keskustelua: Kyse on siitä, mitä eläimille syötetään, ei pelkästä lihasta - ja sinä voit vaikuttaa (http://www.iltalehti.fi/pippuri/201702092200068250_ah.shtml)
... ja ottaa tosissaan, tosiasioina tämänkin:
2. Miksi luomuliha on parempi vaihtoehto?
Opas arvioi myös luomutuotteita ympäristön näkökulmasta. Luomu ei ole ratkaisu kaikkeen, vaan askel parempaan suuntaan. Ympäristön kannalta luomu on parempi vaihtoehto muun muassa siksi, että luomussa torjunta-aineita käytetään vain poikkeustapauksissa. Kun torjunta-aineita käytetään laajasti tai varomattomasti, niitä vapautuu väistämättä myös maaperään ja vesistöihin. Silloinkin käytössä on hyvin rajallinen määrä luomutuotantoon hyväksyttyjä aineita. Liiallinen tai huolimaton torjunta-aineiden käyttö muodostaa uhan pölyttäjähyönteisille ja vaarantaa maailman ruoantuotannon.
Siinäkin torjunta-aineiden holtittomalle käytölle on ainoa vaihtoehto se, että luovutaan niistä kokonaan. Ja siinäkään ei muisteta, dettä luomu merkitsee myös muuta, eli keinolannoitteista luopumista (ja sitäkin kautta tarvitsee valtavasti lisää viljelyalaa.)
Tai ei muisteta sitä, että vain hyvin pienen osan torjunta-aineista*) on edes epäilty muodostavan uhan pölyttäjähyönteisille, mutta luomussa luovutaan kaikista, ainakin jos ne ovat synteettisiä - ja siis riippumatta näiden aineiden turvallisuusarvioista (tutkimuksista). Tämä pieni valikoima on Iltalehden mukaan hyvä asia ...
Silloinkin käytössä on hyvin rajallinen määrä luomutuotantoon hyväksyttyjä aineita.
... vaikka se tosiasiassa aiheuttaa tilanteen, jossa jo vahingollisiksi havaituista torjunta-aineista ei voida luomuviljelyssä luopua (http://tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=68).
***
Kummasti tämäkin Karjalaisen pääkirjoitus (http://www.karjalainen.fi/mielipiteet/mielipiteet/paakirjoitus/item/130886-vastuullisuuttaseka-maatalouteenetta-sen-soimaamiseen) hyväksyy tuon WWF:n luomuolettamuksen, vaikka muutoin onkin oppaan suhteen kriittinen (lihav. HJ):
Jos Suomessa ei tuotettaisi lihaa ja maitoa, niitä ei takuulla tuotaisi luomu- ja muuten ekologisesti vastuullisilta tiloilta ympäri maailmaa.
Suomi söisi mahdollisimman halvalla - siis epäekologisesti - tuotettuja bulkkieriä.
**)
________
*) eikä sen pienenkään osan kohdalla näyttö ole mitenkään kiistaton. Tuore GLP-artikkeli:
Gold standard assessing neonicotinoids: Field bee hive studies find pesticides not major source of health issues (https://www.geneticliteracyproject.org/2017/02/06/gold-standard-assessing-neonicotinoids-field-bee-hive-studies-find-pesticides-not-major-source-of-health-issues/)
**) tuo viimeinen lause, vrt. tähän (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=66.msg9526#msg9526) (Lisäys 11.2.17)
-
Yllätys, yllätys (?):
Itämeri-laskuri ja WWF:n lihaopas ravistelevat kuluttajia — Maataloustuottajien edunvalvojat paheksuvat kuluttajien ohjailua, luomuväki suhtautuu suopeammin (http://www.lansi-savo.fi/uutiset/kotimaa/itameri-laskuri-ja-wwfn-lihaopas-ravistelevat-kuluttajia-maataloustuottajien)
Tällaisellekin spekulaatiolle annetaan tilaa:
Luomutuottaja Ahonen ei pelkää luomutuotannon yleistymisen tuomaa hinnan laskua.
— Pitkällä aikavälillä luomun ei tarvitsisi olla muuta tuotantoa kalliimpaa. Hintaero on osittain johtunut kaupan ketjusta ja siitä, että vähäisemmän kysynnän vuoksi tuotteiden kierto on ollut hitaampaa. Kauppa on viime aikoina tullut luomutuottajia vastaan, ja hinnat on saatu kohtuullisemmiksi.
Kuinka pitkällä aikavälillä? 50 vuotta? 100 vuotta? Vielä ei hintojen kehityksestä samoiksi ole oikeastaan mitään merkkejä (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=66.0). Vaikkapa seuraamamme luomukinkku - jonka kysynnän kerrotaan olevan vallan valtavaa - säilyttää vuodesta toiseen (yli) kolminkertaisen hintansa.
WWF:n oppaassa ei ole eläinsuojelu- tai terveysnäkökulmaa (ks. edellä 08.02.17). Mutta eipä ole kyllä sitten hintanäkökulmaakaan. Ohjeiden tietty "herraskaisuus" näkyy paitsi luomun myös riistan suosittamisessa. Oppaan tekijät aika selvästi asustavat helsinkiläisessä "vihreässä kuplassa", jossa ovat kauppahallit ja muut "hyvinvarustetut" lihakaupat lähellä. Ja hyvinvarustettu pankkikortti taskussa/käsilaukussa.
-
Hyvin jatkoksi tuohon edelliseen sopii tämä MT:n keskustelusta ...
"Suomi ei voi muuttua pelkiksi lainehtiviksi viljapelloiksi" (http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/suomi-ei-voi-muuttua-pelkiksi-lainehtiviksi-viljapelloiksi-1.178173)
... löytynyt retorinen kysymys (lihav. HJ):
Toisaalta eettisempään, mutta tehottomampaan tuotantoon siirtymiselläkin on haittapuolensa.
"Miksi ihmisiä pitää koko ajan syyllistää syömisistä?" ihmettelee Seppo Hunsa. "Kuhan syö lähellä tehokkaasti tuotettua. Luomu ei ole eettistä. Kuka saa syödä viidenneksen nykymäärästä?"
Oikeastaan, kun sitä miettii, niin sellainen suositus, jossa kehotetaan syömään ylivoimaisen kallista lihaa, ei oikeastaan eroa siitä toiveesta, että palattaisiin entisiin "hyviin" aikoihin, jossa köyhällä kansanosalla ei ollut varaa syödä lihaa kuin hyvin harvoin. Se tilanne kun varmasti palauttaisi Suomen lihankulutuksen WWF:n toivomalle tasolle.
-
Esko Valtaoja on WWF:n kanssa samaa mieltä tarpeesta lihansyönnin vähentämiseen, mutta häneltäkin tulee tämä kritiikki:
Lihan himoja (http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/3405942/Esko+Valtaoja+++Lihan+himoja)
Valitettavasti myös WWF:n Lihaopas luiskahtaa välillä harhapoluille pitäessään luomua ja GMO-vapaata lihaa jotenkin automaattisesti ympäristön kannalta parempina vaihtoehtoina. Järjestöltä, joka sanoo perustavansa toimintansa ja suosituksensa tutkimustietoon, voisi odottaa enemmän.
Minäkin luulen, että sana "automaattisesti" on tuossa oikeaan osunut: asiaa ei tälläkään kertaa järjestössä sen kummemmin yritetty miettiä.
PS. Kommentoin sielläkin, syyttäen WWF:ää henkisestä laiskuudesta ja pelkuruudesta: he eivät tuossa uskaltaneet uhmata vihreiden järjestöjen konsensusta Suomessa.
-
Oikeastaan, kun sitä miettii, niin sellainen suositus, jossa kehotetaan syömään ylivoimaisen kallista lihaa, ei oikeastaan eroa siitä toiveesta, että palattaisiin entisiin "hyviin" aikoihin, jossa köyhällä kansanosalla ei ollut varaa syödä lihaa kuin hyvin harvoin. Se tilanne kun varmasti palauttaisi Suomen lihankulutuksen WWF:n toivomalle tasolle.
Sanoimme me täällä, ja näin sanoo ja kertoo laajemmin Ilkka:
Lihatiskillä hyvä omatunto ei heltiä halvalla (https://www.ilkka.fi/erikoissivut/lihatiskill%C3%A4-hyv%C3%A4-omatunto-ei-helti%C3%A4-halvalla-1.2222067)
Vastuullisuus maksaa kauppojen lihahyllyillä. Lännen Media selvitti, mitä ympäristöjärjestö WWF:n vastikään julkaiseman Lihaoppaan esittelemät erilaiset valinnat maksavat kuluttajalle.
Järjestön suosittelema luomu- tai laidunliha tulee enimmillään moninkertaisesti kalliimmaksi vastaavaan tavalliseen tuotteeseen verrattuna, eikä kaikkia saa tavallisista ruokakaupoista.
Ynnä muuta samasta asiasta. Varsin hyvä tarkastelu.
***
Ja näinhän se oli tässä kysymyksessä:
Entä poro, miksei se ole oppaassa?
– Selvitämme sitä jatkossa. Siinä voi olla ylilaiduntamiseen liittyviä ongelmia.
– Haluamme arvioida niitä yhdessä porotalouden harjoittajien kanssa, kertoo WWF:n pääsihteeri Liisa Rohweder.
Me olemme ihan aktiivisesti tarjoutuneet tarkastelemaan asiaa yhdessä WWF:n kanssa luomulihan (ja muunkin luomun) osalta, mutta meidän apumme on torjuttu.
-
Tällainen päivä on olemassa ...
Hyvää villin luonnon päivää! Tässä WWF:n viisi syytä juhlaan (http://www.vihrealanka.fi/uutiset-ymp%C3%A4rist%C3%B6/hyv%C3%A4%C3%A4-villin-luonnon-p%C3%A4iv%C3%A4%C3%A4-t%C3%A4ss%C3%A4-wwfn-viisi-syyt%C3%A4-juhlaan)
... ja WWF on siis sen Suomessa ominut. Samainen WWF joka siis eri tavoin suosittaa paljon viljelyalaa vaativaa luomuviljelyä.
Tuo päivä kuuluu meille!!! Ensi vuonna lähetämme hyvissä ajoin asiasta lehdistötiedotteen.
Jossa muuten sitten mollaamme WWF:ää, ellei se siihen mennessä ole linjaansa muuttanut!
-
Pro Luomun luomulihan arvoketjutyöryhmä keskusteli 14.2.17 lihaoppaasta:
WWF:n lihaopas on luomun kannalta hyvä avaus, ja sitä voi
käyttää luomun edistämisessä.
Varmaankin, mutta kyllä edistettävää sitten onkin, koska luomulihan tuotanto ei vieläkään yllä edes riistan tasolle (Luken ennakkotilastot). Eli WWF suosittelee valintoja, jotka ovat käytännössä mahdollisiakin vain äärimmäisen pienelle vähemmistölle.
-
Tähän, koska kummasti Jussi Nikula antaa luomutuotteille kaikki anteeksi, ja päätyy johtopäätökseen ...
Kaupat käärivät luomutuotteita muoviin – S-ryhmä: "Hieman ristiriitaista" (http://yle.fi/uutiset/3-9619296)
WWF:n Jussi Nikulan mukaan luomutuote on useimmiten parempi vaihtoehto pakkauksesta huolimatta.
... vaikka oikeastaan mikään artikkelissa ei puhu sen puolesta. Vaikkapa se täällä jo uumoilemamme asia (josta on ollut kauppiashaastatteluissa jo hajatietoja), että luomutuotteita jo kaupan hyllyssä tuhoutuu tavanomaista suurempi osa, saa tuossa tavallaan vahvistuksensa:
Muovipakkaukselle on useita syitä. Ensimmäinen syy on se, että luomua myydään edelleen vähän.
Pro Luomu ry arvioi päivittäistavarakaupoilta kerättyjen tietojen pohjalta, että luomun markkinaosuus on vain kaksi prosenttia (siirryt toiseen palveluun) ruoan kokonaismyynnistä.
S-ryhmän Talvenheimo selittää, että tämä vaikuttaa tuotteiden kiertoon. Tavallinen espanjalainen kesäkurpitsa katoaa S-marketin hyllyltä nopeammin kuin vieressä myytävä luomutuote. Jotta kaupan ei tarvitsisi heittää luomukesäkurpitsoja jatkuvasti roskikseen, ne pakataan muovikääreeseen, joka pidentää niiden myyntiaikaa.
Ja kyllä niitä luomutuotteita muovista huolimatta enemmän roskiin päätyy, itsekin olen sen nähnyt.
PS. Tämäkin saa vahvistuksensa, jonka olemme jo arvanneet, tai oikeastaan tienneet (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=50.msg7363#msg7363):
Luomutuotteet voisi sijoittaa myös eri paikkaan kuin muut hedelmät ja vihannekset, mutta se voisi entisestään pienentää luomutuotteiden myyntiä.
PS2. Jos Nikula osoittaa tuossa ymmärrystä luomutuotteiden muoville, niin kyllä samalla tavalla Radio Suomenkin aamujuontajat. Voisi jopa sanoa lähes hysteerisesti puoltaen ja selitykset hyväksyen. Taitaa olla tämä päivä siellä muutenkin päivä, jolloin luomua kovasti esille tuodaan (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=697.msg10159#msg10159).
-
Jatketaan tähän vaikka onkin kyse toisesta "firmasta":
Villiruokaviikolla Kainuussa maistuvat luonnon omat maut (http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/451/ngid/1)
Villiruoalla on pitkät perinteet suomalaisessa ruokakulttuurissa, johon liittyy läheisesti kaikki luonnossa vapaasti kasvava. Villiruokaa ovat luonnonmarjat, metsäsienet, yrtit, mahla, hunaja, pakuri, riistaeläimet, poro ja järvikala. Viime aikoina etenkin maitohorsman, nokkosen, vuohenputken ja poimulehden kaltaisten villivihannesten ja -yrttien käyttö on lisääntynyt ja villiruoka on noussut trendiksi. Tämän suuntauksen hyödyntäminen on tärkeää tulevaisuudessa. Villiruokaa kasvaa paljon Kainuun luonnossa varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn.
Edellä on milestäni ihan numeroilla osoitettu, kuinka vähäisessä marginaalissa tämä villiruoka voi toimia. Koko Suomen ruokahuollossa se ei voi siis nousta "trendiksi". No, ehkäpä ravintoloissa, tuolla tavalla yhden viikon ajaksi, voi.
Mutta kyllä tuo asia muutenkin saa volyyminsa nähden kohtuutonta huomiota. Esimerkiksi radiossa tänä aamuna oltiin huolissaan mahdollisista yöpakkasista - miten ne vaikuttavat sienisatoon? Nyt, kun vilja on myöhässä, ja suurelta osin korjaamatta!
Se on tätä nykyaikaa. Jolloin tämän päivän Saarijärven Paavo (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Saarij%C3%A4rven_Paavo), kun naapurin sadon on vienyt halla, että eipä mitään, sanoo vaimolle, annetaan omasta vähän hänelle ja sitten pannaan omaan leipään puolet ulkolaista!
-
WWF on vähän vaivautunut tästä Maaseudun Tulevaisuuden kriittisestä näkökulmasta ...
Elovenasta sama hinta viljelijälle ja WWF:lle, ympäristöjärjestön Rohweder: "Edistämme suomalaisen luomukauran kysyntää (http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/elovenasta-sama-hinta-viljelij%C3%A4lle-ja-wwf-lle-ymp%C3%A4rist%C3%B6j%C3%A4rjest%C3%B6n-rohweder-edist%C3%A4mme-suomalaisen-luomukauran-kysynt%C3%A4%C3%A4-1.204750)
... mutta ei siis edelleenkään mitenkään suhtautumisestaan luomuun. Vaan nielee luomuaatteen väitteet sellaisenaan:
"WWF on iloinen voidessaan edistää laadukkaan suomalaisen luomukauran kysyntää. Elovena-kampanja tukee WWF:n työtä suomalaisen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi", Rohweder kertoo.
Vaikka on täysin epäselvää, miten luomukauran viljely voisi luonnon monimuotoisuutta turvata. Pystyykö WWF edes ehdottamaan jotain mekanismia siihen? Tuskinpa.
-
Tämä lähti äsken:
***
Liisa Rohweder
WWF
Hei, olemme itse asiassa entisiä naapureita, Malminkatu 38 osoitteesta.
Mutta tässä se ei auta, naapurisopuun nyt ei voi vedota, kun olemme ideologisisia viholllisia. Maaseudun Tulevaisuudessa annoit tällaisen lausunnon:
***
"WWF on iloinen voidessaan edistää laadukkaan suomalaisen luomukauran kysyntää. Elovena-kampanja tukee WWF:n työtä suomalaisen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi", Rohweder kertoo.
***
Millä ihmeen tavalla tehoton (luomukauran) viljely voisi turvata suomalaisen luonnon monimuotoisuutta?
http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=739.msg10682#msg10682
Onko niin, että yhdistyksenne ei uskalla uhmata sitä suomalaisten luonnonsuojelujärjestöjen (aika lailla mielipuolista) konsensusta, että luomuviljely olisi jotenkin luonnon kannalta hyvä asia? Vaikka kansainvälinen järjestönne selvästi jo muuta "maistelee" eli on tehokkaan viljelyn, jopa geenimuuntelun käytön puolelle kallistumassa?
-
Eli keskimääräisen *) suomalaisen ruokapöytään tuli noin:
- 1 kilo hirvenlihaa
- 185 g muun hirvieläimen lihaa
- 185 g muuta riistaa
Vertailukohdaksi:
Lihan kulutus EU-maissa (http://lihatiedotus.fi/www/fi/tilastot/lihan_kulutus_euroopassa.php)
Suomessa siis 75 kg/henkilö vuonna 2012.
Eli tuolta pohjalta voi arvioida tämän WWF:n väitteen oikeaan osuvuutta:
Riista on hyvä tehotuotetun lihan vaihtoehto (http://wwf.fi/ruokaopas/vahemman-ja-parempaa-lihaa/Riista-on-hyva-tehotuotetun-lihan-vaihtoehto-1862.a)
______
*) "mediaanisuomalaisen" pöydässä sen sijaan riistaa ei juuri ollut. Tässä jos jossain voi todeta, että sitä ruokaa ei jaeta tasan kaikille. Metsästäjät ovat hyvin pihejä saaliistaan.
Hesari kertoi, että tänä vuonna saataisiin ennatyssaalis hirvenlihaa, 8,5 miljoonaa kiloa. Se ei kyllä mitenkään muuta tuota jo sanottua, jos se on sitten hiukan yli 1,5 kiloa per suomalainen. Keskimääräinen lihankulutus on tällä välillä jo noussut n. 80 kiloon.
Mukana artikkelissa oli myös (helsinkiläisen) lihayrittäjä Veijo Wotkinin hapan kommentti, että hirvenlihat katoavat metsästäjien pakastekaappeihin, joista ne sitten 2 vuoden päästä syötetään koirille ...
Sekin (vähä) hirvenliha, joka kauppoihin, eli tavalliselle kuluttajalle, on tulossa, on artikkelin mukaan kyllä sitten hintansa puolesta tavalliselle kuluttajalle hurjan (luultavasti liian) kallista. Eli tämä on vieläkin toistettava:
WWF:n oppaassa ei ole eläinsuojelu- tai terveysnäkökulmaa (ks. edellä 08.02.17). Mutta eipä ole kyllä sitten hintanäkökulmaakaan. Ohjeiden tietty "herraskaisuus" näkyy paitsi luomun myös riistan suosittamisessa. Oppaan tekijät aika selvästi asustavat helsinkiläisessä "vihreässä kuplassa", jossa ovat kauppahallit ja muut "hyvinvarustetut" lihakaupat lähellä. Ja hyvinvarustettu pankkikortti taskussa/käsilaukussa.
-
Kun tämän sieltä löysin, niin otettakoon se nyt esille täällä (kun vähän ruokaan liittyy):
Globe Hope -kestopussi (http://kauppa.wwf.fi/globe-hope-kestopussi)
5 euroa siis maksaa. Mikä estää kuluttajaa taittelemasta saamaansa muovipussia (maksaako se 50 senttiä?) takaisin kauppakassiinsa tai taskuunsa ja käyttämästä sitä useaan kertaan? Ihan intuitiivisesti luulen, että se kestäisi erittäin monta käyttökertaa, sekin.
Ja kun se ei enää kestä, siitä pääsee vastuullisesti eroon hyvin yksinkertaisella tavalla: viemällä viralliseen roskien keräysastiaan. Ei sitä ole pakko mereen heittää (millä tavalla WWF ilmeisesti kuvittelee keskimääräisen kuluttajan käyttäytyvän?)
Mutta niin se vaan taitaa olla, että tuollainen vastuullinen käyttö ei ole eräiden luontoihmisten mukaan mahdollista, ei tule edes mieleen:
Vuoden turhake on valittu – suomalainen käyttää 55 muovikassia vuodessa (http://yle.fi/uutiset/3-9342466)
Minun on elämässäni täytynyt siis käyttää jo tuhansia muovipusseja. Ensimmäistäkään en ole koskaan heittänyt mereen. Enkä ole tainnut elämässäni nähdäkään tuollaista tapahtuvan. Mutta silti tuossa vedotaan juuri tähän:
Vaikka muovijätettä nykyään kerätään Suomessakin, päätyy sitä silti paljon luontoon, kertoo Suomen Luonto -lehti. On arvioitu, että merissä lilluu parhaillaankin 150 miljoonaa tonnia muoviroskaa ja joka vuosi tuo kuorma kasvaa 6–8 miljoonalla tonnilla. Meriympäristössä muovikassi säilyy 20–30 vuotta.
Vaikka käytettyjä muovikasseja ei erikseen kerättäisikään, vaan ne poltettaisiin sekajätteen mukana, ne eivät päädy mereen. Vaikka ne vietäisin kaatopaikalle, ne eivät silti päädy mereen.
PS. klo 18: Tuliko siis valittua turha turhake? Josta tosiasiassa ei Suomessa ole merkittävää haittaa? Mutta kun tuo muovikassi nyt kertakaikkiaan on luontoväen "pyhän vihan" kohteena, kansainvälisesti, ollut jo vuosikymmeniä! Vähän samaan tapaan kuin keinolannoitteet, joita ei (eräiden mielestä) kertakaikkiaan voi käyttää oikein, aina ne väistämättä rehevöittävät vesistöjä.
Tässä uutisessa mainituissa joissa ...
VALTAOSA MERTEN MUOVIJÄTTEESTÄ TULEE VAIN KYMMENESTÄ JOESTA (https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3826794-valtaosa-merten-muovijatteesta-tulee-vain-kymmenesta-joesta)
... ei ole mukana Vantaata tai Aura- tai Kymijokea. Eikä itse asiassa yhtään eurooppalaista tai amerikkalaista jokea.
-
Tämä Hesarin artikkeli kertoo tavallaan mitä lupaa ...
Muovia on merissä kohta jopa enemmän kuin kalaa, ja osa siitä päätyy ruoka-aineisiin – HS:n grafiikat kertovat, mitä se tarkoittaa eläimille ja ihmisille (https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005523945.html)
... mutta ei sitä, paljonko Suomesta menee muovia mereen/luontoon. Eli jos nyt ryhdymme noudattamaan tarkkaan lehden ohjeita, mitä se merkitsee eläimille ja ihmisille? Mikä muuttuu nykyisestä?
Merten muovijätteestä (yhteensä) on muuten vain 1% muovipusseja. Paljonko Suomessa?
Siinä vaiheessa (pian?) kun muovikassit vielä ryhdytään valmistamaan tästä materiaalista ...
Muovin valtakausi loppuu – sellu tunkee tilalle (https://yle.fi/uutiset/3-10014700)
... ei jääne enää pientäkään ongelmaa ainakaan juuri niistä. Voidaan unohtaa nuo hankalat kauppakassit, paperipussit ym. Ja jatkaa totuttuja hyviä roskapussikäytäntöjämme.
-
Entäpä se WWF:n suosittelema riistaliha kehitysmaissa? Tässä osviittaa:
Tutkimus: Kestämätön metsästys ja virkistystoiminta uhkaavat suojelualueita (http://www.maailma.net/uutiset/tutkimus-kestamaton-metsastys-ja-virkistystoiminta-uhkaavat-suojelualueita)
Uhat ovat erilaisia sen mukaan, onko maa kehittynyt vai kehittyvä. Kehitysmaissa uhkana on etenkin metsästys, sillä paikalliset yhteisöt ovat siitä riippuvaisia.
Vaikka metsästystä on harjoitettu vuosituhansien ajan, väestönkasvu, kaupunkialueiden kasvanut riistalihan kysyntä sekä yhä helpompi pääsy syrjäisille alueille on nostanut metsästyksen kestämättömälle tasolle, mikä vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen ja maaseudun yhteisöihin, sanoo CIFOR:n tutkija Lauren Coad tiedotteessa.
Kun sitä lihanhimoa ei kehitysmaissakaan saada hillittyä, aivan selkeä ja luultavasti ainoa vaihtoehto tuolle metsästykselle on "tehotuotettu" liha. Ainoastaan sen avulla voidaan kasvanut ja kasvava lihan kulutus tyydyttää. Jos vain tuota metsästystä ilman sitä yritetään hillitä, johtaa se vain salametsästyksen, "puskalihan" kasvuun.
-
Siellä sivuilla on yhä tämä:
https://wwf.fi/lihaopas/nauta/Luomu-2847.a
Luomu
Torjunta-aineiden käyttö ja maaperän köyhtyminen ovat maailmanlaajuisesti merkittäviä uhkia ympäristölle ja ruoantuotannolle. Luomunautojen rehun tuotannossa käytetään torjunta-aineita vain poikkeustapauksissa. Luomutuotanto ylläpitää maan kasvukuntoa paremmin kuin tavanomainen tuotanto. Eläimet laiduntavat luomulaitumilla, mikä ylläpitää lukuisille lajeille tärkeitä elinympäristöjä.
Onko tuo rehellistä, tieteellistä, vailla tarkoitusta harhaanjohtaa?
Tuossa on lause lauseelta väittetä, jotka voisivat sinänsä olla tottakin, mutta kokonaissanoma täysin väärä.
-
Tässä uutisessa mainituissa joissa ...
VALTAOSA MERTEN MUOVIJÄTTEESTÄ TULEE VAIN KYMMENESTÄ JOESTA (https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3826794-valtaosa-merten-muovijatteesta-tulee-vain-kymmenesta-joesta)
... ei ole mukana Vantaata tai Aura- tai Kymijokea. Eikä itse asiassa yhtään eurooppalaista tai amerikkalaista jokea.
Hesarissakin todetaan tai myönnetään tämä ...
Sillä on väliä, minkä kassin kaupassa valitset – yksittäisistä valinnoista muodostuu miljardien massa (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005600224.html)
Muovijätteen suurimmat ongelmat ovat maapallolla jossain ihan muualla kuin Suomessa.
[...]
Tuore tutkimus kertoo, että noin 90 prosenttia meriin päätyvästä muovista on peräisin kymmenestä joesta, joista kahdeksan on Aasiassa ja kaksi Afrikassa.
Muovijätteen suurimmat ongelmat ovat siis jossain ihan muualla. Onko suomalaisen järkeä ommella vaikka hedelmäostoksia varten kestokangaspusseja?
Jätehuollon ja materiaalikierron parannukset kehittyvissä maissa ovat olennaisia asioita muoviongelman ratkaisussa.
... mutta ei silti uskalleta irrottautua vanhasta, poliittisesti korrektista kannasta, nyt tällä perusteella:
Suomalaiskuluttajan muovilakollakin on silti merkitystä.
[...]
Merkitystä on kuitenkin myös suomalaiskuluttajan valinnoilla. Jos kaikki kuluttaisivat kuten me, ihmisen ekologisen jalanjäljen tasapainottamiseen tarvittaisiin lähes neljä maapalloa. Ja Suomessa suuri osa muovijätteestä tulee kotitalouksien käyttämistä pakkauksista.
Vaikka tuolla (itsessään kyseenalaisella (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=626.msg10516#msg10516)) ekologisen jalanjäljen teorialla ei ole oikeasti mitään merkitystä tuon muoviongelman ratkaisemisessa, edes perusteena asialle. Mutta ainahan täytyy Hesarin olla mukana, kun kansainvälinen kampanja alkaa. Ja jotain täytyy niissä kampanjoissa aina suomalaisen voida ihan itse tehdä.
PS. Oikeastaan on ihan päinvastoin. "Elologista jalanjälkeä" neuvotaan pienentämään uusiutuvaa energiaa suosimalla. Myös tuulivoimaa. Tuulivoimalat alkavat nyt tulla käyttöikänsä päähän. Tuloksena on valtava - ja jatkossa alati kasvava - määrä jätettä, lasikuituvahvisteista muovia, jolle ei ainakaan vielä ole selvää ratkaisua, mitä sille aiotaan jatkossa tehdä.
-
WWF:n tapaan Kemikaalicocktail eli Noora Shingler näkee vain pelkkää myönteistä villiruoassa:
MIKSI SINUNKIN TULISI INNOSTUA VILLIRUOASTA? (http://www.kemikaalicocktail.fi/2018/04/miksi-sinunkin-tulisi-innostua-villiruoasta/)
Villiruoassa yhdistyy moni tämän hetken ruokatrendi: suomalainen villiruoka on ilmastoystävällistä, se on lähiruokaa ja se on yleensä luomulaatuista (vaikkakaan villiruokaa ei voi sertifioida luomuksi, on se yleensä luomuun verrattavaa: lähes kaikki Suomen metsät voitaisiin sertifioida luomukeruualueiksi). Villiruoka on lisäaineetonta ja torjunta-ainevapaata ja se istuu hyvin vegaanitrendiinkin, vaikka toki riista, kala ja poro eivät vegaanidieettin sovikaan. Kasvinkunta tarjoaa kuitenkin huikeita raaka-aineita vegaanisen villiruoan valmistamiseen. Esimerkiksi Ossin valmistama villiruoka on lähes aina vegaanista. Lisäksi villiruoan voi ajatella olevan hävikin pienentämistä jos sen metsään jättämisen sijaan hyödyntää ravinnoksi (toki aina pitää kerätä fiksusti, ei kyniä kokonaista aluetta tyhjäksi raaka-aineesta). Viimeisenä pointtina yksi villiruoan houkuttelevimmista ominaisuuksista: se on ilmaista.
Yhtä hän ei näe (tai he eivät näe): että se on väistämättömästi täysin marginaalista.
Paitsi tietysti koko väestön ruokkimisen tasolla, niin jo trenditietoisten kaupunkilaisten tasolla. Kerätessä herää kova ruokahalu: ennen kuin tuonne metsään menee tai sen jälkeen, vaikkapa tuhti hampurilainen on tarpeen (niitäkin saa vegaanisena!).
Mutta kun on elänyt koko elämänsä yltäkylläisyydessä, alkaa kaivata sellaista, mitä ei marketista saa. Suomen luonto on ihan hillitön aarreaitta, jossa on hyvin paljon muutakin kuin ne sienet ja marjat. Ei silti ole pakko syödä pettua. (Vaikkakin Ossi sanoo, että pettu trendaa kolmen vuoden sisään.)
Erittäin paljon lyhyempi aika pelkästään tuon villiruoan varassa saa kaipaamaan sitä mitä marketista saa. Luultavasti olisi pakko syödä tuota pettua, koska tutkimusten mukaan se olisi niitä harvoja luonnon syötäviä, josta saisi riittävästi kaloreita.
Kaikki hyvät voimat meitä varjelkoot tilanteelta, jossa "pettu trendaa"! (Jos se tapahtuu koko kansan kohdalla.)
-
Tämäkin blogisti ottaa tuon WWF:n ym. suosituksen itsestään selvänä hyvänä asiana ...
Ikäluokan vaikutus ekologisuuteen (http://www.lily.fi/blogit/ihme-ituhippi/ikaluokan-vaikutus-ekologisuuteen)
Keskimäärin vanhempi sukupolvi löytyy useammin metsästä kykkimästä marjojen ja sienten perässä (luomua lähiruokaa parhaimmillaan) sillä nuoremmat menevät metsään lähinnä fiilistelemän hyödyntämiskeikkojen sijaan.
... vaikka tutkimus siis viittaa siihen, että tuo sukupolvi raskaasti erehtyy, ja kuluttaa tuossa tuossa toimeliaisuudessaan enemmän luonnonvaroja kuin niitä säästää. Ihan kykkiessään.
-
Eivätkä ne luvut edes voi kauheasti vaihdella. Hirvikannan kasvattaminen siihen määrään, että tavallisella ihmisellä (so. muillakin kuin niilä n. 300 000 metsästykseen osallistuvalla) olisi hirvenlihan ostamiseen paremmat mahdollisuudet, kun ei onnistu: jos kanta liiaksi kasvaa, se nostaa väistämättä jyrkästi riskejä liikenteessä. Eikä vain riskejä, vaan se on sitten toteutuneita kuolemantapauksia, hirvikolareissa.
Joista toteutuneista tapauksista on tässä uutisessa ....
Tutkija: Tuotantoeläimet ovat suurempi uhka kuin suurpedot – tässä ovat Suomen vaarallisimmat eläimet (https://yle.fi/uutiset/3-10259103)
... karu luku: 101 kuolemaa vv. 1998-2015. Johon päälle vielä tulevat pysyvät vammautumiset, loukkaantumiset, pitkät sairaslomat. Ynnä niiden aiheuttamat kustannukset. Hirvenliha on todella kallista lihaa. Jonka kustannuksista ostaja maksaa vain pienen osan. Ja WWF ei yhtään.
Oikeastaan tuotantoeläimet vertailussa selviävät hyvin, varsinkin, jos vertaamme siihen ruokamäärään, jota niiden avulla tuotetaan. Hevosta ei ehkä nykyaikana enää voi pitää tuotantoeläimenä: se on harraste- ja hupieläin, jonkinlainen elävä moottoripyörä. Molempien kohdalla käyttäjä ottaa tietoisen riskin.
-
Tällaisella räväkällä otsikoinnilla HS haluaa houkutella ihmisiä WWF:n linjalla luonnonkasvien keräämiseen:
Seksuaalista halua lisäävänä lemmenyrttinä pidetty kasvi löytyy lähes jokaisen pihan perältä – Kartta johdattaa villivihannesten kasvupaikoille, joilta voi poimia vaikka salaatin (https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005725901.html)
Vaikka lienee aika hyvin osoitettu, että jos jompikumpi puolisoista yrittää tuolla tavoin perheelle päivän aterian hankkia, hän on sen jälkeen niin väsynyt, ettei jaksa ajatellakaan seksiä. 8)
***
Kun tuolla toisaalla (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=74.msg12052#msg12052) myötämielellä puhumme syötävien lajien kirjon lisäämisestä ruokavaliossamme, yksi olennainen asia siinä on juuri tietty "energiatiheys". Ei riitä, että jokin laji on sinänsä syötävä, jos sitä on vähän ja harvassa. Jokainen muistanee lapsuudestaan, miten "ketunleipää (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4enkaali)" oli kiva luonnossa syödä. Mutta ei siitä äidin laittamien eväsvoileipien korvaajaksi ollut.
Plus tietysti se, että käytännössä tuollaisen keruuinnostuksen mahdollinen syntyminen tietäisi kyllä tiettyä ruuhkaa myrkytyskeskuksissa. Jonka riskin Hesarin artikkelikin rivien välissä myöntää.
-
Tämä ei enää ole yksin WWF:n tai Suomen Luonto -lehden syy (ks.edellä 9.12.16 (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=739.msg9436#msg9436)), mutta muovikassien vaino jatkuu "säälimättömänä":
Kauppaketjut: Muovikassien suosio laskee yhä – katso, millainen hiilijalanjälki muovikassilla on verrattuna riisiin tai perunaan (https://yle.fi/uutiset/3-10376697)
Ympäristöasiantuntijoiden mukaan ei ole yksiselitteistä vastausta siihen, mikä on ympäristönäkökulmasta paras vaihtoehto jätekassiksi. Tähän vaikuttaa esimerkiksi se, onko kassit valmistettu kierrätetystä materiaalista ja kuinka monta kertaa kauppakasseja on käytetty ennen kuin ne päätyvät roskapusseiksi.
Kaupan liiton ympäristöasiantuntija Marja Ola kertoo kuulevansa paljon keskustelua siitä, kannattaisiko roskapussit ostaa rullatavarana vaiko suosia kauppakasseja roskapusseina.
– Tähän kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Haitallisten ympäristövaikutusten vähentämisen kannalta olennaista on, että muovikassia on käytetty mahdollisimman monta kertaa uudelleen ennen sen päätymistä roskapussiksi, Ola toteaa.
Rullissa myytävät roskapussit ovat toisaalta ohuempia kuin kassoilla myytävät ostoskassit, eli niiden valmistukseen on käytetty vähemmän muovia.
– Elinkaaren aikaisten ympäristövaikutusten kannalta parempi vaihtoehto on ostaa kierrätysmuovista kuin neitseellisestä raaka-aineesta valmistettuja roskapusseja, Ola toteaa.
Ola kuvailee kuluttajien käyttäytymisen muutoksen vaativan pitkää aikaa, vaikka muutosta on jo nähtykin. Kauppa oli iloisesti yllättynyt keväällä siitä, kuinka hyvin muovikassien vähennyskampanja lähti viime vuonna liikkeelle.
Näin siis painopiste onkin siirretty tuohon hiilijalanjälkeen (merissä ajelehtivan muovin sijasta). Vaikkei ole edes kunnolla osoitettu, että juuri muovikassi olisi se "pahis"! (Tuossa ohitetaan mm. se jo vanha tulos, että paperikassi olisi jokatapauksessa huonompi vaihtoehto!)
Tuossa jutussa otetaankin jo annettuna se Suomessa erittäin yleinen tapa, että muovikassit käytetään lopuksi roskapusseina.
Mutta en kyllä pysty "ostamaan" käsitystä siitä, että muovikassin käyttökerroilla (sitä ennen) olisi jotain merkitystä, ihan artikkelissa toisaalla annettujen lukujen perusteella. Ostoskassin sisällöt (eli sinne jätekassiin joutuva jäte) ovat tässä suhteessa moninkertaisesti haitallisempia, aivan omissa kertaluokissaan. Tämä jopa artikkelissa myönnetään eli se itse asettaa kyseenalaiseksi, oliko sitä edes syytä kirjoittaa:
Hiilijalanjäljellä mitattuna muovikassin osuus jää moniin elintarvikkeisiin verrattuna pieneksi. Esimerkiksi kilolla riisiä on karkeasti arvioituna noin satakertainen hiilijalanjälki verrattuna kierrätysmuovista tehtyyn muovikassiin.
(vielä tuon lihavoin. HJ)
Eikä sitä n. 10 grammaa riisiä edes voi käyttää useita kertoja! ;D
Jos ja kun muovikassit jätteiden mukana poltetaan, se on (myös) niille kaikkein paras kohtalo, kirjoittaa Mikko Paunio, englanniksi (pdf ladattavissa):
New Report: Recycling Plastic Is Making Ocean Litter Worse (http://www.thegwpf.org/new-report-recycling-plastic-waste-is-making-ocean-litter-worse/)
Se polttaminen osaltaan estää valtamerten muovijätelauttojen muodostumisen. Kun taas muovin kierrätys sitä riskiä lisää.
-
Hesari oli nostanut tänään tämän mielipidekirjoituksen otsikon jopa johdantosivulleen:
Enemmän riistaruokaa lautaselle (https://www.hs.fi/paivanlehti/14102018/art-2000005863333.html)
Tiedesivuilla (HS 11.10.) esitettiin eri vaihtoehtoja hiilidioksidipäästöjen nollaamiseksi. Jäin kaipaamaan konkreettisia ideoita. Ehdotan, että ongelmaa korjataan riistaruokaan perustuvalla ruokavaliolla.
Eli taas tarjotaan tuota numerotaidottomuuteen perustuvaa "tuntuu hyvältä" -ratkaisua.
Eli keskimääräisen *) suomalaisen ruokapöytään tuli noin:
- 1 kilo hirvenlihaa
- 185 g muun hirvieläimen lihaa
- 185 g muuta riistaa
Vertailukohdaksi:
Lihan kulutus EU-maissa (http://lihatiedotus.fi/www/fi/tilastot/lihan_kulutus_euroopassa.php)
Suomessa siis 75 kg/henkilö vuonna 2012.
Eli tuolta pohjalta voi arvioida tämän WWF:n väitteen oikeaan osuvuutta:
Riista on hyvä tehotuotetun lihan vaihtoehto (http://wwf.fi/ruokaopas/vahemman-ja-parempaa-lihaa/Riista-on-hyva-tehotuotetun-lihan-vaihtoehto-1862.a)
Huomaan tuosta, että suomalaisten lihankulutus on vuodesta 2012 kasvanut noin 4 kertaa tuon riistan kulutuksen määrällä. Edellä on myös esitelty syyt, miksi riistalihan määrää on käytännössä mahdotonta olennaisesti nostaa.
Se nyt tässä vain mainiten, että kovasti tuo ehdotus muistuttaa Marie Antoinetten (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Marie_Antoinette) nimiin pantua lausetta, että jos kansalla ei ole leipää, syökööt leivoksia.
-
Uusia numeroita tuon riistasuosituksen realismin arvioimiseksi:
Virolainen myy, kun kotimaista ei ole tarjolla – hirvi ei ole lähiruokaa tavalliselle kuluttajalle (https://yle.fi/uutiset/3-10470621)
Jos hirven osalta on noin, muusta riistasta ei kannata edes puhua.
-
Muovikassien tapaan Hesari otsikoi muovipulloista näin ...
Muoviongelman ydin on tämä: Pullot eivät kierrä, sillä uusi muovi on halpaa (https://www.hs.fi/paivanlehti/26102018/art-2000005876922.html)
... mutta itse artikkeli sitten kertoo, että että Suomessa muovipullot kiertävät. Yli 90%:sesti, jota tasoa EU on vasta asettamassa tavoitteeksi. Ja muutenkin pullot menevät aika kiltisti sen jälkeen kierrätykseen, polttoon tms.
Mutta kuitenkin niiden muovipullojen käyttöä pitäisi Suomessakin kuulemma vähentää? Sanoisin , että kiitos ei niin, ei hitossa. Muistan vielä hyvin, kuinka ikävästi palautuspullot ennen painoivat. Ja muistan vielä elävästi, miten täynnä luonto entisaikaan oli lasinsiruja, ainakin asutuksen lähellä. Mutta nyttemmin jopa Alko on lisännyt muovipullojaan. Ja hyvä niin.
Samoin kerrottiin, että muutkin muoviset elintarvikepakkaukset kulkevat aika säntillistä rataa. Ja artikkeli myönsi, että muovi on eräissä tapauksissa paras materiaali. Mm. elintarvikepakkauksissa. Eikä niiden likaantuminen ole ylivoimainen ongelma.
***
Myös Luomuelintarvikepäivässä oli parikin esitystä (https://proluomu.fi/luomuelintarvikepaiva/esitykset-2018/) muovin vähentämisestä pakkauksissa. Uudelleenkäyttö ja kompostoitavuus yms. olivat niissä keskiössä. Luomussahan pakkaaminen on tärkeä juttu, kuten tiedämme. Sen syihin eivät esitykset juurikaan puuttuneet. Mutta jos edellä mainittu on totta, emme luomua siitä erityisesti siis moiti. Voimme tietysti olla lievästi huvittuneita.
-
Luulenpa, ettei WWF:n riistasuositus koske valaita:
Japani aloittaa kaupallisen valaanpyynnin omilla aluevesillään, lupaa jättää Eteläisen jäämeren rauhaan (https://yle.fi/uutiset/3-10571295)
Vaikka se voisi suosittaa? Voihan niitäkin pyytää sen verran kuin kanta kestää? Ja mukavampaahan on valaan olla ... jaa, niitä ei kyllä kasvatetakaan altaissa. Eikä ruokita tehoviljellyllä rehulla. Aika lajityypillisesti saavat elämänsä elää.
Mutta varmaan Japani tuossa huolehtii siitä, ettei mennä ryöstöpyynnin puolelle. Kun omilla vesillään pyytää.
-
Eipä juuri voisi olla enempää eri tavalla kuin Suomessa:
GHANA HUOLESTUI MUOVIROSKASTA (https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4018592-ghana-huolestui-muoviroskasta)
Slummissa asuvan perheen aterian jäljiltä lentää jokeen 30 muovipussia.
Adjelen nelilapsinen perhe asuu Glefessä, joka on Ghanan pääkaupungin Accran suurimpia slummeja. Aamupalaksi nautitaan makrillipyöryköitä pippurikastikkeella. Ne on pakattu yksitellen muovipusseihin, joita jää aterian jälkeen pois heitettäväksi 30 kappaletta.
Koska alueella ei ole jätehuoltoa, pussit viskataan kodin ohi virtaavaan jokeen. Se laskee Atlanttiin 50 metrin päässä. Jos kaikki alueen 1 500 taloutta toimivat samaan tapaan, sieltä päätyy mereen ainakin 1,3 miljoonaa kertakäyttöistä muovipussia kuukaudessa. Vastaavia slummeja on Accrassa 265.
Paitsi siinä, että yhtä muoviin pakattua on ruoka, kun se meilläkin tulee kaupasta kotiin.
Mutta meillä ei käytännössä yksikään muovikääre joudu läheiseen vesistöön, vaan löytää tiensä kiltisti ja säntillisesti jätteiden keräysastiaan.
Ghanan pitäisi yksinkertaisesti pistää jätehuoltonsa kuntoon. Mutta sen sijaan tunnutaan haaveilevan palaamisesta tähän:
– Vielä kymmenen vuotta sitten ruoka käärittiin kasvien lehtiin ja naiset kävivät torilla punottujen korien tai puuvillakassien kanssa, luonnon monimuotoisuuskomiteaa Ghanassa johtava professori Alfred Oteng-Yeboah huomauttaa.
Niinkuin WWF ja eräät muut haihattelevat paperipusseihin palaamisesta, ja samoin niistä kangaskasseista, joiden kerrotaan pelastavan maailman. (Luomupuuvillaisista, tietysti! WWF:n logolla! ;D)
Tuossa artikkelissa olisi myös pitänyt olla tarkastelu siitä, paljonko ruokaa on tuhoutunut. Tai paljonko on ruokamyrkytyksiä pilaantuneen ruoan vuoksi. Nyt ja silloin noin 10 vuotta sitten.
Oman roskaamisen lisäksi Ghanaan tuodaan yli 2,5 miljoonaa kuutiota kierrätysmuovia vuodessa. Siitä vain viidennekselle löytyy jotakin käyttöä ja loppu päätyy jätteeksi, maan ympäristövirasto laskee. Jätteen kierrätys on Ghanassa lähes olematonta.
Suomesta ei tuoda. Mikä tulee esille Mikko Paunion raportista, ks. edellä 04.09.18.
-
Muovikassien tapaan Hesari otsikoi muovipulloista näin ...
Muoviongelman ydin on tämä: Pullot eivät kierrä, sillä uusi muovi on halpaa (https://www.hs.fi/paivanlehti/26102018/art-2000005876922.html)
... mutta itse artikkeli sitten kertoo, että että Suomessa muovipullot kiertävät. Yli 90%:sesti, jota tasoa EU on vasta asettamassa tavoitteeksi. Ja muutenkin pullot menevät aika kiltisti sen jälkeen kierrätykseen, polttoon tms.
Mutta kuitenkin niiden muovipullojen käyttöä pitäisi Suomessakin kuulemma vähentää? Sanoisin , että kiitos ei niin, ei hitossa. Muistan vielä hyvin, kuinka ikävästi palautuspullot ennen painoivat. Ja muistan vielä elävästi, miten täynnä luonto entisaikaan oli lasinsiruja, ainakin asutuksen lähellä. Mutta nyttemmin jopa Alko on lisännyt muovipullojaan. Ja hyvä niin.
Samoin kerrottiin, että muutkin muoviset elintarvikepakkaukset kulkevat aika säntillistä rataa. Ja artikkeli myönsi, että muovi on eräissä tapauksissa paras materiaali. Mm. elintarvikepakkauksissa. Eikä niiden likaantuminen ole ylivoimainen ongelma.
Jos tämä vaihtoehto tulee käyttöön ...
Ihmekorkin keksijän uusi innovaatio: paineenkestävä pahvipullo – "Enää ei ole mitään syytä valmistaa yhtäkään muovipulloa" (https://www.kauppalehti.fi/uutiset/ihmekorkin-keksijan-uusi-innovaatio-paineenkestava-pahvipullo-enaa-ei-ole-mitaan-syyta-valmistaa-yhtakaan-muovipulloa/aee1bc46-3bca-4e44-9359-2bbbc58bcf3d?ref=twitter:e338)
... niin sitten se on eri asia. Mutta ei sitä ennen. Sitä ennen muovipullojen vainoaminen Suomessa ei ole perusteltua.
-
Kun probleema esitetään näin ...
Muovi mietityttää, mutta sen kierrättäminen takkuaa: Yksi syy on liian kaukana olevat kierrätyspisteet – katso täältä lähimmät pisteesi (https://yle.fi/uutiset/3-10606963)
Viime vuosi oli täynnä uutisia muovista. Valtamerissä kelluvat muoviroskalautat, Kiinaan rahdatut jätevuoret, muovijätteeseen hautautuvat paratiisirannat sekä maaperään ja juomavesiin päätyneet mikromuovit saivat monet suomalaiset kiinnittämään huomiota myös omaan muovin käyttöön.
... niin oikeastaan huoli kierrätyspisteiden löytymisestä tai etäisyydestä on aika turha. Sellainenhan löytyy joka kerrostalon pihalta, ja siinä lukee: sekajäte. Sinne kun laittaa, niin eipä kulkeudu muovi valtameriin tai Kiinaan. Ks. edellä 04.09.18 ja Mikko Paunion artikkeliin johtava linkki. Tai Ghana-esimerkki 12.01.19.
Mutta se ei tule Radio Suomen toimittajien mieleen, jotka paraikaa siellä loputtomiin paasaavat/saarnaavat vain keinoista vähentää muovin käyttöä.
-
Tämä MMM:n kansliapäälllikön riistaa ihannoiva blogikirjoitus ....
Metsästä lautaselle (https://mmm.fi/blogit/-/blogs/metsasta-lautaselle)
... joutuu kuitenkin esittämään samat faktat kuin mekin edellä:
Meitä metsästäjiä on noin 300 000 ja hirvijahteihin osallistuu vuosittain noin joka kolmas. Lihasaaliskin on kunnioitusta herättävä, noin 10 miljoonaa kiloa joka vuosi. Valtaosa lihasta päätyy metsästäjien pakastimien kautta omaan käyttöön.
Joiden takia me täällä pidämme asiaa suhteellisen merkityksettömänä: alle 2 kiloa henkeä kohti, ja sekään ei saavuta suurta yleisöä, valtaosaa kuluttajista. Kun se suomalaisen keskimääräinen syömä lihamötkäle vuodessa painaa noin 80 kiloa. Jolloin tuo kaksi kiloa ei herätä kunnioitusta. Kateutta ehkä herättää, kun hirvenliha on hyvää, ja sitä harvoin saa. Kateutta metsästäjän koiria (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=739.msg10964#msg10964) kohtaan (Veijo Wotkinin ajatusta jatkaen).
-
Tämä Lidlin yritys vähentää muovikasseja ei oikein onnistunut:
Another Green Flop: Bags For Life ‘Making Plastic Waste Worse’ (https://www.thegwpf.com/another-green-flop-bags-for-life-making-plastic-waste-worse/)
Kestäviksi suunnitelluista muovikasseista palautui kiertoon vain 1 prosentti. Ja kun tässä kalliimmassa kassissa on reippaasti enemmän muovia, muovijätteen määrä lisääntyi.
Tietääkseni Lidl ei ole tuota Suomessa kokeillut. Jossa se olisikin aika turhaa, kun täällä muovipussit kiertävät niin hyvin, roskapusseina poltettavan sekajätteen kautta.
-
WWF on pääpuuhaajana tässä jokavuotisessa ja taas tänä iltana järjestettävässä Earth Hour -tapahtumassa. Tänä vuonna erityisteemana on ruoka, puhutaan "kynttiläillallisesta".
Nyt ei kiusoitella niillä netin laskelmilla, joilla käsittääkseni on osoitettu, että kynttilöiden käyttö tuottaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin (illalla sammutettava) sähkövalo, vaan puhutaan tuosta illallisesta. [...]
Mutta jos nyt puhutaan juuri noista kynttilöistä, niin käytännöllisesti katsoen kaikki Radio Suomessa tänä aamuna haastatellut ilmoittivat sytyttävänsä kynttilät tuoksi ajaksi.
Niin pimeitä ovat ihmiset, etteivät he tiedä aiheuttavansa sillä tavalla karhunpalveluksen ilmastolle! ;D
***
Tietysti tuo aktio on symbolinen. Mutta en malta olla tässä yhteydessä kertomatta, että sen symboliikka on mielestäni raskaasti pielessä. Tällä tavalla:
The futility of “Earth Hour” (https://wattsupwiththat.com/2017/03/25/the-futility-of-earth-hour-earthhour/)
Ennen kaikkea siksi, että tämä "maailman tunti" ja sen viettotapa unohtaa ne tässä maailmassa, jotka joutuvat olemaan vuoden kaikki muut tunnit ilman sähköä. Tai kynttilöitä.
Senkin takia tietysti, ettei (sähkö)valo ole, voi olla sinänsä synti. Vaan voi tulla sellaiseksi vasta siitä tavasta, jolla se sähkö tuotetaan. Mutta se näkökulma hävitetään, jos/kun kaikkia sähkövaloja sammutellaan.
Jos minä olisin sattunut noiden haastateltujen joukkoon, olisin vastannut:
- En tietenkään sammuta valoja. Minähän ostan ydinsähköä!
-
Tanskan ympäristöviranomaiset kaatoivat (Iltalehden välityksellä) kylmää vettä WWF:n ja muiden muovikassiristiretkeläisten niskaan:
Tutkimus: Muovipussi onkin kauppakasseista ympäristöystävällisin (https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/d5abf57b-d2cd-4953-a522-44bfc4caa4b3)
Muovipussi on ympäristövaikutuksiltaan kaikkein paras vaihtoehto kauppakassiksi, toteaa tanskalaistutkimus. Ympäristöviranomaisten tutkimus selvitti erilaisten kassivaihtoehtojen ympäristövaikutuksia ja laski, kuinka monta kertaa kutakin kassia tulee käyttää, jotta sen vaikutukset vastaisivat muovipussia.
Siinä missä vahvasankaista muovipussia tulisi vähintään uusiokäyttää roskapussina kerran, pitäisi valkaisemattomalle paperikassille saada uutta käyttöä jopa 43 kertaa, kunnes se tulisi vielä lopuksi hyödyntää roskapussina, mikäli suinkin mahdollista.
Kangaskassin käyttökerrat taas nousevat huimiin lukemiin. Perinteistä kangaskassia on tutkimuksen mukaan käytettävä jopa yli 7 000 kertaa ja luomukangaskassia jopa 20 000 kertaa. Kaikki kassit tulisi hyödyntää lopuksi vielä mahdollisuuksien mukaan roskapussina.
Erityisen merkittävä - ja erilaisten järjestöjen kampanjamateriaaleja ajatellen huvittava - on tuo arvio luomukangaskasseista. Siitäkin olemme täällä jo sanoneet, mutta myös tästä:
Tutkimus haastaa vallalla olleen käsityksen siitä, että muovipussin käyttö on ympäristön kannalta huono valinta. Muovipussia käytettäessä olennaista on, että pussi päätyy lopulta oikeaan paikkaan: roska-astiaan roskispussina hyödynnettynä. Näin materiaali ei rasita luontoa lähimetsässä, maantieojassa tai Itämerellä.
Ja näinhän yleensä käy. Muovipussin vastustajat sen sijaan etsivät skenaarioita, joissa pussi enemmän tai vähemmän suoraan heitetään mereen. Ja löytävät sitten sellaisia esimerkkitapauksia jostain Afrikasta, ks. edellä 12.01.19.
Ei tuo tanskalaisten tulos varmaan kampanjointia lopeta, vaikka tulisikin WWF:n tietoon. Sen verran rakas vihollinen muovikassi tuolle väelle on. Jo vuosikymmenien takaa.
-
Tässä sitten hyvin raaka analyysi, kontrastiksi WWF:n riistasuosituksia vastaan:
Ampukaa hirvet, pelastakaa maapallo (http://tepporaininko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273351-ampukaa-hirvet-pelastakaa-maapallo)
Suomessa asuu 300 000 lehmää. Suomessa asuu myös yli 100 000 hirveä. Nekin ovat märehtijöitä. Metaanin lisäksi lehmät tuottavat maitoa. Hirvet tuottavat metaanin isäksi vahinkoa metsätaloudelle. Amerikkalaiset ratkaisivat oman märehtijäongelmansa jo yli 200 vuotta sitten. Olisiko meidän aika luopua hirvistä?
Siinä ei siis kehotetakaan metsästämään sen verran, minkä kanta kestää vaan tietoisesti pienentämään kantoja aika lailla minimiin. Ilman oletusta, että nämä luonnoneläimet olisivat itsessään arvokkaita. Soveltaen siis niihin samoja kriteereitä kuin kotieläimiinkin.
Näkökulma on vähintään yllättävä. Mutta kieltämättä mahdollinen.
Tähän mekin olemme edellä kiinnittäneet huomiota:
Hirvi ei siis pelkästään tuota kasvihuonekaasuja, se myös tuhoaa hiilinieluja. Siinä sivussa se tuhoaa myös autoja ja ihmisiä. Vuonna 2017 hirvikolareiden laskennalliset kustannukset yhteiskunnalle olivat 63,5 miljoonaa euroa. Uusien autojen valmistaminen tuhoutuneiden tilalle, korjauskelpoisten korjaaminen ja romujen raivaus onnettomuuspaikalta aiheuttavat päästöjä nekin, samoin ihmisten hoitaminen sairaaloissa, missä kaikki on nykyään kertakäyttöistä. Aika monta Älä osta mitään -päivää saa viettää, että kompensoi yhden hirvikolarin ympäristöhaitat.
Tuota voi sitten verrata siihen n. 10 miljoonaan kiloon, jonka verran hirvenlihaa vuosittain saadaan. Jokaisessa kilossa on siten n. 6 euron tuollainen ylimääräinen kustannus.
-
Tässä asia on jo puolittain huomattu ...
Raportti: Kiinan muovijätteen tuontikielto käänsi jätevirran Kaakkois-Aasian maihin (https://www.maailma.net/uutiset/raportti-kiinan-muovijatteen-tuontikielto-kaansi-jatevirran-kaakkois-aasian-maihin)
Järjestöjen mukaan kierrätys ei olekaan paras ratkaisu muovijätteen käsittelyyn, vaan tärkeintä olisi kertakäyttömuovin vähentäminen. Vuoden 1950 jälkeen tuotetusta muovista vain 9 prosenttia on kierrätetty, ne muistuttavat.
Mutta siihen ei vielä menty, että olisi tuotu esiin Mikko Paunion "niksi". Tämä:
Jos ja kun muovikassit jätteiden mukana poltetaan, se on (myös) niille kaikkein paras kohtalo, kirjoittaa Mikko Paunio, englanniksi (pdf ladattavissa):
New Report: Recycling Plastic Is Making Ocean Litter Worse (http://www.thegwpf.org/new-report-recycling-plastic-waste-is-making-ocean-litter-worse/)
Se polttaminen osaltaan estää valtamerten muovijätelauttojen muodostumisen. Kun taas muovin kierrätys sitä riskiä lisää.
-
Jos ja kun muovikassit jätteiden mukana poltetaan, se on (myös) niille kaikkein paras kohtalo, kirjoittaa Mikko Paunio, englanniksi (pdf ladattavissa):
New Report: Recycling Plastic Is Making Ocean Litter Worse (http://www.thegwpf.org/new-report-recycling-plastic-waste-is-making-ocean-litter-worse/)
Se polttaminen osaltaan estää valtamerten muovijätelauttojen muodostumisen. Kun taas muovin kierrätys sitä riskiä lisää.
Mikko Paunio on nyt muuttuneessa tilanteessa tehnyt jatko-osan raportilleen:
https://www.thegwpf.com/brace-yourself-eu-faces-massive-flood-of-plastic-waste-after-un-export-restrictions/
Jatko-osa on tuolta pdf:nä ladattavissa. Hyvin kärjistettynä hänen ennustuksensa: kohta ollaan EU:ssa sen muovin kanssa "kusessa". Kun vieläkään eivät mielipiteet ole kypsyneet EU:ssa sen polttamiseen.
-
Entä, jos ryhdyttäisiin noudattamaan Lancetin radikaalia ruokavaliosuositusta ...
Tutkijat kehittivät planetaarisen ruokavalion – Se estäisi miljoonia ennenaikaisia kuolemia ja ruokkisi terveellisesti koko maapallon väestön (https://yle.fi/uutiset/3-10600684)
... ja tyydyttäisiin 14 grammaan punaista lihaa päivässä. Siihenkään ei WWF:n riistasuositus riittäisi: Lancetin suositus olisi n. 5 kiloa vuodessa, ja riistaahän saadaan vain n. 2 kiloa, tasan jaettuna Suomessa.
Vaikea sanoa, kumpi on utopistisempi idea: sekö, että ryhdyttäisiin yleisesti tuota dieettiä noudattamaan, vai se, että hirvenlihat jaettaisiin tasan?
-
Erimielisyyttä tästä keinosta on ...
Ovatko biomuovipussit sittenkään ympäristöystävällisiä? Tuore tutkimus nostaa esiin ongelmia (https://yle.fi/uutiset/3-10805667)
... mutta siltä se nyt näyttää, että biomuovipussit ovat ihan OK. Kunhan ne lopuksi poltetaan.
-
Tässä meille riittää otsikko:
Animalian Erja Laakkonen ei tapa edes itikoita – "Kannanhoidollista metsästystä on vaikea ymmärtää" (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/tilaajille-7.140698?aId=1.444559)
Animalia haluaa siis tapattaa ihmisiä! Ja vammauttaa heitä. Jos tuo nimittäin koskee hirviäkin. 8)
-
Tänään toisesta Animaliaa koskevasta uutisesta tuli mieleen, että taisinpa antaa tuossa järjestöstä väärän todistuksen (vaikka tietysti sen vähän "kieli poskessa" annoinkin).
"Yhtälö" tuottaisi tietysti siedettäviä tuloksia myös siten, että annettaisiin petoeläinkantojen vapaasti kasvaa. Ne sitten pitäisivät hirvikannat siedettävän pieninä. Ehkä, en osaa sanoa, mitä käytännössä tapahtuisi, nutta ihan teoreettisesti, spekuloiden.
-
Googlen kautta:
Ministeri Mikkonen aloitti MT:n kolumnistina tänään - Maaseudun Tulevaisuus
3.7.2019 · Perhe syö myös lihaa, Mikkonen itse mieluiten kalaa, mutta myös riistaa ja luomulihaa.
Hän on varmasti tietoinen siitä, minkälaisesta elitismistä hänen jälkimmäisissä valinnoissaan on kyse. Mutta noin hänen nyt ehkä piti sanoa. Ilmapiirissä, jossa yhä laajalti uskotaan, että nuo muka olisivat ympäristöystävällisiä valintoja.
-
Taas on se aika vuodesta, jolloin media tuo voimakkaasti esille, jopa juhlistaa sen kauden alkamista...
Katso asiantuntijan 5 vinkkiä rapukauteen – täplärapua saataneen hyvin, kotimaisesta jokiravusta joutuu pulittamaan useita euroja yksilöltä (https://yle.fi/uutiset/3-10883918)
... jolloin Suomen kansa syö rapuja valittujen edustajiensa kautta:
Miljoonia yksilöitä vuodessa
Pelkät vapaa-ajan kalastajat nostavat Suomen järvistä vuodessa noin 3 miljoonaa täplärapua ja 1–2 miljoonaa jokirapua.
Mutta siinä se sitten käytännössä onkin. Eli noin yksi rapu kansalaista kohti. Sen hinnasta nyt puhumattakaan. Jolloin syömisen kyllä hoitavat käytännössä ne "valitut edustajat".
WWF:n puolustukseksi on sanottava, että tuota veden riistaa se ei erityisesti suosittele. Mutta sama (toki vielä kärjistyneempi) matematiikka koskee sitä kuin muutakin riistaa, saalista luonnosta (ks. edellä 13.11.13).
-
Tästä Luken uutisesta eivät selviä kilomäärät:
Pienriistasta kelpo saalis – vesilintusaalis väheni (https://www.luke.fi/uutiset/pienriistasta-kelpo-saalis-vesilintusaalis-vaheni/)
Mutta ei liene meidän kannaltamme niin tarpeenkaan. Joka tapauksessa saalismäärät ovat sadoissa tuhansissa. Jolloin kilomäärät jäävät juuri niin vähäisiksi 5,5 miljoonaa suomalaista kohti kuin aiemmissa tarkasteluissamme. Ainakaan "pyyssä ei ole kahden jakoa"!
Ja luultavasti noin saatu liha jää vielä todennäköisemmin metsästäjien omiin pakastimiin kuin hirvenliha.
-
WWF:llä on tässä osittain ihan oikea huolenaihe ...
WWF: Ruuantuotantoon käytetään 69 prosenttia makeasta vedestä ja se aiheuttaa 70 prosenttia luonnon monimuotoisuuden romahtamisesta – maatalouden on mullistuttava (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymparisto/artikkeli-1.484321)
Ympärivuotista kasvipeitettä on lisättävä, kosteikkoja rakennettava ja teollisten lannoitteiden kulutusta vähennettävä, WWF linjaa.
Ihmiset käyttävät maata enemmän kuin koskaan ennen, WWF tiedottaa. Ihmisten toimet ovat vaikuttaneet noin 72 prosenttiin jäästä vapaasta maapinta-alasta. Kestämätön maankäyttö tarkoittaa muun muassa luonnollisten elinympäristöjen muuttamista, metsähakkuita ja tehomaataloutta.
(lihav. HJ)
... mutta niinkuin näkyy, se ei ole päässyt atavistisesta (tai refleksinomisesta) tehomaatalouden vihastaan. Ja veikkaan, että kyse on nyt Suomen WWF:n ikiomasta aktiosta (vrt. edellä 20.03.16 (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=739.msg8212#msg8212)).
Se, että tehomaatalous tarkoittaa mahdollisimman niukkaa maankäyttöä, on edelleen järjestölle, tai sen suomalaiselle jaostolle, ylivoimaista ymmärtää ja niellä.
Tuota juttua ei voi MT:ssä kommentoida. Olisin halunnut kysyä, mitä ihmettä WWF tuossa oikein vaatii. Jos
teollisten lannoitteiden kulutusta on vähennettävä, jätetäänkö vastaava osa ihmisistä ruokkimatta? Jos turvaudutaan luomulannoitukseen, se merkitsee käytetyn viljelypinta-alan kaksinkertaistumista (vähintään). Joka taas tarkoittaisi "luonnollisten elinympäristöjen muuttamista", metsähakkuitakin.
-
Eivät ole vähäisiä nämäkään vahingot:
Peuroja on enemmän kuin koskaan – ja nyt ne tungeksivat jo puutarhoihin ja teille: "Ihmisten sietokyky alkaa ylittyä" (https://yle.fi/uutiset/3-10920167)
Peurojen suuri määrä aiheuttaa tuohtumusta myös tielläliikkujissa. Peurojen yleistyessä peurakolareiden määrä on kasvanut. Valkohäntäpeurakolareita tapahtui Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna yli 6 200, mikä on yli tuhat enemmän kuin edellisenä vuonna.
Vaikkei tuossa henkilövahingoista puhutakaan.
Lisänä tulevat vielä punkkien aiheuttamat vahingot. Punkit ovat selvästi lisääntyneet Suomessa peurojen myötä.
Metsästetäänkö siis kestävästi, kannanhoitosuunnitelmineen? Vai syötäisiinkö ne kerralla pois? Kumpaakin ratkaisua on ehdotettu.
Kertaratkaisulla lihaa ehkä voisi tulla kauppoihinkin. 8)
-
Vielä on netissä WWF:n lihaoppaan tekstit:
Riista on hyvä tehotuotetun lihan vaihtoehto
Riistaeläimet elävät luonnollisen elämän eivätkä kasva tuotantolaitoksessa.
Pitäisikö WWF:ää kiusoitella ja lähettää heille kysymys, missä vaiheessa ne Laukaan naudat (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.493061) saavat riistaeläimen statuksen myös WWF:ltä? Nehän ovat olleet karkumatkallaan ja eläneet metsäelämää kohta jo lähes vuoden. Eivätkö siinä ajassa jo tehotuotannon pahat "vibrat" tms. ole hävinneet?
-
Mukana artikkelissa oli myös (helsinkiläisen) lihayrittäjä Veijo Wotkinin hapan kommentti, että hirvenlihat katoavat metsästäjien pakastekaappeihin, joista ne sitten 2 vuoden päästä syötetään koirille ...
Tuohon oli vielä jatkopuheenvuoro Wotkinin mainoksessa Ilta-Sanomissa:
Hirvi, syksyn riistaherkku
niitä kaataa meille Eestin serkku
-
Iltalehti kertoi lukijoilleen uudelleen (myös viikonloppunumerossaan) tämän:
Voiko maailman pelastaa kangaskasseilla? Ei voisi mennä pahemmin pieleen (https://www.iltalehti.fi/asumisartikkelit/a/53b845de-19f4-4239-a312-bbae4b74d6b8)
Aiemminhan se oli kertonut asiasta viime keväällä, ks. edellä 19.04.2019.
***
Lienee syytä täällä kertoa myös tästä:
Plastics: Science is Winning (https://wattsupwiththat.com/2019/10/18/plastics-science-is-winning/)
Artikkeli ei kehota eikä anna lupaa holtittomuuteen muovin suhteen. Mutta kumoaa kuitenkin maailmanlopun tunnelmat asiassa. Luonto pystyy kuin pystyykin käsittelemään suurimman osan muovijätteestä. Ja vuosikymmenissä, siihen ei kulu tuhansia vuosia. Lainaus siitä:
It is about time that someone scientifically challenged the activist position held and promulgated by many environmental, anti-plastics and anti-corporate groups that “Plastic is Forever”.
Plastic is not forever. Glass, both natural and man-made, is forever, but not plastic.
-
Esko Valtaoja on WWF:n kanssa samaa mieltä tarpeesta lihansyönnin vähentämiseen, mutta häneltäkin tulee tämä kritiikki:
Lihan himoja (http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/3405942/Esko+Valtaoja+++Lihan+himoja)
Valitettavasti myös WWF:n Lihaopas luiskahtaa välillä harhapoluille pitäessään luomua ja GMO-vapaata lihaa jotenkin automaattisesti ympäristön kannalta parempina vaihtoehtoina. Järjestöltä, joka sanoo perustavansa toimintansa ja suosituksensa tutkimustietoon, voisi odottaa enemmän.
Minäkin luulen, että sana "automaattisesti" on tuossa oikeaan osunut: asiaa ei tälläkään kertaa järjestössä sen kummemmin yritetty miettiä.
PS. Kommentoin sielläkin, syyttäen WWF:ää henkisestä laiskuudesta ja pelkuruudesta: he eivät tuossa uskaltaneet uhmata vihreiden järjestöjen konsensusta Suomessa.
Jotain erilaisia linjanvetoja on nyt Ruotsin ja Suomen WWF:n välillä....
Suomalainen naudan- ja sianliha punaiselle listalle Ruotsissa – Luonnonsuojelujärjestö WWF näkee puutteita eläinten hyvinvoinnissa (https://yle.fi/uutiset/3-11056551)
... mutta tästä ei kumpainenkaan ole uskaltanut luopua (lihav. HJ):
Oppaassa annetaan arvosanoja eri maissa tuotetulle sian- ja naudanlihalle. Parhaat arviot saa Ruotsissa tuotettu luomuliha. Sen sijaan suomalaista lihaa opas kehottaa varomaan ja jopa välttämään.
Suomen oppaassa kehotetaan välttämään molemmissa maissa tuotettua sianlihaa. Naudanlihan suhteen kuluttajia kehotetaan harkintaan sekä ruotsalaisen että suomalaisen lihan suhteen. Luomulihaa puolestaan voi oppaan mukaan kuluttaa hyvällä omallatunnolla, mutta kohtuudella.
-
WWF:n oppaassa ei ole eläinsuojelu- tai terveysnäkökulmaa (ks. edellä 08.02.17). Mutta eipä ole kyllä sitten hintanäkökulmaakaan. Ohjeiden tietty "herraskaisuus" näkyy paitsi luomun myös riistan suosittamisessa. Oppaan tekijät aika selvästi asustavat helsinkiläisessä "vihreässä kuplassa", jossa ovat kauppahallit ja muut "hyvinvarustetut" lihakaupat lähellä. Ja hyvinvarustettu pankkikortti taskussa/käsilaukussa.
Luomukinkun hintoja etsiessä löytyi tämä, Kauppahallista. Hyvin pitää tuo ylläoleva yhä paikkansa:
https://villiliha.fi/luomukinkku/
Riistalihat
Poro, sisäpaisti 63 €/kg
Poro, file 79 €/kg
Hirvi, sisäfile 85 €/kg
Hirvi, ulkofile 76 €/kg
Hirvi, paisti 42-59 €/kg
Peura, sisäfile 79 €/kg
Peura, ulkofile 74 €/kg
Peura, paisti 55-59 €/kg
Riistalinnut
Fasaani 29 €/kpl
Heinäsorsa 29 €/kpl
Noissa linnuissa syötävää on ehkä n. puoli kiloa?
Eikä tämäkään ole lakannut paikkaansa pitämästä:
Yli 30 hirveä, peuraa tai villisikaa jää auton alle keskimäärin joka päivä – marraskuu on riistakolareiden synkin kuukausi (https://yle.fi/uutiset/3-11070022)
Yhteensä tieliikenteessä tapahtui siis viime vuonna Suomessa 12 350 riistaonnettomuutta. Vuonna 2017 onnettomuuksia oli 10 202.
Viime vuoden määrä tarkoittaa laskennallisesti keskimäärin yli 33 onnettomuutta koko maassa vuorokaudessa.
Tuossa uutisessa ei ollut lisätietoa henkilövahingoista ja kustannuksista. Mutta jos onnettomuusmäärät ovat tuolla tavalla kasvaneet, uskaltaa olettaa, etteivät nekään ole laskemassa. Tietysti peura ja villisika todennäköisemmin tietää ruttaantunutta peltiä, hirvi taas sairaalareissua.
Aiemmin myös mainittu paradoksikaan ei ole tietysti lakannut olemasta voimassa: kun liikenneturvan näkökulmasta riistaeläinten kannat on pidettävä tietyllä kohtuullisella tasolla, on tietysti hyvä, että niitä jatkuvasti syödään pois. Näin siis Kauppahallin asiakkaat tavallaan "uhrautuvat" monien muiden puolesta. 8)
Mutta yleisenä ohjeena koko Suomen kansalle riistasuositus on yhtä toivoton kuin ennenkin.
-
Tälle loppukappaleen väitteelle tai suositukselle ei artikkelissa itse asiassa löydy varsinkaan luvuilla perusteluja (lihav. HJ):
WWF-lehti 4/2019
LUVUT LUIDEN YMPÄRILLÄ (https://wwf.fi/wwf-lehti/wwf-lehti-4-2019/luvut-luiden-ymparilla/?swpmtx=84d85fda9ebcee45929b0ce4e5c555cc&swpmtxnonce=93b477cddc)
Jos naudanlihaa haluaa syödä, kannattaa valita WWF:n Lihaoppaan suositusten mukaisesti kohtuudella luomu- tai luonnonlaidunlihaa. Luvut osoittavat, että muilla tavoilla tuotetun naudanlihan kulutusta olisi syytä vähentää reippaasti.
Mutta Suomen WWF ei millään pääse siitä irti. Pitäisi päästä, jo vaikka tällä artikkelissa mainitulla perusteella:
Maidon- ja naudanlihantuotantoon tarvitaan nurmi- ja viljapeltoja rutkasti enemmän kuin mitä vastaavan kalori- tai proteiinimäärän tuottaminen kasveilla vaatii. Jos söisimme esimerkiksi enemmän kauraa ja vähemmän naudanlihaa, ilmastopäästöt laskisivat ja nautoja tarvittaisiin huomattavasti vähemmän. Tällöin paljon ilmastoa kuormittavia turvemaiden peltoja voitaisiin ennallistaa soiksi tai metsittää.
Kun muistetaan, että luomuviljelyalaa tarvitaan ehkä nelinkertainen ala saman lihamäärän tuottamiseen, tavanomaiseen verrattuna. Ainakin Suomessa tarvitaan.
-
Näyttää tämä muillakin luonnonsuojelujärjestöillä olevan niin sanoakseni niiden DNA:ssa:
Luonnonsuojelujärjestöt vaativat: maataloustukien pitää hyödyttää ympäristöä (https://www.epressi.com/tiedotteet/ymparisto-ja-luonto/luonnonsuojelujarjestot-vaativat-maataloustukien-pitaa-hyodyttaa-ymparistoa.html)
Maatalous on välttämätöntä myös kymmenille lintulajeille, mutta peltolintujen kannat laskevat. Erityisesti hyönteisiä syövät lintulajit ovat vaikeuksissa, toteaa BirdLife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi.
”Maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden yleinen väheneminen on ajanut esimerkiksi kaikki pääskyt uhanalaisiksi. Lintujen ahdinkoa voidaan lähivuosina helpottaa muun muassa luomua lisäämällä.”
(lihav. HJ)
Tuosta on tietysti olemassa yksi poikkeus. Mikä? Vinkki: se käyttää lyhennettä TM-TL. ;D
-
Tottakai Pro Luomu ja Kottila tervehtivät riemulla tuota em. luonnonsuojelujärjestöjen ulostuloa:
Ympäristöjärjestöiltä raikas avaus maatalouspoliittiseen keskusteluun (https://proluomu.fi/ymparistojarjestoilta-raikas-avaus-maatalouspoliittiseen-keskusteluun/)
Tämä mainittu tiekartta pitää ottaa vielä tarkempaan syyniin:
[Kestävän maatalouden] Tiekartta myös esittää, että vuonna 2027 Suomen peltoalasta 30 % tulisi olla luomutuotannossa ja suomalaisten luomutuotteiden volyymi markkinoilla kolminkertaistunut.
Mutta kyllä tuo tavoitteenasettelu jo viittaa siihen, ettei noilla suomalaisilla ympäristöjärjestöillä taida olla aavistustakaan luomuviljelyn tuottavuutta ja taloutta koskevista tosiasioista.
-
Ranskalaiset uskovat ilmeisesti myös WWF:n suositukseen, että mieluummin riistaa kuin tehotuotettua lihaa:
Tuttu lintulaji katosi erikoisella tavalla Suomesta – ranskalaiset metsästäneet hurjat määrät peltosirkkuja soittamalla niille linnunlaulua (https://yle.fi/uutiset/3-11143567)
Ehkä tuo oli vähän ilkeilyä. Varmaan tässä on ollut WWF:kin mukana:
Luonnonsuojelujärjestöt ovat jo pitkään vastustaneet Ranskan laittomasti jatkunutta peltosirkkujen metsästystä. Vuonna 2016 Euroopan komissio määräsi Ranskan lopettamaan metsästämisen ja vei asian lintudirektiivin vastaisena EU:n tuomioistuimeen.
Mutta on tässä ilkeilysssäme sen verran pohjaa ja perusteita, että systemaattinen viljely on myös eläintuoteeissa ainoa tapa tuottaa sellaisia määriä, että niillä tarve tyydytetään. Riistaan eli luonnosta saatavaan pitäytyen ollaan joko ilman (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=739.msg4636#msg4636). Tai sitten törmätään tuohon Ranskan ilmiöön. Luontoa ei ole suunniteltu meidän ruokkimiseemme. Maatalous on — ehkä luomuviljely siitä poikkeuksena. ;D
-
Tietysti tuo aktio on symbolinen. Mutta en malta olla tässä yhteydessä kertomatta, että sen symboliikka on mielestäni raskaasti pielessä. Tällä tavalla:
The futility of “Earth Hour” (https://wattsupwiththat.com/2017/03/25/the-futility-of-earth-hour-earthhour/)
Ennen kaikkea siksi, että tämä "maailman tunti" ja sen viettotapa unohtaa ne tässä maailmassa, jotka joutuvat olemaan vuoden kaikki muut tunnit ilman sähköä. Tai kynttilöitä.
Senkin takia tietysti, ettei (sähkö)valo ole, voi olla sinänsä synti. Vaan voi tulla sellaiseksi vasta siitä tavasta, jolla se sähkö tuotetaan. Mutta se näkökulma hävitetään, jos/kun kaikkia sähkövaloja sammutellaan.
Jos minä olisin sattunut noiden haastateltujen joukkoon, olisin vastannut:
- En tietenkään sammuta valoja. Minähän ostan ydinsähköä!
Tänä vuonna tuo aktio meni kyllä käytännössä ihan plörinaksi.
Jos joku valoja sammuttikin, niin ainakin kaikki elektroniset laitteet, nettilaitteet kävivät "punaisina". Kun WWF oikein kehotti niitä käyttämään. Olisi tietysti käytetty kehottamattakin. Jos julkiset rakennukset sammuttivat valoja, juuri kukaan ei ollut näkemässä.
Mediakin kertoi siitä hyvin vähän. Hesari mm. ei lainkaan. Eikä siitä ollut iltapäivälehdissäkään. Ei viikonlopun lehdissä eikä maanantainakaan. Lähes kaikki oli koronaa.
-
Liisa Rohweder kirjoittaa taas, tietysti, viran puolesta:
Suomen on raivattava tie ulos ekologisesta kriisistä (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006510690.html)
Asiaa ei siinä mainita, mutta me mainitsemme: minkäänlaista efektiivistä katumusta ei osoiteta WWF:n luomulinjalle. Me emme muuten ole olleet yksin sitä kritisoimassa:
https://ilmastotieto.wordpress.com/2017/02/16/wwfn-lihaopas-ja-naudanlihan-ilmastovaikutus/amp/
-
Kun tätä nyt yritetään vääntää järkevään malliin ...
Ministeri Mikkonen on myötämielinen valkoposkihanhien ampumiselle, mutta metsästyksestä pitää päättää hänen mielestä EU:ssa (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.1102720)
... niin eikö WWF:n nyt riistasuosituksineen tulisi myös osallistua keskusteluun, ottaa kantaa? Valkoposkihanhi on ympäristöystävällistä ruokaa, sanoa niin.
Sillä lajihan on elinvoimainen, ei millään tavalla uhanalainen, edes EU:n alueella. Ei ainakaan Wikipedian mukaan:
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Valkoposkihanhi
Siinä oli tällainen vihje ihmisen syyllisyydestä koko ongelmaan, tällä alueella:
Itämerellä ensimmäinen pesintä löydettiin 1970-luvun alussa Ruotsin Gotlannista, joka on lajin muuttoaikainen levähdysalue. Eri lähteiden mukaan kyse oli joko villeistä hanhista tai sitten nykytietämyksen mukaan kesyistä hanhista, jotka oli vapautettu paikallisesta hanhitarhasta.[2] Sen jälkeen laji alkoi runsastua Itämerellä aluksi hitaasti, mutta 1980-luvulta lähtien nopeammin. Suomessa ensimmäinen pesintä löydettiin Inkoon saaristosta vuonna 1981 ja kantaa on sen jälkeen lisätty istutuksilla eläintarhoista, kuten Korkeasaaresta 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa.
Tuo nootti 2, jossa valitettavasti linkki kuitenkin on vanhentunut:
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Valkoposkihanhi#cite_note-BirdLife_Suomi-2
Vaikea ymmärtää, että se on päässyt sellaiseen asemaan, että metsästykseen täytyy pyytää lupa EU:lta. Toiseksi on vaikea ymmärtää, miksemme voi tehdä samoin kuin Ruotsi, jossa nk. suojametsästys on sallittu. Sekin on EU-maa.
Kolmanneksi ihmetyttää, miksi EU velvoittaa meitä toimimaan huoltoasemana: suuri osa noista linnuista käy vain tankkaamassa matkallaan Venäjän puolelle. (Jos taas Venäjän tilanne tulee EU:n mielestä aina ottaa huomioon, niin silloin kyllä putoaa pohja pois liito-oravan (https://en.wikipedia.org/wiki/fi:liito-orava) fanaattiselta suojelulta Suomessa! Katso levinneisyyskartta.)
Erityiset pellot hanhien ruoaksi vaikuttavat joidenkin mielestä hyvältä kompromissilta — taisi Mikkonenkin niitä jossain vaiheessa suosittaa? Mutta jos nyt oletetaan, että hanhet oppivat käymään niillä, saammeko niille viestitettyä, että vastaamme vain nykyisen kokoisen populaation ruokkimisesta? Ellemme saa, ja hanhet jatkavat nykyistä noin 10% lisääntymisvauhtiaan...?
Hesarissa tänään haastateltu viljelijä jo kertoikin, että jos tukea tuohon tulee, hän lopettaa lehmien pidon ja siirtyy hanhien ruokintaan. Hanhet olivat pistäneet poskeensa n. 70-80% hänen lehmille tarkoittamastaan rehusta. — Tuolla 10% kasvuvauhdilla aika pian joku ehdottaa myös pellonraivauspalkkioita?
Sitten täytyy vain muistaa, että ne hanhipellot eivät saa olla tehoviljeltyjä, vaan luomupeltoja. Jotta WWF on tyytyväinen. 8)
***
Luonnonsuojelu on vaikea laji, ilmenee tästä toisestakin tapauksesta:
Yli sata luonnonkasvia hävinnyt alueelta – Tammisaaressa kesäasukkaat ovat tyystin kyllästyneet peuroihin (https://yle.fi/uutiset/3-11349305)
Taitavat olla eri laji, mutta hyvin samannäköisiä: minun lapsuudessani Bambi (metsäkauris) oli meille luonnon rakastamisen symboli (tietysti Disneyn ansiosta).
Onko kirja tai pikemminkin TV-sarja Nils Holgerssonista nyt perimmäinen syy hanhien erityisasemaan? Tätä suuri osa nykyisistä päättäjistä tai aktivisteista on seurannut lapsuudessaan (levikin laajuuden kertoo paremmin englanninkielinen versio):
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Peukaloisen_retket
-
Tanskalainen tutkimus, johon Hesari tänään viittasi, on jo kahden vuoden takaa (2018):
Monessa perheessä kannattaa suosia muovikassia kestokassin sijaan – Näin tiedät, mikä kassi sinulle on järkevin valinta (https://www.hs.fi/paivanlehti/18072020/art-2000006572890.html)
Vaikka tuo juttu onkin siis maksumuurin takana, tiedot tuosta tutkimuksesta löytyvät kyllä muualta. Mutta tämä kuva on siitä näkyvissä:
Kuva näyttää, kuinka monta kertaa vähintään kutakin kassia tulisi käyttää, jotta niiden ympäristövaikutukset olisivat samat kuin tavallisella LDPE-muovikassilla. Luvut ovat tanskalaistutkimuksesta.
Erityistä vahingoniloa tuottaa katsoa siinä tätä: Luomupuuvillakassi 20 000 kertaa.
Uutinen on ollut jo Iltalehdessä, ks. edellä 09.04.19 (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=739.msg13938#msg13938).
Vaikka tuo tulos esiteltiin, silti Hesarin artikkeli oli täynnä ohjeita ja moralisointia siitä, miten tulee kierrättää oikein. Kun noin puoli vuosisataa on asiasta saarnattu, millään ei enää päästä irti ajatuksesta, että tuo olisi merkittävä kysymys, tavallisen ihmisen tehokas keino suojella luontoa. Vaikka tanskalaistutkimus hyvinkin selvästi osoittaa, ettei se sitä ole.
-
Olisiko toivoa, että WWF tai joku muu järjestö ottaisi tuon tutkimustuloksen huomioon?
Ainakaan tähän mennessä merkkejä siitä ei ole: edelleen se myy logollaan varustettuja luomupuuvillakasseja.
-
Tässäkin jutussa etsitään vain keinoja muovin käytön vähentämiseen:
Miljardeja maskeja ja lisää pakkausmuovia – Kuusi syytä, miksi korona käänsi muovin kulutuksen kasvuun (https://yle.fi/uutiset/3-11375234)
Ja kun sitä ei tapahdu, tämä maalataan väistämättömäksi lopputulokseksi:
Koronapandemian myötä maailman meriin päättyy entistä enemmän muovijätettä.
Näin voi olla:
Heikkojen jätejärjestelmien maassa maskit ja käsineet saattavat joka tapauksessa päätyä mereen, vaikka ne laitettaisiinkin roskiin.
Mutta siinä se sitten olikin: enempää ei korosteta sitä, että jätejärjestelmät olisi tehtävä paremmiksi. Suomea ei muuten jutussa käytetä kertaakaan esimerkkinä!
Onko tämä muka ongelma:
Pandemia on aiheuttanut dramaattisen pudotuksen jo ennestään alhaalla olleisiin öljyn hintoihin. Muun muassa lentomatkustus pysähtyi käytännössä täysin, mikä pudotti kysyntää.
Muovi on valmistettu öljystä, joten sen raaka-aine on nyt erityisen halpaa. Uusien tuotteiden valmistaminen on edullista – paljon edullisempaa kuin vanhan muovin kierrättäminen uusiokäyttöön. Niinpä kierrätysmuovi löytää yhä vähemmän ja vähemmän ostajia ja päätyy sen sijaan muuhun jätteeseen.
Ei ole, jos se halpa muovijäte huolellisesti poltetaan. Kierrätysenergiaksi! Vaikka lajittelematta, sekajätteen mukana.
-
Tähän ei nyt WWF syyllisty vaan YLE. Tulee urakalla juttua ravustuskauden alkamisesta.
Vaikka logiikka asiassa on aika sama kuin WWF:n riistasuosituksessa (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=739.msg4636#msg4636). Vuosittain Suomessa saadaan n. 2-3 miljoonaa täplärapua ja alle miljoona jokirapua. Eli jos ne kaikki jaettaisiin tasan, jokainen jouduttaisiin jakamaan: kansalaista kohti korkeintaan 0,7 rapua. Joka on joskus rapua syönyt, ymmärtää, mitä tuo merkitsisi: oikeudenmukaiseen ratkaisuun tarvittaisiin rapuveitsen lisäksi kirurgin veistä! Ja tarkkuutta!
Nyt WWF edustikin realistista linjaa: radion mukaan se oli suositellut tuontirapuja! Luultavasti jokiravun tietynlaisen uhanalaisuuden takia, mutta oli suosittellut kuitenkin.
-
Tätä en suoraan sanoen ymmärrä:
Lisäksi metsillä on oma merkityksensä, kun ehkäistään tarttuvien tautien leviämistä eläimistä ihmisiin. Useat epidemiat ja tautiesiintymät ovat alkaneet, kun tauti on levinnyt villi- ja kotieläimistä ihmisiin.
– Terveet metsäalueet pitävät yllä laajaa lajikirjoa. Metsien pirstoutuessa ja kadotessa viruksia kantavien villieläinten ihmiskontaktit lisääntyvät ja tartuntataudit leviävät todennäköisemmin ihmisiin, WWF Suomen metsäasiantuntija Maija Kaukonen sanoo.
YLE:n uutisesta:
Maailman sademetsäalueet katoavat vauhdilla – heikentää suojaa eläimistä tarttuvilta taudeilta (https://yle.fi/uutiset/3-11734346)
WWF:lle ei ikäänkuin riitä, että sademetsien suojelu olisi itsessään arvokasta, ja se on etsimällä etsinyt tuollaisen "ajankohtaisen" syyn sille. Minusta yhtä todennäköistä on, että tuota rataa ko. eläimet vähenevät ja katoavat — jolloin ihmiskontaktitkin vähenevät!
Tästä voi olla muutoin samaa mieltä, mutta, ihmeesti tähänkin on tullut sana 'kaupallinen' :
Metsäkadon syyt vaihtelevat alueittain, mutta merkittävin tekijä on ruoantuotanto. Etelä-Amerikassa metsäkadon taustalla on pääosin kaupallinen maanviljely – erityisesti soijan viljely sekä lihakarjan kasvatus.
Afrikassa taas ongelmana on väkiluvun kasvu, pienviljely sekä kasvava tarve polttopuulle. Aasiassa sademetsiä tuhoutuu öljypalmu- ja sellupuuplantaasien sekä kumi- ja ruokahyödykkeiden viljelyn vuoksi.
(lihav. HJ)
Tämä lisänä edellisiin: WWF jättää analyysinsä ikäänkuin puolitiehen. Ja turvautuu mieluummin yleisölle tuttuihin iskusanoihin. Niinkuin se ei uskalla iroittautua luomukaan ylistämisestä. Sitä kun ylistävät muutkin luontojärjestöt.
Kerrottava olisi, miten se ruoka tuotetaan. Myös kaupallisesti tuotettu ruoka syödään.
-
Ei tunnu WWF:ää häiritsevän tässä mikään:
Hikiän mehiläisten valomerkki (https://wwf.fi/earthhour/tapahtumat/hikian-mehilaisten-valomerkki/)
Ensimmäisenä suomalaisena biodynaamisen hunajan tuottajana Hikiän sitoutuu arvojensa ja tavoitteidensa mukaisesti tekemään kaikkensa pysäyttääkseen pölyttäjien määrän vähenemisen omalla toiminta-alueellaan.
Kansainvälisellä WWF:llä on ollut pyrkimystä (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=739.msg8212#msg8212) tieteellisyyteen ja analyyttisyyteen. Mutta suomalaisella ilmeisesti ei. Kun sanoo sanan luomu — tai biodynaaminen, kuten tuossa — niin mukaan vain, meikäläisiä olette!
Tuolla yritykselle tuokin varmaan kelpaa sen nykyisessä selvässä, kaikkia väyliä käyttävässä julkisuuskampanjassa (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=177.msg21032#msg21031).
***
WWF on muuten selvästi laajentanut tätä tapahtumaansa siihen suuntaan, että puhutaan enemmän luonnon monimuotoisuudesta. Näin oli tänään mm. radiossa.
Kuitenkin se keskeinen rituaali yhä on, että sammutetaan tiettyyn kellonaikaan kaikki sähkövalot. Joka tietysti on symbolinen ele siihen suuntaan, että fossiilisia polttoaineita ei enää käytettäisi. Joita oletettavasti sähkön tuotannossa käytetään.
Nyt on tulossa mielenkiintoinen tilanne, kun Olkiluoto 3 käynnistyy syksyllä. Sähkövalojen sammuttaminen ei silloin enää Suomessa osu lainkaan oikeaan osoitteeseen, kun 90% sähköstä on tuotettu tavalla, josta ei tule hiilidioksidipäästöjä (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=960.msg21155#msg21155). Mehiläisvahastakin tehdyt kynttilät tuottavat niitä enemmän (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=739.msg8211#msg8211).
-
Tämä oli helppo laskea:
Tutkimus: 20 yritystä tuottaa 55 prosenttia maailman muovijätteestä (https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/4326ff30-1fcf-4ced-8ce6-5bdecd80f919)
Plastic Waste Makers Index -tutkimuksessa tarkasteltiin myös kertakäyttömuovijätteen tuotantoa maittain väkilukuun suhteutettuna. Listan kärjessä olivat Australia ja Yhdysvallat.
Suomi, jossa tuotetaan vuosittain 38 kiloa muovijätettä asukasta kohden, löytyy listan sijalta 17. Maailman keskiarvo oli 15 kiloa muovijätettä vuodessa ihmistä kohden.[/quote]
Mutta sitä ei tuossa ola laskettu eikä kerrottu, mitä sille muoville sitten tapahtui. Meillä ja maailmalla.
-
Erityisen merkittävä - ja erilaisten järjestöjen kampanjamateriaaleja ajatellen huvittava - on tuo arvio luomukangaskasseista. Siitäkin olemme täällä jo sanoneet, mutta myös tästä:
Tutkimus haastaa vallalla olleen käsityksen siitä, että muovipussin käyttö on ympäristön kannalta huono valinta. Muovipussia käytettäessä olennaista on, että pussi päätyy lopulta oikeaan paikkaan: roska-astiaan roskispussina hyödynnettynä. Näin materiaali ei rasita luontoa lähimetsässä, maantieojassa tai Itämerellä.
Ja näinhän yleensä käy. Muovipussin vastustajat sen sijaan etsivät skenaarioita, joissa pussi enemmän tai vähemmän suoraan heitetään mereen. Ja löytävät sitten sellaisia esimerkkitapauksia jostain Afrikasta, ks. edellä 12.01.19.
Ei tuo tanskalaisten tulos varmaan kampanjointia lopeta, vaikka tulisikin WWF:n tietoon. Sen verran rakas vihollinen muovikassi tuolle väelle on. Jo vuosikymmenien takaa.
Ihan hyvä, että tutkitaan:
Roskan reitit ja kulkeutuminen merellä ovat usein tuntemattomia – Nyt meriroskan seikkailuja pääsee seuraamaan lähes reaaliajassa (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.1430370)
Suomen ympäristökeskus on mukana hankkeessa, jossa selvitetään Itämerellä ja Jäämerellä ajelehtivan roskan reittejä.
Mutta tämä tiedetään jo etukäteen:
Syken Pohjoiset meriroskat -hanke lähettää kaksi meriroskapoijua keräämään tietoa roskan reiteistä ja kulkeutumisesta merellä.
”Pohjoisella Jäämerellä tavattavista meriroskista suuri osa on peräisin eteläisemmiltä leveysasteilta, erityisesti Euroopasta. Niiden tarkkoja reittejä ja kulkeutumista ei vielä tunneta hyvin. Siksi poijut tuottavat arvokasta lisätietoa", kertoo pohjoisesta meriroskayhteistyöstä vastaava Syken erikoistutkija Hermanni Kaartokallio tiedotteessa.
Mutta jos sieltä kuitenkin löytyy jokunen suomalaiseksi tunnistettava muoviesine, kyllä siitä huuto saadaan aikaiseksi, että muovista täytyy Suomen kaupoissa luopua.
-
Taas spekuloidaan sillä, minkälainen rapuvuosi tästä tulee. Kuten vaikka MT:
Tämä tiedetään nyt rapuvuodesta ensimmäisten saaliiden perusteella
Erä 23.07.2021
Janica Pörhönen
Alkanut rapukausi näyttää lupaavalta, koska isotkin ravut ovat jo vaihtaneet kuortaan ja naaraatkin voivat mennä mertoihin heti kauden alkaessa, arvioi tutkija. (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/era/artikkeli-1.1484595)
Mutta kyllä se aikalailla tässä pysyy:
Vaikka logiikka asiassa on aika sama kuin WWF:n riistasuosituksessa (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=739.msg4636#msg4636). Vuosittain Suomessa saadaan n. 2-3 miljoonaa täplärapua ja alle miljoona jokirapua. Eli jos ne kaikki jaettaisiin tasan, jokainen jouduttaisiin jakamaan: kansalaista kohti korkeintaan 0,7 rapua. Joka on joskus rapua syönyt, ymmärtää, mitä tuo merkitsisi: oikeudenmukaiseen ratkaisuun tarvittaisiin rapuveitsen lisäksi kirurgin veistä! Ja tarkkuutta!
-
Varmasti hauska harrastus...
Metsästäneiden määrä pysyi ennallaan vuonna 2020 (https://www.luke.fi/uutinen/metsastaneiden-maara-pysyi-ennallaan-vuonna-2020/)
... mutta noistakin luvuista näkee, miten lopulta typerä oli WWF:n riistasuositus. Kerrotuista saaliista ehkä enemmän jakoa kuin sananlaskun yhdestä pyystä. Mutta onko oikeastaan paljonkaan enemmän, 5,5 miljoonalle syötäväksi jaettuna?
-
Muovin kohdalla ongelmien parannusehdotukset ovat aina rajoittavia, kehotuksia vähentämään, luopumaan. Kuten aivan tyypillisesti WWF:n ehdotukset, joita on käsitelty edellä tässä triidissä. Mutta entäs tämä "teknologinen" ratkaisu:
Plastic, Perfected (https://reason.com/2021/08/22/plastic-perfected/)
Researchers have developed a promising and "infinitely recyclable" plastic called polydiketoenamine.
Pienellellä alkusijoituksella sille luvataan kilpailukykyä, myös taloudellisesti:
A team of researchers at the U.S. Department of Energy's Lawrence Berkeley National Laboratory has developed an "infinitely recyclable" plastic called polydiketoenamine, or PDK. Items made of PDK can be bathed in acid that separates the plastic molecules from any additives; this material can then be reassembled into different shapes, textures, and colors again and again without loss of performance or quality. While producing virgin PDK resin is initially expensive, the researchers calculate that recycled PDK resin will be competitive with petroleum-based virgin plastic resins.
-
Tässäkin WWF on tavallaan oikeilla jäjillä:
Raportti: Haitallisista tuista luopuminen loisi kymmeniä miljoonia ympäristöystävällisiä työpaikkoja (https://www.maailma.net/uutiset/raportti-haitallisista-tuista-luopuminen-loisi-kymmenia-miljoonia-ymparistoystavallisia)
Valtiot käyttävät vuosittain noin 500 miljardia dollaria luonnon monimuotoisuuden kannalta haitallisiin tukiin. Koronakriisi on osoittanut, että nopeatkin taloudelliset muutokset ovat mahdollisia, ja niihin pitäisi nyt ryhtyä, sanoo ympäristöjärjestö WWF.
Mutta ei uskalla niitä jälkiä seurata. Vaan tuossakin selvästi vihjataan, että jatketaan luomuviljelyn, ko. tavoitteiden vastaisen viljelymenetelmän, kannattamista (lihav. HJ):
Jos rahat osoitettaisiin vihreisiin kannusteisiin, voisi syntyä työpaikkoja maatalouden, kalastuksen, metsätalouden ja infrastruktuurin alalle. Se voisi tarkoittaa esimerkiksi vaihtoehtoisten viljelymenetelmien hyödyntämistä, luonnon omia keinoja painottavan infrastruktuurin rakentamista sekä ruokaketjua, joka minimoi ruokajätteen, WWF:n raportissa kerrotaan.
Vaihtoehtoiset menetelmät voisivat tuossa tarkoittaa moderneimman tekniikan käyttöönottoa. Mutta tuskinpa tarkoittavat.
-
On se varmaan näinkin:
Ulkopaikkakuntalaisten tehokas seuruepyynti turhauttaa paikallisia hirvenpyytäjiä Inarissa: "Kuin tulisivat meidän jääkaapista hakemaan lihaa" (https://yle.fi/uutiset/3-12102434)
Mutta täällä ihan etelässä ei voi sille mitään, että tämä tuli mieleen:
Mukana artikkelissa oli myös (helsinkiläisen) lihayrittäjä Veijo Wotkinin hapan kommentti, että hirvenlihat katoavat metsästäjien pakastekaappeihin, joista ne sitten 2 vuoden päästä syötetään koirille ...
Tuohon oli vielä jatkopuheenvuoro Wotkinin mainoksessa Ilta-Sanomissa:
Hirvi, syksyn riistaherkku
niitä kaataa meille Eestin serkku
-
Radikaali näkökanta:
Metsäntutkija: "Hirvikantaa pitää saada reilusti pienemmäksi ja valkohäntäpeura kokonaan pois" (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/artikkeli-1.1561269)
Hirven talvikanta on moninkertaistunut 1960-luvulta. Männyn ja koivun taimia popsivat hirvet mietityttävät metsänistuttajaa. ”Männyn ja koivun viljely on vähentynyt pieneksi, ja kuusta istutetaan paljon mäntymaille.”
Smolanderin mielestä maanomistajien pitäisi vaatia ponnekkaammin hirvikannan pienentämistä. Heidän pitäisi antaa metsästysoikeus seuroille, jotka sitoutuvat pienentämään kantaa ja siten luoda painetta viranomaisten päätöksiin kaatomääristä.
”Kantaa pitäisi saada reilusti pienemmäksi, ja valkohäntäpeura pitäisi hävittää vieraslajina kokonaan pois.”
Mitähän tuohon WWF? Sen lihaoppaassa lukee edelleen näin:
https://wwf.fi/lihaopas/info/riista/
Kestävästi pyydetty riista on oiva vaihtoehto, kun haluat syödä ympäristön kannalta parempaa lihaa. Hirvi, metsäkauris ja valkohäntäkauris kestävät nykyisen kokoisen metsästyksen hyvin. Riistaa ei kuitenkaan riitä kestävästi pyydettynä kattamaan koko tämänhetkinen lihankulutuksemme. Poro ei ole riistaa.
WWF:n Lihaoppaassa on arvioitu kotimaisista hirvieläimistä hirvi, metsäkauris ja valkohäntäkauris. Hirvieläinten osuus riistasta on kilomäärällisesti ylivoimaisesti merkittävin, ja näiden lajien kannat kestävät nykyisen kokoisen metsästyksen hyvin. Valkohäntäkauris on Suomeen Pohjois-Amerikasta tuotu vieraslaji.
Vaikka tuossa tuodaan esille, että valkohäntäkauris on vieraslaji, niin suositus näyttää olevan, että sitäkin pitäisi metsästää kestävästi, vain nykyinen määrä? Kun taas Heikki Smolander MT:ssä ehdottaa jonkinlaista "valkohäntäkaurissyksyä", jolloin sitä tulisi kerralla paljon, ja ehkä köyhempienkin perheiden ruokapöytään. — Siinä mallissa tuon riistan makuun ei kuitenkaan saisi ihastua. 8)
-
Vieläkään se ei ole muuttunut. Jutut rapukaudesta tulevat mediaan näihin aikoihin yhtä varmasti kuin jutut joulusta sitten myöhemmin. Vaikka kotimaisten rapujen (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=739.msg22591#msg22591) suhteen on samoin konjakin suhteen vanhassa Radio Jerevan -jutussa:
— Meille on lähetetty kysymys: mitä on konjakki?
— Me vastaammme: konjakki on juoma, jota neuvostokansa juo. Valittujen edustajiensa kautta.
-
Kun kierrätys nähdään ainoana vaihtoehtona tälle "jumalattomalle" menolle:
Meret hukkuvat muoviin – meriin päätyy vuosittain yli 10 miljoonaa tonnia muovia (https://www.maailma.net/uutiset/Meret-hukkuvat-muoviin-meriin-päätyy-vuosittain-yli-10-miljoonaa-tonnia-muovia)
Muovijätteen määrä valtamerissä ja muilla vesialueilla uhkaa kaksinkertaistua vuoteen 2030 mennessä, todetaan YK:n ympäristöohjelman raportissa. Kaikesta maailman muovista alle kymmenen prosenttia kierrätetään.
(lihav. HJ)
Tämä on muka väistämätön seuraus:
Muovin hyödyllinen ominaisuus, kestävyys, muuttuu ongelmaksi, kun muovista tulee jätettä. Suurin osa kaikesta muovista päätyy ennemmin tai myöhemmin mereen. [..]
(lihav. HJ)
Muovilla on myös seuraava ominaisuus: se palaa. Ja antaa palaessaan energiaa. Ei niin, etteikö kierrätys voisi olla hyvä juttu. Mutta nyt näyttää siltä, että vain siihen ratkaisuun hirttäytyminen on osittain juuri tuon ongelman syynä (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=739.msg14206#msg14206). Ja on jo pidemmän aikaa näyttänyt.
-
Hesari hehkutti tänään Kenian radikaalia muovikassiratkaisua:
Maa ilman muovipusseja
Kenia kielsi muovipussit ankarien rangaistusten uhalla neljä vuotta sitten. HS tutustui Nairobissa tuloksiin. (https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008448906.html)
Mutta artikkelissa myönnetään:
Muoviongelma on globaali, mutta erityisen selvästi se lyö silmille maissa, joissa kierrätys ja jätteen poltto energiaksi eivät toimi yhtä laajasti kuin esimerkiksi Suomessa.
Minä sanoisin selvemmin: Kenia ja muut tuollaiset maat saavuttaisivat parempia tuloksia matkimalla Suomea kuin kieltämällä. Todisteena mm. saman artikkelin masentava kuva, jossa kuvateksti:
Turistikaupan vessan takana oli sekalainen roskakasa. Pulloja ja tölkkejä ei Keniassa kierrätetä. Osa tästäkin kasasta saattoi kuitenkin olla menossa kierrätykseen, sillä Nairobissa toimii yksityisiä yrittäjiä, jotka ostavat muoviroskaa ja myyvät sitä eteenpäin kierrätysmuovia hyödyntäville tehtaille.
(lihav. HJ)
Mutta ei poltettavaksi. Minä näen tuossa kuvassa muovikassejakin!
-
Mutta kun on elänyt koko elämänsä yltäkylläisyydessä, alkaa kaivata sellaista, mitä ei marketista saa. Suomen luonto on ihan hillitön aarreaitta, jossa on hyvin paljon muutakin kuin ne sienet ja marjat. Ei silti ole pakko syödä pettua. (Vaikkakin Ossi sanoo, että pettu trendaa kolmen vuoden sisään.)
Erittäin paljon lyhyempi aika pelkästään tuon villiruoan varassa saa kaipaamaan sitä mitä marketista saa. Luultavasti olisi pakko syödä tuota pettua, koska tutkimusten mukaan se olisi niitä harvoja luonnon syötäviä, josta saisi riittävästi kaloreita.
Kaikki hyvät voimat meitä varjelkoot tilanteelta, jossa "pettu trendaa"! (Jos se tapahtuu koko kansan kohdalla.)
MT kertoo, minkälaisia nuo tilanteet ennen olivat:
Pettuleipä elätti nälän varjossa elänyttä kansaa – teoriassa ihminen pysyy hengissä syömällä 1,5 kiloa pettua päivässä
Pettuun turvauduttiin yksittäisissä perheissä aina 1930-luvulle asti. (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/artikkeli-1.1744180)
-
Tämän mielenosoituksen symboliikka (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=739.msg13883#msg13883) oli tänä vuonna erityisen kehno:
Valot sammuvat taas WWF:n Earth Hourin ajaksi (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymparisto/artikkeli-1.1868081)
Koska nyt olemme jo hyvin lähellä tilannetta, jossa:
"Valot sammuvat Euroopassa" (https://peda.net/jamsa/perusopetus/kuorevesi/luokat-oppiaineet/hyju/epookki-7-8222/s6skem)
-
Tuliko muovista lopulta liian hyvä vihollinen?
These Environmentalists Want To Ban Single-Use Plastics Because Recycling Them 'Will Never Work'
And yet infinitely recyclable plastics are on the horizon. (https://reason.com/2022/05/31/environmentalists-ban-single-use-plastics/)
Sama oikeastaan koskee polttamistakin (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=739.msg14206#msg14206). Ei sitäkään saa tehdä. Sen täytyy säilyä?
-
Eräs ratkaisu kaikkialle tunkevan styroxin ongelmaan:
How mushroom waste can be turned into eco-friendly styrofoam packaging replacements (https://geneticliteracyproject.org/2022/06/24/how-mushroom-waste-can-be-turned-into-eco-friendly-styrofoam-packaging-replacements/)
Polttamisen ohella. Netistä en löytänyt syytä, etteikö sitä voisi turvallisesti polttaa.
Unlike styrofoam, mushroom packaging consists of 100% biodegradable and renewable material that can be disposed of in garden beds and flower pots.
It grows in a lab in only eight days, and absorbs into the soil in under two months.
Suomalaisessa järjestelmässä styrox ei oletusarvoisesti joudu luontoon maatumaan. Voisi silti ajatella, että tuolle keksinnölle löytyisi erityiskohteita. Veneily? Aina jotain tippuu mereen. Ja ajautuu sitten rannoille.
***
Sattumoisin myös Hesari juuri tänä aamuna esitteli tällaisia ratkaisuja juuri styroksin suhteen:
Eläinkaupasta tuttu toukka voi elää syömällä pelkkää styroksia, syy piilee toukan suolistossa (https://www.hs.fi/tiede/art-2000008899401.html)
Siinäkin tässä keskustelussa (triidissä) usein esiin tullut suorastaan pakonomainen tarve kierrättää:
KERRAN käytettyä polystyreeniä jalostetaan nykyisin rakennusmateriaaliksi, jottei se päätyisi kaatopaikoille virumaan.
Tutkijat kuitenkin toivovat, että polystyreeniä pilkkomalla se voitaisiin jalostaa aivan uudenlaiseksi biomuoviksi. Vastauksen uskotaan löytyvän mikrobeista.
Vrt. juuri edellä.
-
Tuosta hirvestä ja muista hirvieläimistä vielä. Iltapäivälehdestä sain tiedon, että hirvikolareita (kaikki hirvieläimet mukana) oli vuonna 2014 yhteensä 6 920 kappaletta. Eli yksi noin 1000 riistalihan kiloa kohti.
Kuolleita oli 2. Loukkaantuneiden (vammautuneiden) määrästä ei ollut tietoa.
Pikku-uutinen Hesarista tasoitti tänään tilannetta. Satunnainen ohi ajava autoilija oli mennyt hätistämään karannutta lehmää. Joka oli rynnännyt päälle. Autoilija loukkaantui, ja kuoli sairaalassa.
-
Vuodesta toiseen tämä sama innostuksen lietsonta:
Ravustuskausi tuo mukanaan rapujuhlakauden (https://www.epressi.com/tiedotteet/ruoka-ja-elintarvikkeet/ravustuskausi-tuo-mukanaan-rapujuhlakauden.html)
Vaikka hyvin tiedämme, miten kansalla ei syytä innostukseen ole:
Vaikka logiikka asiassa on aika sama kuin WWF:n riistasuosituksessa (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=739.msg4636#msg4636). Vuosittain Suomessa saadaan n. 2-3 miljoonaa täplärapua ja alle miljoona jokirapua. Eli jos ne kaikki jaettaisiin tasan, jokainen jouduttaisiin jakamaan: kansalaista kohti korkeintaan 0,7 rapua. Joka on joskus rapua syönyt, ymmärtää, mitä tuo merkitsisi: oikeudenmukaiseen ratkaisuun tarvittaisiin rapuveitsen lisäksi kirurgin veistä! Ja tarkkuutta!
Tuossa lehdistötiedotteessakin kehotetaan tarvittaessa — ravun syömisen hankaluuteen viitaten! — tarjoamaan ja syömään rapujuhlissa kaikkea muuta.
Mikä ettei juhlia olisi aina kiva järjestää, vaikka mistä syystä. Mutta mikä olisi Suomessa yhtä toivoton syötävä? Jota siis olisi tarjolla yhtä vähän? Mesimarja? Sen viljelty kaupallinen sato on n. 5000 kiloa vuodessa. Eli gramma per kansalainen. Kun se on luonnonmarja, niin kokonaissato toki vähän enemmän. Järjestettäköön silti joka kesä mesimarjajuhlat! Joissa syödään kaikkea muuta!
-
WWF on pääpuuhaajana tässä jokavuotisessa ja taas tänä iltana järjestettävässä Earth Hour -tapahtumassa. Tänä vuonna erityisteemana on ruoka, puhutaan "kynttiläillallisesta".
Nyt ei kiusoitella niillä netin laskelmilla, joilla käsittääkseni on osoitettu, että kynttilöiden käyttö tuottaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin (illalla sammutettava) sähkövalo, vaan puhutaan tuosta illallisesta. [...]
Mutta jos nyt puhutaan juuri noista kynttilöistä, niin käytännöllisesti katsoen kaikki Radio Suomessa tänä aamuna haastatellut ilmoittivat sytyttävänsä kynttilät tuoksi ajaksi.
Noin tuolloin. Mutta, nyt lisätään tällä vielä vaikeusastetta, kerrotaan:
Parafiinipula nostaa kynttilöiden hintaa – Finnmari: ensimmäisenä kortilla ovat ulkotulet (https://yle.fi/uutiset/3-12565891)
-
Yhä pienemmäksi jää se määrä lihaa, jota WFF suosittaa:
Hirvieläinten pyyntiluvat myönnetty (https://riista.fi/hirvielainten-pyyntiluvat-myonnetty-5/)
[..] Hirvikantaa on pienennetty metsästyksellä viime vuosina ja kanta oli viime kauden jälkeen noin neljänneksen pienempi kuin viisi vuotta sitten. Hirvikanta on puolittunut 20 vuoden aikana.
Tämä laskelmamme (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=739.msg4636#msg4636) on 10 vuoden takaa.
Noin näyttää käyvän luomulihan (toinen suositus) kanssakin. Sen määrä näyttää pysyvän vakaasti alle kilossa henkeä kohti. Vuodessa.
-
YLE:
Suomalaiskeksintö voi muuttaa valtaosan maailman muovijätteestä vaikka ruokapakkauksiksi (https://yle.fi/uutiset/3-12577847)
Nykyisin valtaosa muovijätteestä päätyy kaatopaikalle. Siitä kierrätetään vain 8–10 prosenttia.
Paitsi juuri Suomessa. Vaikka tämä lähde (https://tietopankki.lt.fi/muovimuuvi-kysymyksia-ja-vastauksia) on jo vanhahko, ja luvuiltaan vähän epämääräinen, uskaltanee sanoa, että valtaosalle käy näin:
Lisäksi on arvioitu, että sekajätteen joukossa on jopa 15 % muoveja, mikä tarkoittaisi, että jopa 200 000 tonnia muovia palaa tällä hetkellä polttolaitoksissa (lähde: HSY).
Mikä ei tee em. suomalaiskeksintöä lainkaan turhaksi! Jopa näin:
Uusi teknologia vähentää tiedotteen mukaan selvästi raakaöljyn tarvetta muovin valmistuksessa ja laskee kierrätysmuovin tuotantokustannuksia merkittävästi.
Nieminen arvelee, että se voi muuttaa öljynkulutusta maailmanlaajuisesti.
– Olefy saattaa jopa luoda taloudellisen kannustimen kerätä talteen muovia kaatopaikoilta ja meristä, kun muovista tulee arvostettu hyödyke, hän toteaa.
Mutta malttaako WWF silti luopua pitkästä ristiretkestään (edellä passim) muovikasseja vastaan?
-
Kaikkiin toiveikkuutta herättäviin muoviuutisiin ei välttämättä pidä uskoa:
Hyvitetty olkoon muovisi (https://yle.fi/uutiset/74-20000079)
Suomalaisen toimitusjohtajan luotsaama yritys sanoo muuttavansa muovia uudelleenkäytettäväksi öljyksi Thaimaassa. Asiantuntijat pitävät yrityksen menetelmiä epäuskottavina.
Kyseessä ei ole sama firma kuin edellisessä puheenvuorossa.
-
Eräs ehdokas muoviongelman ratkaisemiskisaan:
A plastic straw could take a thousand years to break down. This biodegradable plastic disappears within 60 days (https://geneticliteracyproject.org/2022/08/25/a-plastic-straw-could-take-a-thousand-years-to-break-down-this-biodegradable-plastic-disappears-within-60-days/)
Ottamatta kantaa eri ratkaisujen välillä, eikö näyttäisikin siltä, että yksioikoisen muovivihan aika voisi olla ohi? Tiai kauhukuvien: maailma ei tule hukkumaan muoviin. Vaikka yhtä ja toista työtä se meille aiheuttaakin.
-
Vaikka logiikka asiassa on aika sama kuin WWF:n riistasuosituksessa (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=739.msg4636#msg4636). Vuosittain Suomessa saadaan n. 2-3 miljoonaa täplärapua ja alle miljoona jokirapua. Eli jos ne kaikki jaettaisiin tasan, jokainen jouduttaisiin jakamaan: kansalaista kohti korkeintaan 0,7 rapua. Joka on joskus rapua syönyt, ymmärtää, mitä tuo merkitsisi: oikeudenmukaiseen ratkaisuun tarvittaisiin rapuveitsen lisäksi kirurgin veistä! Ja tarkkuutta!
Pirkka-lehti oli ratkaissut asian ruokaohjeessaan. Kun pakko on, se puhui (sesongin mukaisten) rapujuhlien järjestämisestä.
Mutta sitten kylmän rauhallisesti esitti tarjottavaksi säilykekatkarapuja!. — Niin. Itse asiassa ne ovatkin tosi hyviä. Ja niitä varmasti riittää!!
-
Kuinka tänä vuonna?
Hirven pyyntikausi alkaa suuressa osaa Suomea lauantaina (https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009121827.html)
Suomen riistakeskuksen mukaan tämän syksyn ja talven jahdeissa on pyyntiluvat 36 630 hirvelle. Yhdellä pyyntiluvalla saa kaataa yhden aikuisen hirven tai kaksi vasaa, ellei lupaehdoissa ole muuta mainintaa.
Otetaan vaikka täältä (http://proku.mbnet.fi/Hirvi.html) arvio, paljonko siitä tulee lihakiloina: yksi hirvi noin 55% 335 kilosta, 184,25 kiloa. 36 630 kappaletta, yhteensä noin 6 749 077 kiloa. Suomalaista kohti siis noin kilo ja 200 grammaa. Siinä noin kilossa on jo ainakin vuosikymmen (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=739.msg4636#msg4636) pysytty. Ja siinä riistakeskus varmaan haluaakin meidän pysyvän.
Lihankulutus yhteensä (henkeä kohti) pysyy itsepäisesti siinä 80 kilon pinnassa. Siinä ei näy WWF:n suositusten minkäänlaista vaikutusta. Aivan valtaosin kotieläimiä syödään. Ja syödään kuitenkin, vaikka WWF ja moni muu taho haluaisi meidän olevan syömättä.
-
Hiukan — eikä niin hiukankaan — outoon valoon tulee WWF:n riistasuositus tällaista lukiessä:
Muuttomatkan julma loppu (https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009110526.html)
Kyproksella tapetaan ja syödään joka vuosi laittomasti miljoonia pikkulintuja, mutta kun siitä kysyy, kukaan ei ole kuullut eikä nähnyt mitään.
Mutta Suomessahan pyydetyt määrät ovat tarkoin säädeltyjä? Niin ovat periaatteessa tuollakin. (So. ei yhtään.)
Toki kysymys on Suomessa monimtukaisempi, koska esim. hirvikanta täytyy pitää rajallisena. Mutta kuvitella voimme tilanteen, jossa herkullinen hirvi alkaisi maistua myös suurelle kansalle. Suosituksen myötä? Eikä kukaan ei ole kuullut eikä nähnyt mitään.
-
MT teki mokan (lihav. HJ):
Tämän lihan tuotanto riippuu vahvasti luonnonoloista – luonnonmukaisuus on yksi syy, miksi ihmiset ostavat sitä vuosi vuodelta enemmän (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/9d2aefe8-4eb2-401d-a46a-b80981d6b728)
Ollila kertoo, että kyselyiden perusteella ihmiset arvostavat poronlihaa siksi, että liha on laadukasta ja verrattain terveellistä. Terveellisyyden lisäksi poronliha iskee toiseenkin nykyajan ruokatrendiin.
”Porot saavat elää vapaana luonnossa, ja se voi olla ratkaiseva tekijä monen ostopäätöksessä.”
Lihavoitua termiä ei saa EU:ssa käyttää noin. Sitäpaitsi WWF on oikeassa. Poro ei ole riistaa, ei luonnoneläin. Vaikka WWF vähän kannanotoisaan horjuisikin (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=739.msg9030#msg9030).
-
Hyväksyvätkö WWF ja muut muovin vihaajat tämän keinovalikoimaan?
With demand for plastic expected to triple by 2050, here’s how biotechnology can reduce its environmental impacts (https://geneticliteracyproject.org/2022/11/29/with-demand-for-plastic-expected-to-triple-by-2050-heres-how-biotechnology-can-reduce-its-environmental-impacts/)
-
Kaikki tämä sen vuoksi, että osalta eurooppalaisia puuttuu hyvä kotikasvatus:
Muovipullot ja maitotölkit muuttuvat pian – tältä näyttää uusi juomapullo, jolla pakkausvalmistajat vastaavat EU-sääntelyyn (https://yle.fi/a/74-20005259)
Eivät osaa laittaa roskia sinne, minne kuuluu. Jotain tällaista minäkin uumoilen:
Suomen kierrätystavoitteille sääntely tuskin tuokaan kummoisia hyötyjä, arvioi Hartwallin Asko Sipola.
– Tänäkin päivänä kuluttajat palauttavat yli 90-prosenttisesti pullot korkit kiinni pullossa. Mitään merkittävää muutosta ei tule siihen, paljonko korkkeja palautusautomaattiin palautuu.
Direktiivissä ei kuitenkaan myönnetty poikkeusta millekään maalle, vaikka Suomi sellaista hyvin toimivan panttijärjestelmän vuoksi yrittikin saada.
-
"It's not easy to be green", sanoi TV-hupailun hahmo Kermit (https://fi.wikipedia.org/wiki/Kermit) aikanaan:
Claim: Plastic Coffee Cup Ban Might Increase Methane Emissions (https://wattsupwiththat.com/2023/02/15/claim-plastic-coffee-cup-ban-might-increase-methane-emissions/)
Should coffee just be banned? Having fought hard to ban plastic coffee cups, Aussie greens have realised solving plastic pollution with compostable cups might increase greenhouse gas emissions.
Helppoa se ei ole täällä maapallon toisella puolellakaan:
Kohta saatat juoda pikaruokapaikoissa aiempien asiakkaiden käyttämästä mukista, koska EU haluaa kieltää kertakäyttöastiat (https://yle.fi/a/74-20017975)
Koska tämä vaihtoehto on jo heti alkuun poissuljettu:
Ei ole, jos se halpa muovijäte huolellisesti poltetaan. Kierrätysenergiaksi! Vaikka lajittelematta, sekajätteen mukana.
-
Tämän mielenosoituksen symboliikka (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=739.msg13883#msg13883) oli tänä vuonna erityisen kehno:
Valot sammuvat taas WWF:n Earth Hourin ajaksi (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymparisto/artikkeli-1.1868081)
Koska nyt olemme jo hyvin lähellä tilannetta, jossa:
"Valot sammuvat Euroopassa" (https://peda.net/jamsa/perusopetus/kuorevesi/luokat-oppiaineet/hyju/epookki-7-8222/s6skem)
Entä tänä vuonna?
Who Noticed Earth Hour This Year? (https://wattsupwiththat.com/2023/03/26/who-noticed-earth-hour-this-year/)
Normally I publish something snarky about how we should all leave our lights on, but this year’s Earth Hour was such a non-event I genuinely didn’t notice it was happening
Selitys:
So why was this year’s Earth Hour such a non event?
My theory is energy hardship.
For many people this year, switching the lights off is no longer a luxury but a necessity. For a lot of people in Britain and Europe especially, people struggling with energy bills they cannot afford, every night is “Earth Hour”.
“Earth Hour” this year was not so much an affirmation of a green believer’s love for the planet, as an unwelcome reminder of the grim personal circumstances so many are currently enduring.
-
Ruralia-intstituutti lähtee tähän mukaan:
Ruralia-instituutti
@Ruralia_UH
Hirvenlihalla olisi mahdollisuuksia nousta kuluttajien hamuamaksi ekolihaksi, mutta kaupallistamisen tiellä on monta mutkaa. Tutkimusartikkelissa hahmoteltiin hirvenlihalle potentiaalisia kuluttajaryhmiä. Lue tiedeuutisemme aiheesta 👇 #metsästys #riista
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/ruoka-ja-ravitsemus/hirvenlihalle-olisi-suomessa-potentiaalisia-markkinoita
https://twitter.com/Ruralia_UH/status/1641014337895555074
Ihan hyvä yritys, mutta matematiikka, jota myös joskus tieteeksi sanotaan, potkii vastaan. Tuota lihaa saadaan vain määriä, joissa "kuluttajat" edelleen ovat hyvin pieni ryhmä heistä. Vaikka tällaiset esteet ylitettäisiinkin:
Artikkelissa tutkitaan myös sitä, miten kuluttajien asenteet metsästystä kohtaan vaikuttavat siihen, kiinnostaako hirvenliha kuluttajaa vai ei.
– Mietimme, voisiko riistaliha kiinnostaa niitä kuluttajia, jotka ajattelevat ympäristövastuuseen, eettisyyteen ja ekologisuuteen liittyviä asioita. Tämä porukka voi kuitenkin samalla olla metsästysvastaista esimerkiksi eläinoikeussyistä. Mietimme, kumpi heillä on vahvempi näkökulma, taustoittaa artikkelin pääkirjoittaja Anne Matilainen Ruralia-instituutista.
Tässä on WWF-tyyppistä "romanttista" ajattelua, mutta myös se matemaattinen fakta:
Tutkijat näkevät hirvenlihalla mahdollisuuksia näyttäytyä ekolihana, joka ei tuota kasvihuonepäästöjä tai kuluta peltopinta-alaa. Riistakeskuksen mukaan lihaa saadaan Suomessa vuosittain yli 8 miljoonaa kiloa ja sen markkina-arvoksi on arvioitu 85-90 miljoonaa euroa vuonna 2014.
Eli sitä lihaa saadaan suomalaista kohti vuosittain n. puolitoista kiloa (ja lihankulutus henkeä kohti pysyy vuodesta toiseen siinä 80 kilon seutuvilla). Eikä hirvikantaa ole muista syistä mahdollista kasvattaa. Jolloin jonkinlaista elitismiä tuo hanke kuitenkin väistämättä on.
-
Poron luokittelussa WWF on ollut ilmeisen oikeassa:
Porot ovat riippuvaisia ihmisen tarjoamasta rehusta ja syy siihen on meissä: Näin Suomesta tuli porojen lisäruokinnan kärkimaa pohjoisessa (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/6e379a01-cbea-4c7a-b31f-109075f8ebe2)
Suomessa kasvanut on niin valmisrehujen tuotanto kuin eloporojen kokokin. Merkittävänä tekijänä ruokinnan yleistymisessä on talvilaidunten heikko kunto.
Eli se on kotieläin. Varmemmaksi vakuudeksi vielä tämä edellinen:
Poron ruokavaliossa väkirehun osuus voi olla talvella yhtä suuri kuin lypsylehmällä – säilörehu toi porotilalle tuhansien eurojen säästöt
Sataa poroa kohden kustannussäästö oli 1 300 euroa.
TILAAJALLE (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/ef3e9fb7-a442-4bfb-953d-b298ec302672)
Toisaalta voidaan kysyä, eikö tuo ole parempi asia kuin ylilaidunnus (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=739.msg9082#msg9082).
-
Nyt näin:
Riistan matkaa kuluttajien lautaselle helpotetaan ‒ metsästäjillä nyt lupa toimittaa peuranlihaa aiempaa enemmän vähittäismyyntiin (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/d13afea8-212f-4905-95dd-569c396a3280)
Metsästysseura saa myydä ensi jahtikaudella suoraan vähittäiskauppaan valkohäntäpeuran lihaa viisi kertaa enemmän kuin aiemmin.
[..]
Metsästysseura saa jatkossa toimittaa vähittäiskauppaan 100 metsäkaurista ja 150 valkohäntäpeuraa vastaavan määrän vuodessa.
Kun näin on ollut:
"Suurin osa luonnonvaraisen riistanlihasta päätyy edelleen metsästäjien omaan käyttöön. Maamme valkohäntäpeura- ja metsäkauriskannat ovat kasvaneet voimakkaasti viime vuosina, joten lihaa riittää myös markkinoille kuluttajien saataville", kirjoittaa maa- ja metsätalousministeriön elintarviketurvallisuusyksikön erityisasiantuntija Maaria Hackzell ministeriön blogissa.
Veijo Wotkin voi nyt olla postuumisti tyytyväinen (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=739.msg15085#msg15085).
Vaikka 250:stä teuraspainoltaan alle 50-kiloisesta eläimestä tulee syötävää korkeintaan 12 500 kiloa. Eli ei merkitse mitään siinä, miten paljon syötävää saadaan kotieläimistä. Jopa luomulihana.
PS. Vaimoni, joka erityisesti inhoaa noiden eläinten levittämiä punkkeja, spekuloi, että ehkä tuo voi sentään pienentää niiden kantojen kokoja. Joten ostetaan, jos tuota lihaa tulee ulottuvillemme, järjelliseen hintaan.
-
Ajatus, että maailmaa voitaisiin parantaa (ja ruokkia luomulla), jos luovuttaisiin lihasta, maidosta ja kananmunista, tai ainakin kulutusta radikaalisti vähennettäisiin, on juuri sellaista toiveajattelua ja idealismia - joka johtaa bushmeatin (http://en.wikipedia.org/wiki/Bushmeat) kaltaisiin ilmiöihin - jota ilmiötä WWF samassa dokumentissa kovasti pahoittelee.
Näin on tapahtunut ja yhä tapahtuu:
Tutkimus: ”Viidakkoliha” levittää tartuntatauteja, mutta moni syö sitä riskeistä piittaamatta (https://www.maailma.net/uutiset/tutkimus-viidakkoliha-levittaa-tartuntatauteja-mutta-moni-syo-sita-riskeista-piittaamatta)
Outo myönteisyys luonnonlihalle on tuossa IPS:nkin jutussa:
Toinen liiton asiantuntija, Rogers Lubilo, huomauttaa, että viidakkoliha on tärkeä proteiinin lähde. Hänen mukaansa villieläinten kanssa rinta rinnan elävät paikallisyhteisöt haluaisivat käyttää viidakkolihaa niin kuin ovat ennenkin tehneet, turvautumatta laittomiin lähteisiin.
”On tarvetta investoida laillisen viidakkolihan markkinoille saamiseen. Kaupankäynti sillä on suurta ja tuottoisaa, ja jos se valjastettaisiin hyvällä sääntelyllä ja kontrollilla, siitä voisi tulla tärkeä osa luontotaloutta”, Lubilo pohtii.
Mutta tarvitaanko sitä "luontotaloutta"? Eikö normaali maatalous riittäisi? Sellainen, joka tuottaisi riittävästi lihaa. Olkoon sitten vaikka "tehotuotantoa"? Sanoisin, että jos on saatavissa (hyvää ja hyvin valmistettua) nautaa, sikaa ja kanaa, kyllä ilman näitä pärjätään:
Niin sanottu viidakkoliha tai puskaliha (bushmeat) on yleiskäsite lihalle, joka saadaan luonnonvaraisista nisäkkäistä, matelijoista, sammakoista ja linnuista. Syötävät lajit ovat moninaisia: muun muassa apinoita, muurahaiskäpyjä, käärmeitä, piikkisikoja, antilooppeja, norsuja ja kirahveja.
-
Jos ja kun muovikassit jätteiden mukana poltetaan, se on (myös) niille kaikkein paras kohtalo, kirjoittaa Mikko Paunio, englanniksi (pdf ladattavissa):
New Report: Recycling Plastic Is Making Ocean Litter Worse (http://www.thegwpf.org/new-report-recycling-plastic-waste-is-making-ocean-litter-worse/)
Se polttaminen osaltaan estää valtamerten muovijätelauttojen muodostumisen. Kun taas muovin kierrätys sitä riskiä lisää.
Mikko Paunio on nyt muuttuneessa tilanteessa tehnyt jatko-osan raportilleen:
https://www.thegwpf.com/brace-yourself-eu-faces-massive-flood-of-plastic-waste-after-un-export-restrictions/
Jatko-osa on tuolta pdf:nä ladattavissa. Hyvin kärjistettynä hänen ennustuksensa: kohta ollaan EU:ssa sen muovin kanssa "kusessa". Kun vieläkään eivät mielipiteet ole kypsyneet EU:ssa sen polttamiseen.
Tarkemmin tutustuessa tästä selviää, että asiat ovat hyvin ja menossa parempaan suuntaan:
Moni pitää Suomea jätteen lajittelun mallioppilaana, mutta tilastot kertovat muuta (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009688284.html)
Suomessa kierrätys hoidetaan keskimääräisesti huonommin kuin monessa muussa EU-maassa. Tilastot kertovat, että viime vuosina Suomessa sekajätettä on syntynyt yhä enemmän.
Artikkelin kaaviokuvasta nimittäin näkyy, että "Kaatopaikkasijoitus ja muu hävitys" on noin 10 vuodessa pienentynyt lähes olemattomiin! Jätteet eivät mene luontoon. Ei ole paha juttu, jos jätteistä saadaan energiaa.
-
Uskollisesti myös MT kertoo taas sen kauden alkaneen, jolloin se yksi rapu suomalaista kohti pyydystetään:
Ravustuskausi alkaa jälleen – vaikka toisin ehkä toivot, ravunpyynnin mestarit eivät paljasta parhaita niksejään (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/442044e7-d7ab-4e58-983e-5a827ea59242)
-
Tämä kirjoittaja ei pidä kierrätyksen ideasta:
Recycling Eco-Myths Is the Existential Threat (https://wattsupwiththat.com/2023/11/17/recycling-eco-myths-is-the-existential-threat/)
The recycling myth – Save the planet by separating paper and plastic! – is a foundational falsity of the green movement.
By promising a relatively simple solution to an alleged problem, it has enabled the left to control behavior through a made-up morality that stigmatized dissent – Only bad people refuse to recycle.
Like most progressive interventions – from welfare policies that destroyed families while increasing dependency, to drug use reforms that have filled city streets with desperate addicts – recycling plans that sound good on paper (and plastic) have continuously collided with reality so that even liberal outlets such as the New York Times (“Your Recycling Gets Recycled, Right? Maybe, or Maybe Not”), NPR (“Recycling plastic is practically impossible — and the problem is getting worse”) and the Atlantic magazine (“Plastic Recycling Doesn’t Work and Will Never Work”) have finally admitted its failures.
(lihav. HJ)
Tähän triidiin, koska juuri WWF on pitänyt esillä kierrätystä. Pakkomielteisesti.
-
YLE:
Suomalaisen kolmen sadan kilon jätevuori on kutistunut pariin kiloon – ja tämä näkyy jo kaatopaikoilla (https://yle.fi/a/74-20082252)
Suomalaisen jätehuollon historiassa on kääntynyt lehti 2000-luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Entiset kaatopaikat suljetaan ja loppusijoitukseen päätyy yhä vähemmän jätettä.
Tilastokeskuksen jätteiden käsittelytilaston mukaan vielä vuonna 2002 kaatopaikoille vietiin loppusijoitettavaa yhdyskuntajätettä vuodessa lähes 300 kiloa suomalaista kohden. Nyt jätteen määrä on pudonnut noin kahteen kiloon.
[..]
Suuri merkitys jätteiden määrän vähenemiseen on tietysti ollut energiakäytöllä. Se ohitti jo vuonna 2012 jätteiden kaatopaikkasijoittamisen. Tätä on pidetty myös ongelmana (https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2023/yhdyskuntajatteen-kierratysaste-romahti-suomi-ei-kulje-mukana-muun-euroopan-kehityksessa/) kiertotalouden ja kierrätysasteen kasvulle.
Tuosta jo edellä:
Kun kierrätys nähdään ainoana vaihtoehtona tälle "jumalattomalle" menolle:
Meret hukkuvat muoviin – meriin päätyy vuosittain yli 10 miljoonaa tonnia muovia (https://www.maailma.net/uutiset/Meret-hukkuvat-muoviin-meriin-päätyy-vuosittain-yli-10-miljoonaa-tonnia-muovia)
– klips –
Muovilla on myös seuraava ominaisuus: se palaa. Ja antaa palaessaan energiaa. Ei niin, etteikö kierrätys voisi olla hyvä juttu. Mutta nyt näyttää siltä, että vain siihen ratkaisuun hirttäytyminen on osittain juuri tuon ongelman syynä (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=739.msg14206#msg14206). Ja on jo pidemmän aikaa näyttänyt.
-
Kaksikin juttua WWF:n kampanjointeja vastaan. Sen muovikassivainosta:
Shock Findings: Plastic Shopping Bags Cause Around Four Times Less ‘Carbon’ Emissions than Paper Substitutes (https://wattsupwiththat.com/2024/04/15/shock-findings-plastic-shopping-bags-cause-around-four-times-less-carbon-emissions-than-paper-substitutes/)
If green activists truly worried about atmospheric greenhouse gases (GHG) such as carbon dioxide, they would bring back plastic shopping bags tomorrow. But they wouldn’t – the whipped up plastic scare has been too useful a tool to batter people into accepting the relentless drive to embrace inferior products and technologies. The acceptance of reduced lifestyle choices, and the unlimited chance for middle class activists to virtue signal, is part of the all-important collectivisation under the planned Net Zero project. But now a recent science paper has revealed that in 15 out of 16 applications of plastic covering 90% of global volume, the alternatives actually produced more greenhouse gases.
And not just more, but significantly more. Over their lifetime cycle, paper bag substitutes produce at least four times more GHG emissions than their plastic counterparts. Paper bags are noted to weigh significantly more than plastic carriers leading to higher GHG emissions for production and transportation.
[..]
Of course, much play is made of the harmful disposal of plastic, but this is largely a waste management problem. There are plenty of ways to prudently recycle or dispose of plastic safely, but they come with some financial cost. If rich countries don’t want their plastic to end up in the oceans, they shouldn’t send it to poor countries who, out of sight, dump it in local rivers on their behalf. The scientists note that better disposal of plastics is an urgent challenge given the “threats to biodiversity and ecosystem health worldwide”.
Ja uudesta kampanjakohteesta:
Lukijalta: Vesijalanjäljestä ollaan tekemässä uusi keino syyllistää maataloutta (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/638fcac0-a359-4383-86c0-4acfd08fe196)
Ympäristöjärjestö WWF kääntää viestinnällään syyttävän sormensa suomalaista ruoantuotantoa kohti: sateiden kastelemat pellot ovat järjestön tuottaman raportin mukaan huono asia, kirjoittaa Seppo Mikkonen.
[..]
Ympäristöjärjestön viesti on nyt erittäin tarkoitushakuinen ja kaukana reaalimaailmasta. Sanomaa oli korostettu panemalla 82 prosentin syntitaakka traktorin kuvaan vaikka traktori ei käytä vettä kuin joskus lasinpesuriin ja painepesuriin. Siten luodaan mielikuvaa, että huuhdellaan vaan WC hyvällä omallatunnolla pohjavedellä tai juomavedeksi puhdistetulla pintavedellä kunhan saadaan maatalous ensin kuntoon.
Vesijalanjälki olisi ainakin Suomessa muutettava kiireesti ottamaan huomioon ainoastaan pohjaveden käyttö.
-
Ikävä yllätys muovin vastustajille;
Are paper cups better for the environment than plastic cups? The answer may surprise you (https://geneticliteracyproject.org/2024/05/10/are-paper-cups-better-for-the-environment-than-plastic-cups-the-answer-may-surprise-you/)
Paperimukitkin on käsiteltävä tavalla, joka tekee niistä ongelmajätteitä:
“We left paper cups and plastic cups in wet sediment and water for a few weeks and followed how the leached chemicals affected the larvae. All of the mugs negatively affected the growth of mosquito larvae,” said Bethanie Carney Almroth, professor of environmental science at the University of Gothenburg.
Paper that is used in food packaging material needs to be treated with a surface coating. This plastic protects the paper from the coffee in your hand. Nowadays, the plastic film is often made of polylactide, PLA, a type of bioplastic.