Eii tietystikään ole niin, etteikö tällaisella niche-taloudella (pienimuotoisilla markkinoilla) voisi olla Suomellekin jotain merkitystä. Niinpä esim. KTM v. 2005 tässä muistiossaan ...
Pekka Lith: Käsityöyrittäjyys Suomessa 2000-luvulla... asettuu kyllä kannattamaan asiaa, ja siinä mietitään, miten sitä voisi edistää ja ehkäpä jopa laajentaa.
Mutta tässä raportissa on
"raitis" suhde siihen, missä ovat asian rajat. Jota ei ole MMM:n luomutavoitteessa.
Jos sieltä ottaa esiin taulukon s. 25 siitä, millä kaikilla alueilla tätä käsityöläisyyttä yhä on, se näyttää tällaiselta (tähän listattu vain alueet):
Puusepän ja muiden puutuotteiden valmistus
Huonekalujen valmistus
Metallin takominen ja metallituotteiden valmistus
Kirjansidonta ja painaminen
Tekstiilien valmistus
Vaatteiden valmistus
Laivojen ja veneiden valmistus ja korjaus
Pelien, leikkikalujen ja yms. tuotteiden valmistus
Kivituotteiden valmistus
Kellojen, kultasepäntuotteiden yms. korjaus
Nahan ja nahkatuotteiden valmistus
Kultasepäntuotteiden valmistus
Jalkineiden ja nahkatuotteiden korjaus
Lasin ja lasituotteiden valmistus
Urheiluvälineiden valmistus
Keraamisten tuotteiden valmistus
Soitinten valmistus
Jos joku poliitikko nyt esittäisi
vaatimuksen, että kaikissa näissä taloudellisen toimeliaisuuden muodoista
käsityön osuus johonkin tiettyyn vuoteen mennessä pitäisi Suomessa nostaa 20 prosenttiin (jostain 50%:sta tietysti puhumattakaan), ja kustannuksista riippumatta, häntä pidettäisiin yksinkertaisesti täysin tärähtäneenä.
Mutta mitään sellaista ei kukaan poliitikko (tai puolue) esitä eikä ko. muistiokaan, vaikka perustelut tälle käsityölle siinä ovatkin hyvin sukua luomun puolustuspuheille.
Maanviljelyn kohdalla - jostain käsittämättömästä syystä - tällainen käänteinen utopismi, eli palaaminen menneisyyteen, on nyt kaikkien puolueiden ohjelmassa.