Luomu ja seleeni

Hyvä Terveys -lehdessä (4/2001) oli lukijakysymys, "Saako luomuviljasta seleeniä". Vastaajana oli Antti Aro, Tutkimusprofessori. Hän kertoo ettei ole syytä huoleen, vaikkakin kysymys on varsin aiheellinen.

Vihannekset ovat suhteellisen köyhä seleeni lähde muutenkin, enemmän seleeniä saadaan lihasta, maitotuotteista ja kananmunista. Suomen maaperä on varsin seleeniköyhään joten "normaalissa" viljelyssä lannoitteisiin lisätään seleeniä. Luomuviljelyssä ei käytetä selenaattipitoista lannoitetta.

Aro sanoo ettei ole syytä huoleen koska "todella ankaran luomuoppisia ihmisiä on harvassa". Jos söisi pelkästään luomua, ei seleeniä saisi riittävästi. Ihmistä suuremmassa vaarassa ovat luomutilojen eläimet, joille syötetään seleeniköyhää ravintoa ja näin ollen luomumunista, -lihasta ja -maitotuotteista ei saa seleeniä läheskään tarpeeksi.

Suomessa vuonna 1985 alettiin lisätä lannoitteisiin seleeniä selenaatin muodossa koska sitä on hyvin vähän maaperässä. Seleenipitoisuudet nousivat kolminkertaisiksi muutamassa vuodessa, sittemmin kun lannoitusta on vähennetty ja määriä standardoitu 10 vuotta sitten, seleenipitoisuudet taas laskivat.

Nyttemmin lannoitteissa on 10 mikrogrammaa kiloa kohti ja se riittää. Sitä voidaan säädellä. Seleeniä tulee saada tietty määrä vuorokaudessa mutta ei liikaa, esim. luontaistuotekaupan seleeni on aivan turha ostos ja jopa vaarallinen, asiaa ei ole tutkittu. Suomalaiset saavat elintarvikkeista kaiken tarvitsemansa seleenin (ja vähän ylikin) mutta jos luomu yleistyy niin seleenin saanti taas vähenee.

Pahimmat flunssat lähtevät Kiinan vähäseleenisiltä alueilta, AIDS levisi "liian helposti" Zairesta; siellä on myös vähän jodia maaperässä, seleenin vähyys aiheuttaa sydäntauteja ja se on osallisena hyvin moneen tautiin, näitä tutkitaan paraikaa.

Justus Sahlberg