Luomu ja seleeni
Hyvä Terveys -lehdessä (4/2001) oli lukijakysymys, "Saako
luomuviljasta seleeniä". Vastaajana oli Antti Aro, Tutkimusprofessori.
Hän kertoo ettei ole syytä huoleen, vaikkakin kysymys on varsin
aiheellinen.
Vihannekset ovat suhteellisen köyhä seleeni lähde muutenkin,
enemmän seleeniä saadaan lihasta, maitotuotteista ja kananmunista.
Suomen maaperä on varsin seleeniköyhään joten "normaalissa"
viljelyssä lannoitteisiin lisätään seleeniä.
Luomuviljelyssä ei käytetä selenaattipitoista lannoitetta.
Aro sanoo ettei ole syytä huoleen koska "todella ankaran
luomuoppisia ihmisiä on harvassa". Jos söisi pelkästään
luomua, ei seleeniä saisi riittävästi. Ihmistä suuremmassa
vaarassa ovat luomutilojen eläimet, joille syötetään
seleeniköyhää ravintoa ja näin ollen luomumunista,
-lihasta ja -maitotuotteista ei saa seleeniä läheskään
tarpeeksi.
Suomessa vuonna 1985 alettiin lisätä lannoitteisiin seleeniä
selenaatin muodossa koska sitä on hyvin vähän maaperässä.
Seleenipitoisuudet nousivat kolminkertaisiksi muutamassa vuodessa, sittemmin
kun lannoitusta on vähennetty ja määriä standardoitu
10 vuotta sitten, seleenipitoisuudet taas laskivat.
Nyttemmin lannoitteissa on 10 mikrogrammaa kiloa kohti ja se riittää.
Sitä voidaan säädellä. Seleeniä tulee saada
tietty määrä vuorokaudessa mutta ei liikaa, esim. luontaistuotekaupan
seleeni on aivan turha ostos ja jopa vaarallinen, asiaa ei ole tutkittu.
Suomalaiset saavat elintarvikkeista kaiken tarvitsemansa seleenin (ja
vähän ylikin) mutta jos luomu yleistyy niin seleenin saanti
taas vähenee.
Pahimmat flunssat lähtevät Kiinan vähäseleenisiltä
alueilta, AIDS levisi "liian helposti" Zairesta; siellä on myös
vähän jodia maaperässä, seleenin vähyys aiheuttaa
sydäntauteja ja se on osallisena hyvin moneen tautiin, näitä
tutkitaan paraikaa.
Seleenin saanti
Suomessa
Taulukon yksiköt
mikrogrammoja (1/1000000 grammaa)
|
|
Naiset |
Miehet |
Päivittäinen
saanti ruoasta v. 2001 (arvio) |
80-90 |
90-100 |
Maksimi per päivä |
300 |
300 |
Suositus
per päivä |
40 |
50 |
Minimi per päivä |
20 |
20 |
Lähde: Hyvä Terveys
2/2001
Justus Sahlberg
|