1. Tehoviljely tuhlaa energiaa?

Luomuviljelyssä joudutaan tekemään pienemmän sadon vuoksi samat työt kuin tehoviljelyssä. Niinpä muokkaus, kylvö ja korjuu syövätkin luomussa enemmän energiaa tuotettua satokiloa kohden! Luomun käyttämä liekitys (nestekaasulla) rikkakasvien torjunnassa vie kaasua 20-100 kg/ha... (suunn’lleen saman, minkä väkilannoitteen valmistus tehoviljelyä varten). Koneilla hoidettava komposti luomussa vie energiaa, samoin rikkatorjunnassa maan haraaminen. Todella paljon tärväytyy energiaa, työtä ja maan aikaa sekä ravinteita luomussa ns. viherlannoituksessa. Siinähän usein koko kesän kasvusto kynnetään maahan lahoamaan, erittäin huonolla ravinnehyötysuhteella. (saadaan sama lannoitusvaikutus kuin 30 kg:lla väkilannoitteen typpeä, arvoltaan noin 150 mk)... yhteiskunta maksaa tästäkin hehtaarista noin 4000 mk tukea, eikä syötävää tule jyvän jyvää!

2. Tehoviljely hävittää hyvät vanhat lajikkeet?

Geenitekniikka hävittää hyvät vanhat lajikkeet? Kaikki kasvinjalostus tähtää uusien lajikkeiden luomiseen, eli lisäämään lajikevalikoimaa. Vanhojen mahdollinen häviäminen johtuu siitä, että uudet ovat yleensä niin paljon parempia, ettei vanhojen viljely kannata. Geeniperinnön säilyttäminen on kuitenkin tarpeen myös vanhojen lajikkeiden osalta. Siitä huolehtivat erilaiset geenipankit. Myös jalostajat pyrkivät säilyttämään vanhojakin lajikkeita, mm mahdollisten (taloudellisestikin) arvokkaiden taudinkestävyysgeenien säilyttämiseksi. Geenitekniikka ja geeninsiirrot ovat omiaan luomaan aivan uusia genotyyppejä. Mitään vanhaa ne eivät tuhoa. Väitteen 2 hengen mukaisesti pitäisi kaikki jalostus ja muukin kehitys pysäyttää ja kieltää (esim. auton ja traktorin keksiminen syrjäytti hevosen).

3. Tehoviljely levittää tauteja?

Lannan kompostoinnilla luomu hoitaa "fiksusti" taudit ja rikkakasvit?? Rikkakasvien siemeniä ei lannassa ole niillä tiloilla, joilla torjunnasta huolehditaan. Tilat joilla ei huolehdita: rikkasiemenongelma on pellossa eikä lannassa Pohdittavaksi myös jää: miksi lanta pitäisi kompostoida, kun energiaa tuhlaantuu, kustannuksia tulee ja ravinteita sekä hiilidioksidia menetetään. Koetulosten mukaan typestä ja hiilidioksidista menetetään 20-70 % (mitä paremmin, kuumemmin ja kauemmin palaa, sitä enemmän). Edellämainitut menetetyt ravinteet kuormittavat ympäristöä. Tautien kiertokin toimii tosiasiassa käytännössä suorimman tien kautta: lehmästä viereiseen lehmään. Taudit pitää torjua navetassa eikä lantavarastossa.

Matti Pekkarinen