Liika fosfori on Suomen maatalouden ongelma
Suomen Maataloustieteellinen Seura ja MTT järjestivät seminaarin "Fosforit kiertoon" 4.2.2009 Helsingissä Tieteiden talolla. Seminaarin luentokalvot ovat saatavissa täältä. ”Maatalouden fosforiylijäämät haitasta hyödyksi? Tutkimukset osoittavat, että fosforinkäyttöä voidaan vähentää huomattavasti.”
Mm. näin luonnehdittiin seminaarin antia :
”Tieteiden Talolla Fosforit kiertoon -tilaisuudessa tänään puhunut MTT:n professori Eila Turtola laski, että Varsinais-Suomessa ja Keski-Pohjanmaalla pelkkä lantafosfori riittäisi fosforilannoitteeksi seuraavien 20 vuoden aikana, jos lannoitus säädettäisiin kasvien tarpeen mukaiseksi. Näillä alueilla selvittäisiin ilman väkilannoitefosforia.
- Lannoituksen vähentämiseen sisältyy myös suuria ympäristöhyötyjä. Jos kasvien lannoitus pystyttäisiin säätämään tarvetta vastaavaksi, 20 vuodessa säästyisi noin puolet fosforilannoitusmäärästä verrattuna tilanteeseen, että fosforin käyttö jatkuisi vuoden 2005 tasolla. Samalla liukoisen fosforin kuormitus vähentyisi merkittävästi, eniten niillä alueilla, joilla maan helppoliukoisen fosforin pitoisuus on korkein.”
Seminaari kirvoitti keskustelua, mm. Helsingin Sanomien mielipidepalstalla. Viimeksi vanhempi tutkija Antti Aho (MTT) esitti mielipiteenään 15.2.2009 (”Karjanlannan ja fosforin yhteiskäytölle järkevä selitys”) tämän:
”Karjanlannan kuljetuskustannukset ovat niin korkeita, ettei lantaa kannata ajaa tiettyä etäisyyttä pidemmälle. Lantaa levitetään sitä intensiivisemmin, mitä lähempänä eläinsuojaa ollaan. Tietyn etäisyyden päässä oleville lohkoille lantaa ei kannata kuljettaa, ja näillä käytetään ostolannoitetta. Vaikka tilakohtaisesti vaikuttaa siltä, että lannan fosfori riittää, lohkotasolla näin ei aina ole.”
Esille seminaarissa ei näytä tulleen luomuviljely ollenkaan, mutta myös suorakylvöstä puhuttiin ilmeisesti hyvin vähän (?).
Keskustelu jatkuu – kaikkialla – ja myös meillä täällä
Heikki Jokipii, 15. 02. 2009.
Takaisin uutislistaan |
|