Onko tavanomainen viljely oppinut jotain luomuviljelyltä?
Tässä täsmennetty haaste luomuväelle, joka sitä usein väittää:
onko jotain tällaisia keksintöjä tai sovelluksia tai menetelmiä, jotka olisi keksitty Rudolf Steinerin vuoden 1924 esitelmäsarjan tai viimeistään kuoleman (1925) jälkeen?
Koska tässä ei riitä eräiden kasvien typensidontakyky, joka on varmasti ennen sitä keksitty. Eli aika varmojen tietojen mukaan jo klassisen ajan Rooman valtakunnassa ajanlaskun alussa. Lisäksi tuosta - useimmiten mainitusta - typensidontakyvystä on tavanomaiselle viljelylle hyötyä vain erittäin rajoitetusti. Eikä sitä ole luomuviljelyltä opittu.
Kuitenkin luomuviljelyn voi arvioida syntyneen ilmiönä vasta Steinerin myötä, noin 90 vuotta sitten. Eli kaiken tällaisen mahdollisen oppimisen olisi pitänyt tapahtua tällä aikavälillä.
Suomeen luomuviljely tuotiin noin puoli vuosisataa myöhemmin. Kun Suomeen perustettiin Luomuinstituutti, sen ohjelmanjulistuksissa on tietysti koko ajan ollut, miten tutkimuksen avulla saataisiin luomusatoja parannetuksi. Ja siinä ohella myös idea siitä, että sillä tutkimuksella voitaisiin auttaa koko Suomen maataloutta.
Kuitenkin se tutkimus näyttää keskittyneen siihen, miten:
- todistellaan luomuruokaa tavanomaista paremmaksi ja
- mietitään erilaisia keinoja sen kysynnän lisäämiseksi ja
- keksitään menetelmiä, joilla on merkitystä vain luomuviljelyn sisällä.
Rohkea teesimme on siis, että mitään sellaista asiaa tuskin on, josta tavanomainen viljely olisi jotain oppinut. Sen lisäksi, että olemme jo aiemmin esittäneet tämän "kaavamme" viljelytapojen oletettujen hyvien puolten yhdistämisestä:
Tavanomainen viljely + luomuviljely = tavanomainen viljely
Saatamme tietysti olla väärässäkin, ja sen sitten kyllä myönnämmekin, jos meille esitetään nämä pyytämämme vastaesimerkit.
Sopiva kommentointipaikka lienee täällä:
Akateeminen luomuala - tunnustuksellista maataloustutkimusta
Heikki Jokipii, 16. 02. 2017.
Takaisin uutislistaan |
|
Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa-Turvattu Luonto ry 
