Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa-Turvattu Luonto ry
"Miksipä on tuo jätetty koivahainen kaatamatta?"
Nousipa oras okinen, kannonkarvainen yleni
maasta pellon pehmeästä, Väinämöisen raatamasta.
Jopa tuosta toisna päänä, kahen, kolmen yön perästä,
viikon päästä viimeistäki vaka vanha Väinämöinen
kävi tuota katsomahan kyntöänsä, kylvöänsä,
varsin vaivansa näköä: kasvoi ohra mieltä myöten,
tähkät kuuella taholla, korret kolmisolmuisena.
Siinä vanha Väinämöinen katseleikse, käänteleikse.
Niin tuli kevätkäkönen, näki koivun kasvavaksi:
"Miksipä on tuo jätetty koivahainen kaatamatta?"
Sanoi vanha Väinämöinen: "Siksipä on tuo jätetty
koivahainen kasvamahan: sinulle kukuntapuuksi.
Siinä kukkuos, käkönen, helkyttele, hietarinta,
hoiloa, hopearinta, tinarinta, riukuttele!
Kuku illoin, kuku aamuin, kerran keskipäivälläki,
ihanoiksi ilmojani, mieluisiksi metsiäni,
rahaisiksi rantojani, viljaisiksi vieriäni!"
***
Siinäpä yhdistyksemme idea ja henki Kalevalan sanoin (Toinen runo).
(Eilen oli Kalevalan päivä. Kiitos Metro-lehdelle, joka tuolloin tarjosi liitteessään valikoiman rrunoja siitä, ja näin muistutti, miten kaunis ja jykevä teos se on.)
Heikki Jokipii
, 1. 03. 2013.
Takaisin uutislistaan
© Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa - Turvattu Luonto ry