Kritiikki EU:n biopolttoainedirektiiviä kohtaan kasvaa
Oheinen (linkattu) IPS:n uutisartikkeli summaa hyvin perusteet, miksi EU:n biopolttoainedirektiivi ei täytä haluttua tarkoitustaan ja on seurauksiltaan vahingollinen.
Sen otsikko on suomeksi: ”Nälkä ja biopolttoaineet - saman kolikon kaksi puolta”.
Artikkelissa esitetyt tosiasiat:
- EU:n asettama 10% biopolttoainetavoite vaatisi viljelysmaata 69 000 neliökilometriä eli lähes 7 miljoonaa hehtaaria. Alue vastaa Belgian ja Alankomaiden yhteenlaskettua pinta-alaa (Suomessa viljellään - ruokaa - noin 2 miljoonalla hehtaarilla)
- biopolttoaineiden nettovaikutus hiilidioksidipäästöihin on mm. tämän valtavan maankäytön vuoksi selvästi negatiivinen (tämä on tullut esille useissa, myös EU:n itsensä toimeenpanemissa tutkimuksissa)
- biopolttoaineet EU:ssa nostavat selvästi ruoan hintoja maailmanlaajuisesti, tiettyjen ruoka-aineiden osalta jopa 50 prosentilla
- tämä hintojen nousu haittaa erityisesti kehitysmaiden kaupunkien köyhää väestöä
- halvempien tuotantokustannuksien (ja Euroopassa niukan peltopinta-alan) takia biopolttoainekasvien viljely on voimakkaasti siirtymässä kehitysmaihin, jossa se työntää tieltään ruokakasvien viljelyä
Tähän voi vielä lisätä, että biopolttoaineet nostavat lannoitteiden hintoja, mikä erityisen ikävällä tavalla vaikuttaa kehitysmaiden omaan ruokatuotantoon.
Artikkeli ei myöskään mainitse tätä vahvimmin biopolttoaineita vastaan puhuvaa argumenttia: jos maailman fosforivarat ovat rajalliset - eikä fosforin täydellistä kiertoa ole vielä missään toteutettu - on täysin harhaanjohtavaa puhua biopolttoaineista ”uusiutuvana energiana”. Tai yrittää väittää, että ne eivät kilpailisi ruoan tuotannon kanssa.
Mutta näkymät direktiivin kaatamisesta näyttävät huonoilta. Komissio on ottanut vastaan negatiivisiin tuloksiin tulleet tutkimukset, merkinnyt ne tiedoksi - ja on nyt yhä kiristämässä biopolttoainetavoitteitaan vuodelle 2030.
Artikkeli löytää yhden syyllisen biopolttoainebisneksestä ja sen lobbareista, Bisnes haluaa varmistuksen pitkän tähtäimen näkymilleen, ja näyttää sen saavan.
Artikkeli päättyy pessimistiseen lausuntoon:
”Jokainen katselee asiaa omasta rationaalisesta perspektiivistään, mutta lopputulos on sulaa hulluutta”
IPS: Biofuels and Hunger, Two Sides of the Same Coin
Heikki Jokipii, 27. 06. 2012.
Takaisin uutislistaan |
|