Kalliimpi onkin samanhintaista!
Ruokatiedon artikkeli kertoo (lihav. HJ):
”95 prosentissa kuntakeittiöitä on mahdollista tarjota 75 prosenttisesti luomuruokaa samalla rahalla kuin tähänkin asti, väittää projektijohtaja Anya Hultberg, joka työskentelee Kööpenhaminan kaupungin ruokapalveluita kehittävässä Kobenhavn Madhusissa Tanskassa. ”
Artikkelin otsikko on osuva:
”Paikallisen ja luomuruuan tarjoaminen kuntakeittiössä on muutos päässä ja pannulla”
Kyllä, tällaisella puheella halutaan sekoittaa sinun ja ennen kaikkea kuntapäättäjien päät.
Olisiko siis luomukotitaloustiede selättänyt kansantaloustieteen ja kalliimpi olisikin ihan samanhintaista? No, ei kyllä aivan.
Kun menemme artikkeliin sisälle, saamme tietää, mikä oli se temppu ja miten se tehdään:
”Renessanssi puurolle
Kun luomua ja lähiruokaa lähdetään lisäämään, erilaisia tavoitteita hinta-laatusuhteen toteuttamiseen voivat olla vähemmän lihaa tai toisaalta erilaista lihaa, kuten edullisempia ruhonosia, joilla saa enemmän vähemmällä. Edullisia raaka-aineita, kuten perunoita, puolestaan voi tarjota useammin tai vaihtoehtoisesti tarjota parempia perunoita ja erilaisiin ruokalajeihin parhaiten sopivia perunalajikkeita, joilla täytetään mahaa ja joista vähän menee hukkaan.
Viikossa voi ja Hultbergin mielestä tuleekin olla vaihtelua eri päivinä aterian raaka-aineisiin käytettävän rahamäärän suhteen. Keittopäivä ja puuropäivä mahdollistavat pihvin perjantaina. Maukas keitto ja höyryävä haudutettu puuro eivät edellytä kalliita raaka-aineita tai runsaasti lihaa ollakseen osa ravinteikasta ja maistuvaa ateriaa.”
Siis puuroa! Aamiaiseksi, päivälliseksi ja illalliseksi! Paitsi sitten perjantaina (jolloin varmaan on se vanhempien ja päättäjien vierailupäivä). Ja perunaa! Paljon perunaa!
Tällaisia olivat siis ne tanskalaiset niksit, joita mm. Tarja Cronberg jo vuosia sitten mainosti. Tällaista on sitten se paljon puhuttu ”reseptiikan muuttaminen”? Tietoa tästä olisi kyllä löytynyt lähempääkin, olisi haastateltu vain 1940-luvulla ruokaa laittaneita, heiltä olisi löytynyt tätä reseptiikkaa vanhastaan.
Mitenköhän lapset (ja vanhukset) tähän itse suhtautuvat? No, mitä siitä, he eivät valitse. He eivät saa valita! Luomuruokaa ei yritetä laitosruokailuun vaihtoehdoksi, sellaisena se ei varmasti menestyisi, sitä yritetään pakolliseksi. Tuolla ”reseptiikalla”.
Keskusteluumme ”Luomu laitosruokailussa ja muu pyrkimys pakkosyöttää”
Heikki Jokipii, 6. 10. 2011.
Takaisin uutislistaan |
|
Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa-Turvattu Luonto ry 
