Logo Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa-Turvattu Luonto ry
Etusivu Uutiset Artikkelit Keskustelut Linkit Yhdistys

Suomi rohkeasti tehoviljelyn kannalle kehitysmaiden maatalouden kehittämispyrkimyksessään!

Ulkoasiainministeriö
Kehityspoliittinen osasto
(Sanna-Liisa Taivalmaa)


Asia: Maatalouden ja ruokaturvan
kehityspoliittinen linjaus (luonnos 15.1.2010)

Viite: Sanna-Liisa Taivalmaan sähköposti 10.2.2010

Esitämme yhdistyksemme lausuntona kunnioittaen seuraavan parannusehdotuksen yleisesti kelvolliseen linjausluonnokseen.

Ehdotamme, että Suomen linjaksi aivan selvin sanoin, eksplisiittisesti, ilmoitetaan modernin tehoviljelyn edistäminen myös kehitysmaissa. Eli Suomi ei usko siihen eikä kannata edes sen yrittämistä, että kehitysmaat pystyisivät kehittämään maatalouttaan jo Suomessakin tehottomaksi osoittautuneen luomuviljelyn keinoin.

Todettaisiin erikseen, että riittävää näyttöä luomumenetelmillä saavutetuista tuloksista koko maan maatalouden tuottavuuden nostamisessa ei ole olemassa, kun taas tehoviljelymenetelmillä saavutetuista tuloksista näitä näyttöjä on (”vihreä vallankumous”, nyt Afrikassa esim. Malawi).

Tämä linjaus on tavallaan sanottu, implisiittisesti, kun linjausluonnoksessa kerrotaan, että

”Tärkeitä suuntaviivoja Afrikan maiden kanssa tehtävälle yhteistyölle antaa NEPAD:n (New Partnership for Africa’s Development) oma maatalouden kehittämisohjelma CAADP (Comprehensive Africa Agricultural Development Programme).”

koska NEPAD ja CAADP ovat julistaneet, että Afrikan maatalouden kohentamiseksi on lisättävä keinolannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä, että myös Afrikassa lopulta tehdään se ”vihreä vallankumous”, joka nosti Aasian ja Latinalaisen Amerikan maatalouden aivan uudelle tasolle. Toivoisimme, että nämä keinot ja sanat rohkeasti mainittaisiin myös Suomen linjauksessa, myönteiseen sävyyn.

Tämän lisäksi toki voisi mainita metsäviljelyn, lannoitteiden kierrätyksen yms. keinot, mutta toissijaisina, lisävälineinä, ei pääosassa. Kuten tiedämme, esim. metsäviljely auttaa vain typpilannoitteen osalta ja on tutkimusten mukaan siinäkin kuitenkin melko epävarma ja tehoton väline, varsinkin yksinomaisesti käytettynä. Afrikan maaperän ravinnekato on kuitenkin totaalinen, se huutaa kaikkia maatalouden tarvitsemia ravinteita. Kun ravinteet on jo maaperästä ylikulutettu, mikään kierrättäminen ei tietysti voi ratkaista tätä perusongelmaa.

***

Kiitämme linjausluonnoksessa sitä, että maatalouden tuottavuuden kohottaminen on siinä otettu keskeiseksi tavoitteeksi.

Erityisesti vielä kiitämme, että linjauksessa on ennakkoluulottomasti mainittu tämä:

”Geeniteknisten ja molekyylibiologisten menetelmien hallittu kehittäminen ja käyttö tarjoaa mahdollisuuksia edistää ja luoda uusia toimintaedellytyksiä myös kehitysmaiden maataloudelle.”

Selkeämmin voisi tietysti vielä ilmaista, että Suomi tukee ja auttaa tätä ”hallittua kehittämistä” ja erikseen, että Suomi ei missään tapauksessa estä tätä epäsuorastikaan, esim. kauppapolitiikassaan, asettamalla esteitä tai vaikeasti täytettäviä ehtoja maataloustuonnille kehitysmaista, jos ne viljelevät muuntogeenisiä lajikkeita.

***

Kappale

”Ilmastonmuutos tulee vaikeuttamaan ruokaturvan ja maatalouden tavoitteiden saavuttamista. Erityinen uhka on kuivuuden paheneminen maapallon keskivyöhykkeillä. Puute viljelyyn tarvittavasta vedestä pahenee alueilla, missä ruokaturvan ongelmat ovat pahimmat jo tällä hetkellä. Kastelua ja viljelymenetelmiä kehittämällä voidaan kuitenkin sopeutua väistämättömältä näyttävään muutokseen.”

saattaisi nyt vaatia päivitystä ja tarkistamista, kun on osoittautunut, että asiaa koskeva osuus IPCC:n raportissa perustui epätieteellisiin lähteisiin. Kastelu- ja viljelymenetelmien kehittäminen on tietysti tärkeä tavoite jo nyt sääolosuhteiltaan epävakaassa Afrikassa siitä riippumatta, onko asiaan odotettavissa muutoksia joskus pitkällä aikavälillä.

Tässä linjauksessa

”Uusiutuvan energian kasvava käyttö ja erityisesti bioenergia ja -polttoaineet voivat tuoda uusia mahdollisuuksia kehitysmaidenkin maaseudulle niin maa- kuin metsätaloudessa, jos ne eivät kilpaile ruuan tuotannon kanssa samasta maasta, työvoimasta, vedestä ja muista tuotantoresursseista.”

korostetaan aivan oikein sitä, ettei bioenergia saa kilpailla ruoan kanssa. Käytännössä asia kyllä näyttää valitettavasti siltä, että aina se kilpailee. Siinä kilpailussa pitäisi ”katsojankin” eli Suomen, valita puolensa. Voisi erikseen mainita, että Suomi ei painosta kehitysmaita bioenergian käyttöön ennen kuin ruokaongelma on täysin ja pysyvästi ratkaistu.

”Tuki ilmastonmuutoksen torjunnalle” ei saa missään tapauksessa merkitä sitä, että sen varjolla yritettäisiin torjua typpilannoitteiden käytön lisäämistä erityisesti Afrikassa, siitä huolimatta, että ko. keinolannoitteiden valmistamiseen kuluu paljon energiaa, ja tällä hetkellä myös niiden yleisimpänä raaka-aineena on fossiilinen maakaasu. Tämän voisi linjauksessa erikseen sanoa. Erikseen voisi tuoda keinona esiin, että Suomi pyrkii tukemaan - rahallisesti ja know how:n avulla - Afrikan oman lannoiteteollisuuden kehittymistä.

Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa - Turvattu Luonto ry

Tässä linkki jo aiemmin aloitettuun keskusteluun asiasta

Heikki Jokipii, 16. 02. 2010.

Takaisin uutislistaan

Puu

© Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa - Turvattu Luonto ry