Fosfori saadaan kiertämään
Viljelyn kannalta toiseksi tärkein ravinne on fosfori. Sillä on se ikävä ominaisuus, että se on rajallinen, uusiutumaton luonnonvara – päinvastoin kuin typpi, jota käytännössä voidaan pitää uusiutuvana. Typpeä saadaan peltojen käyttöön käytännössä rajattomasti ilmasta joko Haber-Bosch -menetelmällä ”teollisesti” tai sitten toki myös, vaikka tehottomammin, ”luomumenetelmällä” eli eräiden kasvien loisbakteerien typensidonnalla.
Mutta millään menetelmällä ei saada lisää fosforia.
Maailman fosforivarat ovat siis rajalliset ja pessimistisimmät arviot niiden riittävyydestä ovat sellaisia, että fosfori (tai fosfaatti, sen raaka-aine) loppuu aiemmin kuin öljy. Toki asiassa on sama logiikka kuin öljyssäkin: kun hinta riittävästi nousee, kiinnostus raaka-aineen esiintymien etsintään kasvaa, ja lisää löytyy. Asiasta löytyy hyvä englanninkielinen artikkeli linkistämme alta, jossa on tarkasteltu myös riittävyysarvioita.
(Fosfaattia eli fosforia tarvitsee myös luomuviljely, mutta koska luomun periaatteet kieltävät kemiallisen jatkojalostuksen, sitä käytetään tehottomasti nk. fosfaattikivenä. Kuinka hyväksyttävää tämä jatkossa on? Jännittävää on, käsitelläänkö fosforikysymystä FAO:n ruokahuippukokouksessa Roomassa - kun silmämääränä siellä kuitenkin on vuosi 2050.)
Fosforin hinnan nousu jopa aika lähitulevaisuudessa on kuitenkin melko todennäköistä. Niinpä on kaikki syy sitä yrittää kierrättää. Se, että luontoon tahattomasti päässeellä fosforilla on taipumus aiheuttaa rehevöitymistä vesistöissä, on tietysti toinen hyvä perustelu sen talteen ottamiselle ja kierrätykselle.
Miten tämä sitten tapahtuisi?
Luomuviljelijät ovat ylpeitä kierrättämisestään, mutta siinä on eräs periaatteellinen vika: kierrätys tapahtuu maatilan (tai korkeintaan useamman tilan) sisällä.
Kuitenkin jo joskus noin 5 – 10 vuotta sitten ”viisari” on heilahtanut maailman ihmisten osalta uuteen kulmaan: yli puolet maailman väestöstä asuu kaupungeissa, ei maalla.
Miten palauttaa pelloille se fosfori, joka on näiden kaupunkilaisten ruoassa?
Luomussa se ei onnistu, kaupunkien ihmisten viemärijätteen käyttö on siinä ehdottomasti kielletty. Myöskään tavanomaisessa viljelyssä ei viemärijätettä käytetä ruokapelloilla – syystä kyllä, jätteessä on liikaa vaarallisia aineita (bakteerit, raskasmetallit). *)
Mutta: useita tieteellisiä läpimurtoja on jo tehty siinä, miten kemiallisesti voidaan viemärijätteestä erottaa fosfori ja muutkin hyödylliset ravinteet (ml. typpi). Tuloksena – jota ei kyllä vielä ole paljon kaupallisesti tarjolla – on täysin turvallinen lannoite, joka voidaan pelloille aivan huoletta palauttaa. (Kaupallinenkin toimeliaisuus asiassa on kuitenkin jo alkanut.)
Mutta tällaista lannoitetta ei tietystikään luomuviljelyssä voida käyttää, koska sen valmistuksessa on käytetty luomuaatteen kiroamia kemiallisia menetelmiä.
Niinpä, jo ehkä lähitulevaisuudessa, voimme puhua luomusta viljelymenetelmänä, jossa ravinteita – pääosin eli käytännössä – ei kierrätetä, päinvastoin kuin tehoviljelyssä. Kuulostaa ehkä paradoksaaliselta, mutta tältä tuleva kehitys nyt näyttäisi.
(Fosforista on keskustelu aloitettu jo aiemmin)
PS. 13.10.2009: Myös YLE on nyt kertonut asiasta, näin:
”Fosfori loppumassa maapallolta, maataloutta uhkaa romahdus”
_______
*) sama pätee sinuun, uskollinen biojätteittesi kierrättäjä - raukkaparka, jos toisin olet uskonut. Mikään "kierrättämäsi" ei oikeasti kierrä, vaan ko. syystä löytää loppusijoituspaikkansa kaupunkien maisemointiin käytetyssä mullassa.
Phosphorus: A Looming Crisis (PDF, lehdestä Scientific American, kesäkuu 2009)
Heikki Jokipii, 7. 10. 2009.
Takaisin uutislistaan |
|
Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa-Turvattu Luonto ry 
