Tässä Hesarin Vieraskynä-kirjoituksessa ...
Maan kahminta pahentaa kehitysmaiden ongelmia.. kirjoitetaan problematiikasta vähän siihen tyyliin, että asia olisi juuri havaittu. Ja ettei asiassa olisi vielä keksitty tai yritetty mitään ratkaisuehdotuksia.
Kun se välttää kertomasta näistä parannusyrityksistä, eikä eksplisiittisesti suosita oikein mitään, se tulee ikään kuin vahingossa sanoneeksi, että olisi parasta, kun ei
mitään tuollaista tehtäisi, vaan jätettäisiin kaikki perinteiseen "luonnontilaan".
Outoa - no ei, sehän on näissä kirjoituksissa valitettavan
tuttua - on kirjoituksen epäluulo (tai suorastaan vastaisuus?) tehoviljelyä kohtaan (ihav. HJ):
Viljelysmaan kysynnän kasvu taas houkuttelee suuryrityksiä sijoittamaan maahan ja tehokkaaseen maataloustuotantoon.
Alueen uudet omistajat käyttävät puhdasta vettä tehomaatalouden ja teollisuuden tarpeisiin, jolloin asukkaiden käytössä olevat jo ennestään niukat vesivarat vähenevät entisestään.
Olisiko tehoton, perinteisen viljely tälle hyvä vaihtoehto? Siitä olen jo edellä sanonut:
Voisi kylmän matemaattisesti todeta, että jos tällainen ulkopuolinen "riistäjä" pystyisi vaikka saamaan jonkin Afrikan maan tuottamaan tuon 3 tonnia hehtaarila - ja veisi tästä hyödystä itselleen 1,9 tonnia - asia olisi edelleen edullinen tuolle surkealle maalle: 0,1 tonnia hehtaarilta, 10% nousu!
Tietysti on kyse siitä, minne viljelyn tulos ja hyöty menee. Jos se menee tähän tapaan, niin tässä on tietysti seuraus:
Kun yhä suurempi osa tropiikin pinta-alasta käytetään biopolttoaineiden tuottamiseen, ruuan tuotantoon jää yhä vähemmän peltoa. Sekä biopolttoaineiden että ruuan kysynnän kasvaessa uutta tuotantoalaa on raivattava jatkuvasti. Tämän seurauksena maapallon keuhkoina toimivat sademetsät tuhoutuvat ja ilmastonmuutos nopeutuu.
Jos esim. EU joko hankkii biopolttoaineensa (tai ruokansa!) tuolla tavalla etelän kehitysmaista, niin se menee noin ja asia on luultavasti köyhiltä, köyhien ruoasta pois. Mutta on
lopulta sitten sama,
kuka ihmisistä biopolttoaineet kuluttaa, jos
seuraus on sama.
Mutta tässä kielteisyydessä kehitysmaan teolliseen hankkeeseen jo "haisee" vähän suomalainen itsekäs näkökulma, ihan kateus. Jos Suomessa pystytään puuta jalostamaan vastuullisesti, miksei se onnistuisi kehitysmaassakin? Mutta ei kuulemma. vaikka jopa samoista yhtiöistä on kyse:
Suomalaisten metsäyhtiöiden Etelä-Amerikkaan perustamat sellutehtaat käyttävät raaka-aineenaan eukalyptuspuuta, jonka kysynnän kasvu on luonut mittavia ongelmia. Valtavat plantaasit käyttävät suuria määriä puhdasta vettä ja pakottavat paikallisia yhteisöjä muuttamaan kotiseuduiltaan. Ne ovat myös lisänneet eroosiota ja heikentäneet paikallisväestön ruokaturvaa.
Varmasti nämä kaikki mainitut asiat ovat jonkinasteisia ongelmia, mutta varmasti ongelmia, joihin on ratkaisu löydettävissä.