Hyötöreaktoreita Saksaan ja Suomeen
Nyt kun yleisesti kerrotaan, että ilmastosta huolestuneet piirit ja puolueet voittivat sekä eduskuntavaalit että eurovaalit, voisi olla aika ottaa agendalle seuraava:
Saksan pitää perua aikeensa luopua ydinvoimasta!
Siilä se ratkaisu on hyvin tuhoisa EU:n pyrkimykselle vähentää hiilidioksidipäästöjä. Koska tavoite on yhteinen, meiilä on oikeus puuttua siihen, se ei ole yksin Saksan asia.
Nyt tähän olisi aika hyvä lähtökohta se, että itse Saksassa on Die Welt -lehdessä 23.04.2019 aloitettu [ks. edellä 28.04.19] keskustelu siitä, että tuolle päätökselle voisi ja pitäisi olla yksi poikkeus: hyötöreaktorit.
Mitä ne ovat? Tuntuu siltä, että Suomessa ja poliitikkopiireissäkään niistä ei ole tietoa. Ne ovat ydinreaktoreita, jotka pystyvät käyttämään tähän asti mudostuneen ydinjätteen, ja tuottamaan siitä energiaa. Lopputuloksena on vielä ydinjätettä ehkä n. 1/100 aiemmasta, joka myös menettää vaarallisuutensa murto-osassa siitä ajasta, joka nykyjätteelle on arvioitu. Kuitenkin sosialidemokraattisetkin poliitikot yhä ilmoittavat olevan ydinvoimaa vastaan vedoten ydinjäteongelmaan ja sen 100 000 vuoden kestoon.
Mistä tuollaisia vempaimia sitten saisi? Nyt on käynyt niin, että vastaus siihen on: Venäjältä. Mm. Ranskalla ja USA:lla oli jo pitkällä olevat koereaktorinsa, mutta sitten molemmissa maissa projektit lopetettiin. Mutta Venäjä jatkoi, ja nyt siellä on kaupallinen, jo kauan sähköverkossa ollut hyötöreaktori, BN-800. Tietoa siitä ja hyötöreaktoreista yleensä löytyy kyllä netistä.
Hallitusohjelmaan on nyt kirjattu, että ydinvoimaloiden jatkolupiin suhtaudutaan myönteisesti. On tullut esille, että jopa Vihreät laskevat Hanhikiven keskeneräisen laitoksen olemassa olevaksi ydinvoimalaksi.
Minkälaisia mahdollisuuksia olisi nyt muuttaa se hanke hyötöreaktorihankkeeksi? Yhteistyökumppani Rosatomilla on siinä asiassa tieto ja teknologia hallussaan, parhaiten maailmassa.
