Vanhassa Roomassa kirjoitettiin tällainen pidempi tutkielma
vanhuudesta.
Tältä kirjoittajalta riittänee yksi aforismi asiasta:
Vanhuus ei ole niinkuin krapula. Krapulassa ikävät oireet yleensä helpottuvat iltapäivään mennessä. Ja siihen on täsmälääke (jota onkin syytä nauttia hyvin täsmällisesti, nk. "kellosepäntyö"-teoria).
Tuohonkin osasi Cato jo tavallaan sanoa jotakin:
Ciceron mukaan vanhuus ei näin vaikuta kaikkiin samalla tavalla, vaan hyväluonteiset ihmiset voivat jatkaa onnellista elämää myös vanhana, kun taas huonoluonteiset ihmiset saavat vanhuudessa kannettavakseen lisää onnettomuuksia.
Eli entä jos on vanha ja krapulassa?